Lamentations 3

Minä olen mies, jonka viheliäisyyttä nähdä täytyy hänen hirmuisuutensa vitsan kautta.

Ko ahau te tangata kua kite i te pouri, he mea na te rakau o tona riri.

Hän johdatti minua ja vei pimeyteen ja ei valkeuteen.

I arahina e ia, i meinga kia haere i te pouri, kahore i te marama.

Hän on kätensä kääntänyt minua vastaan, ja toimittaa toisin aina minun kanssani.

He pono kua tahuri mai ia ki ahau, kua anga mai tona ringa ki ahau, a pau noa te ra.

Hän on tehnyt lihani ja nahkani vanhaksi, ja luuni musertanut.

Kua meinga nei e ia oku kikokiko me toku kiri kia rite ki o te koroheke, mangungu kau i a ia oku wheua.

Hän rakensi minua vastaan, ja sapella ja vaivalla hän minua kääri.

Kua hanga e ia he patu moku; karapotia ana ahau ki te wai kawa, ki te raruraru.

Hän on minut pannut pimeyteen, niinkuin aikaa kuolleet.

Kua meinga ahau e ia kia noho ki nga wahi pouri, kia pera me te hunga kua mate noa ake.

Hän on minut muurannut sisälle, etten minä pääse ulos, ja minut kovaan jalkapuuhun pannut.

Kua oti ahau te taiepa mai e ia, te puta atu ahau; kua meinga e ia toku mekameka kia taimaha.

Ja vaikka minä huudan ja parun, niin hän kuitenkin korvansa tukitsee minun rukouksestani.

Ae ra, i ahau e karanga ana, e hamama ana kia awhinatia, ka araia mai e ia taku inoi.

Hän on muurannut tieni kiinni vuojonkivillä, ja polkuni sulkenut.

Kua oti ano oku ara te taiepa mai e ia ki te kohatu tarai, whakakopikopikoa ake e ia oku ara.

Hän on väijynyt minua niinkuin karhu, niinkuin jalopeura salaisuudessa.

Ko tona rite ki ahau kei te pea e whanga ana, kei te raiona i nga wahi ngaro.

Hän on minun antanut tieltä eksyä, ja minut repinyt säpäleiksi, ja minut autioksi tehnyt.

Whakangaua ketia ana e ia oku ara, haehaea putia iho ahau; meinga ana ahau e ia kia noho kau noa iho.

Hän on joutsensa jännittänyt, ja asettanut minun nuolella tarkoitettavaksi.

Kua whakapikoa e ia tana kopere, a whakaturia ake ahau e ia hei koperenga pere.

Hän ampui minun munaskuihini viinensä nuolet.

Kua meinga e ia nga pere o tana papa pere kia ngoto ki oku whatumanawa.

Minä olen kaiken minun kansani nauru, ja heidän jokapäiväinen virtensä.

Kua waiho ahau hei katanga ma toku iwi katoa; hei waiata ma ratou a pau noa te ra.

Hän on haikeudella minut ravinnut, ja koiruoholla juovuttanut.

Kua whakakiia ahau e ia ki nga mea kawa, whakainumia rawatia ana ahau e ia ki te taru kawa.

Hän on hampaani somerolla rikki musertanut, hän kieritti minun tuhassa.

Kua whatiwhatiia ano hoki e ia oku niho ki te kirikiri, hipokina ana ahau e ia ki te pungarehu.

Minun sieluni on ajettu pois rauhasta, minun täytyy hyvän unohtaa.

Kua nekehia atu e koe toku wairua kei tata ki te rangimarie; i wareware ahau ki te pai.

Minä sanoin: minun voimani ja minun toivoni Herran päälle on kadonnut.

Ki tonu ake ahau, kua pirau toku kaha, kahore he tumanakohanga maku ki a Ihowa.

Muista siis, kuinka minä niin raadollinen ja hyljätty, koiruoholla ja sapella juotettu olen.

Mahara ki toku ngakau mamae, ki toku pouri, ki te taru kawa, ki te wai kawa.

Minun sieluni sen kyllä muistaa, ja sitä itsellensä tutkistelee.

Maharahara tonu toku wairua ki a ratou, piko tonu iho i roto i ahau.

Minä panen sen sydämeeni; sentähden minä vielä nyt toivon.

E whakahokia ake ana tenei e ahau ki toku ngakau, koia i tumanako ai ahau.

