Lamentations 3

Ko ahau te tangata kua kite i te pouri, he mea na te rakau o tona riri.

Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.

I arahina e ia, i meinga kia haere i te pouri, kahore i te marama.

Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.

He pono kua tahuri mai ia ki ahau, kua anga mai tona ringa ki ahau, a pau noa te ra.

Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.

Kua meinga nei e ia oku kikokiko me toku kiri kia rite ki o te koroheke, mangungu kau i a ia oku wheua.

Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.

Kua hanga e ia he patu moku; karapotia ana ahau ki te wai kawa, ki te raruraru.

Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.

Kua meinga ahau e ia kia noho ki nga wahi pouri, kia pera me te hunga kua mate noa ake.

Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.

Kua oti ahau te taiepa mai e ia, te puta atu ahau; kua meinga e ia toku mekameka kia taimaha.

Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.

Ae ra, i ahau e karanga ana, e hamama ana kia awhinatia, ka araia mai e ia taku inoi.

Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.

Kua oti ano oku ara te taiepa mai e ia ki te kohatu tarai, whakakopikopikoa ake e ia oku ara.

Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.

Ko tona rite ki ahau kei te pea e whanga ana, kei te raiona i nga wahi ngaro.

Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.

Whakangaua ketia ana e ia oku ara, haehaea putia iho ahau; meinga ana ahau e ia kia noho kau noa iho.

Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.

Kua whakapikoa e ia tana kopere, a whakaturia ake ahau e ia hei koperenga pere.

Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.

Kua meinga e ia nga pere o tana papa pere kia ngoto ki oku whatumanawa.

Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.

Kua waiho ahau hei katanga ma toku iwi katoa; hei waiata ma ratou a pau noa te ra.

Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.

Kua whakakiia ahau e ia ki nga mea kawa, whakainumia rawatia ana ahau e ia ki te taru kawa.

Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.

Kua whatiwhatiia ano hoki e ia oku niho ki te kirikiri, hipokina ana ahau e ia ki te pungarehu.

Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.

Kua nekehia atu e koe toku wairua kei tata ki te rangimarie; i wareware ahau ki te pai.

Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.

Ki tonu ake ahau, kua pirau toku kaha, kahore he tumanakohanga maku ki a Ihowa.

Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.

Mahara ki toku ngakau mamae, ki toku pouri, ki te taru kawa, ki te wai kawa.

Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.

Maharahara tonu toku wairua ki a ratou, piko tonu iho i roto i ahau.

Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.

E whakahokia ake ana tenei e ahau ki toku ngakau, koia i tumanako ai ahau.

Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.

He mahi tohu na Ihowa te poto ai tatou, he kore no ana mahi aroha e mutu.

Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.

E hou tonu ana ratou i tenei ata, i tenei ata; he nui tou pono.

Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

Ko Ihowa te wahi moku, e ai ta toku wairua; no reira ka tumanako ahau ki a ia.

Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.

He pai a Ihowa ki te hunga e tumanako ana ki a ia, ki te wairua e rapu ana i a ia.

Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.

He pai ano kia tumanako te tangata, kia tatari marie hoki ki ta Ihowa whakaora.

Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.

He pai ano mo te tangata kia amohia e ia te ioka i tona tamarikitanga.

Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;

Me noho ia, tona kotahi, me whakarongo puku hoki, no te mea nana i uta ki a ia.

Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,

Me tuku e ia tona mangai ki te puehu; mehemea pea tera he tumanakohanga.

Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,

Me hoatu e ia tona paparinga ki te tangata e papaki ana i a ia: kia ki tonu ia i te tawai.

Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.

E kore hoki e mau tonu ta Ihowa panga:

Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.

Ahakoa whakapouri ia, ka aroha ano ia, ka rite ki te nui o tana mahi tohu.

Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.

Kahore hoki ona ngakau whiu, whakapouri ranei, i nga tama a te tangata.

Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,

Ko te kuru i nga herehere katoa o te whenua ki raro i ona waewae;

Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,

Ko te whakapeau ke i te tika o te tangata ina whakawakia i te aroaro o te Runga Rawa;

Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,

Ko te whakariro ke i ta te tangata ina totohe, e kore tena e whakapaingia e te Ariki.

Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.

Ko wai tenei hei ki mai, a ka oti, i te mea kihai i whakahaua e te Ariki?

Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?

He teka ianei e puta mai ana te kino me te pai i roto i te mangai o te Runga Rawa?

Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?

He aha te tangata ora i amuamu ai, te tangata ina whiua mo ona hara?

Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.

E rapu tatou, e kimi i o tatou ara, a ka tahuri ano ki a Ihowa.

Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.

Kia ara atu o tatou ngakau me o tatou ringa ki te Atua i te rangi.

Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.

I he matou, i whakakeke; kihai ano koe i muru i to matou he.

Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.

Kua hipokina nei e koe ki te riri, tukinotia ana matou e koe: tukitukia ana e koe, kihai ano i tohungia e koe.

Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.

Hipokina ana e koe he kapua ki a koe, kei puta atu ta matou inoi.

Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.

Kua meinga matou e koe hei paru tahinga, hei mea akiri i waenga i nga iwi.

Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.

Kua hamama mai nga mangai o o matou hoariri katoa ki a matou.

Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.

Ko te wehi, ko te rua, kua tae mai kei a matou, te whakamoti me te wawahi.

Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.

Kei te tarere nei nga awa wai i toku kanohi, mo te wawahanga o te tamahine a toku iwi.

Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.

Maturuturu ana te wai i toku kanohi, kahore hoki e mutu, te ai he pariratanga,

Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,

Kia titiro mai ra ano a Ihowa, kia kite mai ra ano ia i runga i te rangi.

Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.

E meatia iho ana toku ngakau e toku kanohi, mo nga tamahine katoa o toku pa.

Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.

Kua whaia kinotia ahau ano he manu e ratou, e te hunga e hoariri ana ki ahau, kahore he take.

Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.

Ngaro iho i a ratou toku ara i roto i te poka, kua maka e ratou he kohatu ki runga ki ahau.

He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.

I rere nga wai i runga i toku mahunga: i mea ahau, kua motuhia ketia ahau.

Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.

I karanga ahau ki tou ingoa, e Ihowa, i roto i te poka i raro rawa.

Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;

I rongo koe ki toku reo; kaua e huna tou taringa ki te tanga o toku manawa, ki taku karanga.

Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.

I whakatata mai koe i te ra i karanga ai ahau ki a koe; i ki mai koe, Kaua e wehi.

Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.

Kua tohea e koe, e te Ariki, nga tohe a toku wairua; kua hokona e koe toku ora.

Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.

Kua kite koe, e Ihowa, i te he i mahia ki ahau: mau e whakarite taku whakawa.

Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.

Kua kite koe i to ratou mauahara katoa, i o ratou whakaaro katoa moku.

Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.

Kua rongo koe ki ta ratou tawai, e Ihowa, ki o ratou whakaaro katoa moku;

Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,

Ki nga ngutu o te hunga i whakatika mai ki ahau, ki ta ratou tikanga moku, a pau noa te ra.

Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.

Tirohia mai to ratou nohoanga iho, to ratou whakatikanga ake; ko ahau te waiatatia nei e ratou.

Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.

Hoatu he utu ki a ratou, e Ihowa, kia rite ki te mahi a o ratou ringa.

Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.

Hoatu ki a ratou he ngakau pakeke, tau kanga ki a ratou.

Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.

Whaia ratou i runga i te riri, whakangaromia atu ratou i raro i nga rangi o Ihowa.

Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.