Lamentations 3

Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.

Jeg er den mann som har sett elendighet under hans vredes ris.

Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.

Mig har han ledet og ført i mørke og ikke i lys.

Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.

Bare mot mig vender han atter og atter sin hånd den hele dag.

Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.

Han lot mitt kjøtt og min hud fortæres; han knuste mine ben.

Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.

Han bygget en mur mot mig og omringet mig med bitterhet og møie.

Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.

På mørke steder lot han mig bo som de for lenge siden døde.

Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.

Han murte igjen for mig, så jeg ikke kan komme ut; han gjorde mine lenker tunge.

Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.

Om jeg enn ropte og skrek, lukket han sitt øre for min bønn.

Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.

Han tilmurte mine veier med hugne stener, mine stier gjorde han krokete.

Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.

En lurende bjørn var han mot mig, en løve i skjul.

Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.

Mine veier gjorde han til avveier, han sønderrev mig og ødela mig.

Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.

Han spente sin bue og stilte mig op til mål for sin pil.

Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.

Han lot sitt koggers sønner fare inn i mine nyrer.

Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.

Jeg er blitt til latter for alt mitt folk, til en spottesang for dem hele dagen.

Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.

Han mettet mig med bitre urter, han gav mig rikelig malurt å drikke.

Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.

Han knuste mine tenner, han gav mig småsten å ete, han trykte mig ned i asken.

Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.

Du forkastet mig og tok bort min fred; jeg glemte det som godt er,

Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.

og jeg sa: Det er forbi med min kraft og mitt håp til Herren.

Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.

Kom i hu min elendighet og min landflyktighet - malurt og galle!

Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.

Min sjel kommer det i hu og er nedbøiet i mig.

Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.

Dette vil jeg ta mig til hjerte, derfor vil jeg håpe:

Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.

Herrens miskunnhet er det at det ikke er forbi med oss; for hans barmhjertighet har ennu ikke ende.

Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

Den er ny hver morgen, din trofasthet er stor.

Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.

Herren er min del, sier min sjel; derfor håper jeg på ham.

Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.

Herren er god mot dem som bier efter ham, mot den sjel som søker ham.

Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.

Det er godt at en bier i stillhet efter Herrens frelse.

Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;

Det er godt for en mann at han bærer åk i sin ungdom,

Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,

at han sitter ene og tier, når han legger byrder på ham,

Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,

at han trykker sin munn i støvet og sier: Kanskje det ennu er håp -

Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.

at han vender sitt kinn til den som slår ham, lar sig mette med hån.

Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.

For Herren forkaster ikke til evig tid,

Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.

men om han bedrøver, så forbarmer han sig igjen efter sin rike miskunnhet;

Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,

for det er ikke av hjertet han plager eller bedrøver menneskenes barn.

Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,

Når nogen knuser alle jordens fanger under sine føtter,

Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,

bøier mannens rett for den Høiestes åsyn

Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.

eller gjør en mann urett i hans sak - mon Herren ikke ser det?

Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?

Hvem talte så det skjedde, uten at Herren bød det?

Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?

Er det ikke fra den Høiestes munn både de onde og de gode ting utgår?

Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.

Hvorfor klager et menneske som lever? Enhver klage over sin egen synd!

Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.

La oss ransake våre veier og granske dem, og la oss vende om til Herren!

Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.

La oss løfte vårt hjerte og våre hender til Gud i himmelen!

Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.

Vi har syndet og vært gjenstridige; du har ikke tilgitt.

Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.

Du innhyllet dig i vrede og forfulgte oss; du slo ihjel, du sparte ikke.

Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.

Du innhyllet dig i skyer, så ingen bønn trengte igjennem.

Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.

Til skarn og utskudd gjorde du oss midt iblandt folkene.

Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.

De spilte op sin munn mot oss alle våre fiender.

Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.

Gru og grav er blitt oss til del, ødeleggelse og undergang.

Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.

Bekker av tårer rinner fra mitt øie fordi mitt folks datter er gått under.

Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,

Mitt øie rinner og har ikke ro, det får ingen hvile,

Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.

før Herrens øie ser ned fra himmelen.

Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.

Mitt øie volder min sjel smerte for alle min stads døtres skyld.

Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.

Hårdt jaget de mig som en fugl de som var mine fiender uten årsak.

He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.

De vilde gjøre ende på mitt liv, de vilde kaste mig i brønnen, og de kastet sten på mig.

Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.

Vannene strømmet over mitt hode; jeg sa: Jeg er fortapt.

Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;

Jeg påkalte ditt navn, Herre, fra den dypeste brønn.

Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.

Du hørte min røst; lukk ikke ditt øre for mitt rop, men la mig få lindring!

Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.

Du var nær den dag jeg kalte på dig; du sa: Frykt ikke!

Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.

Herre, du har ført min sjels sak, du har frelst mitt liv.

Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.

Herre, du har sett den urett jeg har lidt; døm i min sak!

Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.

Du har sett all deres hevn, alle deres onde råd mot mig.

Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,

Du har hørt deres hån, Herre, alle deres onde råd mot mig,

Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.

mine motstanderes tale og deres tanker mot mig den hele dag.

Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.

Akt på dem når de sitter, og når de står op! De synger spottesanger om mig.

Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.

Du vil gjøre gjengjeld mot dem, Herre, efter deres henders gjerning.

Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.

Du vil legge et dekke over deres hjerte, din forbannelse vil bli dem til del.

Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.

Du vil forfølge dem i vrede og ødelegge dem, så de ikke mere finnes under Herrens himmel.