Herran laupiudesta se on, ettemme ratki hukkuneet; ei hänen laupiutensa vielä loppunut.

He mahi tohu na Ihowa te poto ai tatou, he kore no ana mahi aroha e mutu.

Vaan joka huomen se on uusi, ja sinun uskollisuutes on suuri.

E hou tonu ana ratou i tenei ata, i tenei ata; he nui tou pono.

Herra on minun osani, sanoo minun sieluni; sentähden tahdon minä häneen toivoa.

Ko Ihowa te wahi moku, e ai ta toku wairua; no reira ka tumanako ahau ki a ia.

Herra on hyvä niille, jotka häneen toivovat, ja niille sieluille, jotka häntä kysyvät.

He pai a Ihowa ki te hunga e tumanako ana ki a ia, ki te wairua e rapu ana i a ia.

Hyvä on olla kärsivällisenä ja Herralta apua toivoa.

He pai ano kia tumanako te tangata, kia tatari marie hoki ki ta Ihowa whakaora.

Hyvä on ihmiselle ijestä kantaa nuoruudessansa;

He pai ano mo te tangata kia amohia e ia te ioka i tona tamarikitanga.

Että hän istuu yksinänsä, on vaiti, kuin jotakin hänen päällensä tulee,

Me noho ia, tona kotahi, me whakarongo puku hoki, no te mea nana i uta ki a ia.

Ja panee suunsa tomuun, ja odottaa toivoa,

Me tuku e ia tona mangai ki te puehu; mehemea pea tera he tumanakohanga.

Ja antaa löydä poskillensa, ja paljon pilkkaa kärsii.

Me hoatu e ia tona paparinga ki te tangata e papaki ana i a ia: kia ki tonu ia i te tawai.

Sillä ei Herra syökse pois ijankaikkisesti.

E kore hoki e mau tonu ta Ihowa panga:

Vaan hän saattaa murheelliseksi, ja taas armahtaa suuresta laupiudestansa.

Ahakoa whakapouri ia, ka aroha ano ia, ka rite ki te nui o tana mahi tohu.

Sillä ei hän sydämestänsä ihmisiä kurita eikä murheesen saata,

Kahore hoki ona ngakau whiu, whakapouri ranei, i nga tama a te tangata.

Niinkuin hän tahtois raadolliset maan päällä ratki jalkainsa alla polkea,

Ko te kuru i nga herehere katoa o te whenua ki raro i ona waewae;

Ja antais jonkun miehen oikeuden Ylimmäisen edessä tulla käännetyksi pois,

Ko te whakapeau ke i te tika o te tangata ina whakawakia i te aroaro o te Runga Rawa;

Ja ihmistä väärin tuomita asiassansa, niinkuin ei Herra sitä näkisikään.

Ko te whakariro ke i ta te tangata ina totohe, e kore tena e whakapaingia e te Ariki.

Kuka tohtii siis sanoa: senkaltaiset tapahtuvat ilman Herran käskyä?

Ko wai tenei hei ki mai, a ka oti, i te mea kihai i whakahaua e te Ariki?

Eikö paha ja hyvä tule Korkeimman suusta?

He teka ianei e puta mai ana te kino me te pai i roto i te mangai o te Runga Rawa?

Miksi siis ihmiset nurisevat eläissänsä? Jokainen nuriskaan syntejänsä vastaan.

He aha te tangata ora i amuamu ai, te tangata ina whiua mo ona hara?

Tutkistelkaamme ja etsikäämme meidän menoamme, ja palatkaamme Herran tykö.

E rapu tatou, e kimi i o tatou ara, a ka tahuri ano ki a Ihowa.

Nostakaamme meidän sydämemme ja kätemme taivaasen päin, Jumalan tykö.

Kia ara atu o tatou ngakau me o tatou ringa ki te Atua i te rangi.

Me, me olemme syntiä tehneet ja kovakorvaiset olleet; (sentähden) et sinä säästänytkään.

I he matou, i whakakeke; kihai ano koe i muru i to matou he.

Vaan sinä olet vihalla meitä peittänyt ja vainonnut, ja armottomasti surmannut.

Kua hipokina nei e koe ki te riri, tukinotia ana matou e koe: tukitukia ana e koe, kihai ano i tohungia e koe.

Sinä verhoitit itses pilvellä, ettei rukous päässyt sen lävitse.

Hipokina ana e koe he kapua ki a koe, kei puta atu ta matou inoi.

