Psalms 78

Masquil de Asaph. ESCUCHA, pueblo mío, mi ley: Inclinad vuestro oído á las palabras de mi boca.

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

Abriré mi boca en parábola; Hablaré cosas reservadas de antiguo:

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

Las cuales hemos oído y entendido; Que nuestros padres nos las contaron.

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

No las encubriremos á sus hijos, Contando á la generación venidera las alabanzas de JEHOVÁ, Y su fortaleza, y sus maravillas que hizo.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

Él estableció testimonio en Jacob, Y puso ley en Israel; La cual mandó á nuestros padres Que la notificasen á sus hijos;

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

Para que lo sepa la generación venidera, y los hijos que nacerán; Y los que se levantarán, lo cuenten á sus hijos;

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

Á fin de que pongan en Dios su confianza, Y no se olviden de las obras de Dios, Y guarden sus mandamientos:

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

Y no sean como sus padres, Generación contumaz y rebelde; Generación que no apercibió su corazón, Ni fué fiel para con Dios su espíritu.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

Los hijos de Ephraim armados, flecheros, Volvieron las espaldas el día de la batalla.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

No guardaron el pacto de Dios, Ni quisieron andar en su ley:

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

Antes se olvidaron de sus obras, Y de sus maravillas que les había mostrado.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

Delante de sus padres hizo maravillas En la tierra de Egipto, en el campo de Zoán.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

Rompió la mar, é hízolos pasar; É hizo estar las aguas como en un montón.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

Y llevólos de día con nube, Y toda la noche con resplandor de fuego.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

Hendió las peñas en el desierto: Y dióles á beber como de grandes abismos;

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

Pues sacó de la peña corrientes, É hizo descender aguas como ríos.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

Empero aun tornaron á pecar contra él, Enojando en la soledad al Altísimo.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

Pues tentaron á Dios en su corazón, Pidiendo comida á su gusto.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

Y hablaron contra Dios, Diciendo: ¿Podrá poner mesa en el desierto?

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

He aquí ha herido la peña, y corrieron aguas, Y arroyos salieron ondeando: ¿Podrá también dar pan? ¿Aparejará carne á su pueblo?

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

Por tanto oyó JEHOVÁ, é indignóse: Y encendióse el fuego contra Jacob, Y el furor subió también contra Israel;

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

Por cuanto no habían creído á Dios, Ni habían confiado en su salud:

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

Á pesar de que mandó á las nubes de arriba, Y abrió las puertas de los cielos,

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

É hizo llover sobre ellos maná para comer, Y dióles trigo de los cielos.

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

Pan de nobles comió el hombre: Envióles comida á hartura.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Movió el solano en el cielo, Y trajo con su fortaleza el austro.

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

É hizo llover sobre ellos carne como polvo, Y aves de alas como arena de la mar.

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

É hízolas caer en medio de su campo, Alrededor de sus tiendas.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

Y comieron, y hartáronse mucho: Cumplióles pues su deseo.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

No habían quitado de sí su deseo, Aun estaba su vianda en su boca,

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

Cuando vino sobre ellos el furor de Dios, Y mató los más robustos de ellos, Y derribo los escogidos de Israel.

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

Con todo esto pecaron aún, Y no dieron crédito á sus maravillas.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

Consumió por tanto en nada sus días, Y sus años en la tribulación.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

Si los mataba, entonces buscaban á Dios; Entonces se volvían solícitos en busca suya.

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

Y acordábanse que Dios era su refugio. Y el Dios Alto su redentor.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

Mas le lisonjeaban con su boca, Y con su lengua le mentían:

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

Pues sus corazones no eran rectos con él, Ni estuvieron firmes en su pacto.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

Empero él misericordioso, perdonaba la maldad, y no los destruía: Y abundó para apartar su ira, Y no despertó todo su enojo.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

Y acordóse que eran carne; Soplo que va y no vuelve.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

¡Cuántas veces lo ensañaron en el desierto, Lo enojaron en la soledad!

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Y volvían, y tentaban á Dios, Y ponían límite al Santo de Israel.

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

No se acordaron de su mano, Del día que los redimió de angustia;

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

Cuando puso en Egipto sus señales, Y sus maravillas en el campo de Zoán;

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

Y volvió sus ríos en sangre, Y sus corrientes, porque no bebiesen.

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

Envió entre ellos una mistura de moscas que los comían, Y ranas que los destruyeron.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

Dió también al pulgón sus frutos, Y sus trabajos á la langosta.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

Sus viñas destruyó con granizo, Y sus higuerales con piedra;

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

Y entregó al pedrisco sus bestias, Y al fuego sus ganados.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

Envió sobre ellos el furor de su saña, Ira y enojo y angustia, Con misión de malos ángeles.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

Dispuso el camino á su furor; No eximió la vida de ellos de la muerte, Sino que entregó su vida á la mortandad.

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

É hirió á todo primogénito en Egipto, Las primicias de las fuerzas en las tiendas de Châm.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

Empero hizo salir á su pueblo como ovejas, Y llevólos por el desierto, como un rebaño.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

Y guiólos con seguridad, que no tuvieron miedo; Y la mar cubrió á sus enemigos.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

Metiólos después en los términos de su santuario, En este monte que ganó su mano derecha.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

Y echó las gentes de delante de ellos, Y repartióles una herencia con cuerdas; É hizo habitar en sus moradas á las tribus de Israel.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

Mas tentaron y enojaron al Dios Altísimo, Y no guardaron sus testimonios;

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

Sino que se volvieron, y se rebelaron como sus padres: Volviéronse como arco engañoso.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

Y enojáronlo con sus altos, Y provocáronlo á celo con sus esculturas.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

Oyólo Dios, y enojóse, Y en gran manera aborreció á Israel.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

Dejó por tanto el tabernáculo de Silo, La tienda en que habitó entre los hombres;

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

Y dió en cautividad su fortaleza, Y su gloria en mano del enemigo.

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

Entregó también su pueblo á cuchillo, Y airóse contra su heredad.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

El fuego devoró sus mancebos, Y sus vírgenes no fueron loadas en cantos nupciales.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

Sus sacerdotes cayeron á cuchillo, Y sus viudas no lamentaron.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

Entonces despertó el Señor á la manera del que ha dormido, Como un valiente que grita excitado del vino:

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

É hirió á sus enemigos en las partes posteriores: Dióles perpetua afrenta.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

Y desechó el tabernáculo de José, Y no escogió la tribu de Ephraim.

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

Sino que escogió la tribu de Judá, El monte de Sión, al cual amó.

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

Y edificó su santuario á manera de eminencia, Como la tierra que cimentó para siempre.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

Y eligió á David su siervo, Y tomólo de las majadas de las ovejas:

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

De tras las paridas lo trajo, Para que apacentase á Jacob su pueblo, y á Israel su heredad.

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

Y apacentólos con entereza de su corazón; Y pastoreólos con la pericia de sus manos.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.