Sinä olet meitä tunkioksi ja saastaisuudeksi kansain seassa tehnyt.

Kua meinga matou e koe hei paru tahinga, hei mea akiri i waenga i nga iwi.

Kaikki meidän vihollisemme ovat suutansa ammottaneet meitä vastaan.

Kua hamama mai nga mangai o o matou hoariri katoa ki a matou.

Me painetaan alas ja rangaistaan pelvolla ja ahdistuksella.

Ko te wehi, ko te rua, kua tae mai kei a matou, te whakamoti me te wawahi.

Minun silmäni vuotavat vesi-ojia minun kansani tyttären surkeuden tähden.

Kei te tarere nei nga awa wai i toku kanohi, mo te wawahanga o te tamahine a toku iwi.

Minun silmäni vuotavat ja ei taida lakata; ei he asetu,

Maturuturu ana te wai i toku kanohi, kahore hoki e mutu, te ai he pariratanga,

Siihenasti että Herra katsoo taivaasta alas ja näkee.

Kia titiro mai ra ano a Ihowa, kia kite mai ra ano ia i runga i te rangi.

Minun silmäni kuluttaa minulta elämäni kaikkein minun kaupunkini tytärten tähden.

E meatia iho ana toku ngakau e toku kanohi, mo nga tamahine katoa o toku pa.

Minun viholliseni ovat minua kovin ajaneet takaa, niinkuin lintua ilman syytä.

Kua whaia kinotia ahau ano he manu e ratou, e te hunga e hoariri ana ki ahau, kahore he take.

He ovat minun elämäni kuoppaan salvanneet, ja heittäneet kiven minun päälleni.

Ngaro iho i a ratou toku ara i roto i te poka, kua maka e ratou he kohatu ki runga ki ahau.

Ovat myös vedet minun pääni ylitse käyneet; niin minä sanoin: nyt minä ratki hukassa olen.

I rere nga wai i runga i toku mahunga: i mea ahau, kua motuhia ketia ahau.

Minä huusin avukseni sinun nimeäs, Herra, alhaalta kuopasta;

I karanga ahau ki tou ingoa, e Ihowa, i roto i te poka i raro rawa.

Ja sinä kuulit minun ääneni, älä korvias kätke minun huokauksestani ja huudostani.

I rongo koe ki toku reo; kaua e huna tou taringa ki te tanga o toku manawa, ki taku karanga.

Sinä lähenet kuin minä sinua huudan, ja sanot: älä pelkää.

I whakatata mai koe i te ra i karanga ai ahau ki a koe; i ki mai koe, Kaua e wehi.

Sinä, Herra, ratkaiset minun sieluni asian, ja lunastat minun henkeni.

Kua tohea e koe, e te Ariki, nga tohe a toku wairua; kua hokona e koe toku ora.

Herra katso, kuinka minulle niin vääryyttä tehdään, ja tuomitse minun oikeuteni.

Kua kite koe, e Ihowa, i te he i mahia ki ahau: mau e whakarite taku whakawa.

Sinä näet kaikki heidän kostonsa ja kaikki heidän ajatuksensa minusta.

Kua kite koe i to ratou mauahara katoa, i o ratou whakaaro katoa moku.

Herra, sinä kuulet heidän pilkkansa ja kaikki heidän ajatuksensa minua vastaan,

Kua rongo koe ki ta ratou tawai, e Ihowa, ki o ratou whakaaro katoa moku;

Minun vainollisteni huulet ja heidän neuvonsa minua vastaan yli päivää.

Ki nga ngutu o te hunga i whakatika mai ki ahau, ki ta ratou tikanga moku, a pau noa te ra.

Katso, kuin he istuvat eli nousevat, niin he minusta virsiä laulavat.

Tirohia mai to ratou nohoanga iho, to ratou whakatikanga ake; ko ahau te waiatatia nei e ratou.

Kosta heille, Herra, niinkuin he ansainneet ovat, heidän kättensä töiden jälkeen.

Hoatu he utu ki a ratou, e Ihowa, kia rite ki te mahi a o ratou ringa.

Anna heidän sydämensä vavista ja sinun kiroustas tuta.

Hoatu ki a ratou he ngakau pakeke, tau kanga ki a ratou.

Vainoo heitä hirmuisuudella, ja hukuta heitä Herran taivaan alta.

Whaia ratou i runga i te riri, whakangaromia atu ratou i raro i nga rangi o Ihowa.