Psalms 78

He Makiri na Ahapa. Kia anga mai te taringa, e toku iwi, ki taku ture: tahuri mai o koutou taringa ki nga kupu a toku mangai.

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

Ka puaki te kupu whakarite i toku mangai, ka korerotia e ahau nga mea ngaro onamata:

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

I rongo nei, i matau nei tatou, i korero ai hoki o tatou matua ki a tatou.

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

E kore e huna e matou i a ratou tamariki: me whakaatu ki to muri whakatupuranga nga whakamoemiti ki a Ihowa, me tona kaha, me ana mahi whakamiharo i mea ai ia.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

Kua pumau hoki i a ia he whakaaturanga i roto i a Hakopa, kua takoto he ture i roto i a Iharaira: a whakahaua mai ana e ia o tatou tupuna, kia whakaakona ki a ratou tamariki.

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

Kia matauria ai e to muri whakatupuranga, e nga tamariki e whanau, e ara ake a mua: mo ta ratou whakaatu ki a ratou tamariki.

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

Kia u ai ta ratou tumanako ki te Atua, kei wareware hoki ki nga mahi a te Atua: engari kia mau ki ana whakahau.

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

Kei rite hoki ki o ratou tupuna, ki te whakatupuranga whakakeke, tutu, ki te whakatupuranga kihai nei i whakatikatika i to ratou ngakau, kihai hoki i u to ratou wairua ki te Atua.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

He hunga mau patu nga tama a Eparaima, he hunga hapai kopere, heoi tahuri ana ratou i te ra o te tatauranga.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

Kihai i puritia e ratou te kawenata a te Atua; kihai ano i pai ki te haere i tana ture;

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

Heoi, kua wareware ki ana mahi, me ana mea whakamiharo i whakakitea e ia ki a ratou.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

He mea whakamiharo ana mahi i te aroaro o o ratou tupuna, i te whenua o Ihipa, i te parae o Toana.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

Tapahia ana e ia te moana, a meinga ana ratou kia whiti: tu ake i a ia nga wai ano he puranga.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

He mea arahi ratou e ia i te awatea ki te kapua: i te roa hoki o te po ki te marama o te ahi.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

I wahia e ia nga kohatu i te koraha; a me te mea no nga rire nui tana wai hei inu ma ratou.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

Puta mai ana i a ia he awa i roto i te kamaka: meinga ana nga wai kia heke, ano he waipuke.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

Heoi ka hara ano ratou ki a ia: whakatoi ana ki te Runga Rawa i te koraha.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

Na kei te whakamatautau to ratou ngakau i te Atua, kei te inoi kai ma to ratou hiahia.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

I korero kino ano ratou ki te Atua, i mea; E ahei ranei i te Atua te taka he tepu ki te koraha?

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

Nana, ko tana patunga i te kohatu, ka pakaru mai te wai, a puke ana nga awa: e taea ano ranei e ia te homai taro, e pae ranei i a ia he kikokiko ma tana iwi?

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

Na ko te rongonga o Ihowa, na ka riri: a toro ana te kapura ki a Hakopa, puta ake ana te riri ki a Iharaira;

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

Mo ratou kihai i whakapono ki te Atua, kihai ano i whakawhirinaki ki tana whakaoranga.

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

Nana nei hoki i whakahau nga kapua i runga, i whakatuwhera nga tatau o te rangi.

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

A whakauaina iho te mana ki runga ki a ratou hei kai; homai ana hoki e ia te witi o te rangi ma ratou.

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

Kai ana te tangata i ta te anahera kai: i tukua e ia he kai ma ratou, a makona noa.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

I whakaohokia e ia te marangai i te rangi: i takina ano te tonga e tona kaha.

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

A whakauaina iho e ia te kikokiko ki a ratou ano he puehu; he manu whai pakau ano he one no te moana.

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

A whakangahorotia iho e ia ki waenganui i to ratou puni: ki o ratou nohoanga a tawhio noa.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

Na kai ana ratou, tino makona; i tukua hoki e ia ki a ratou ta ratou i hiahia ai:

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

Kihai ratou i ngaruru ki ta ratou i hiahia ai; a i roto tonu ta ratou kai i o ratou mangai,

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

Na ka pa te riri o te Atua ki a ratou, a patua iho e ia te hunga tetere o ratou; piko ana i a ia nga taitamariki o Iharaira.

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

Ahakoa pa katoa tenei, i hara ano ratou, kihai ano i whakapono ki ana mahi whakamiharo.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

I whakapaua ai e ia o ratou ra ki te horihori, o ratou tau ki te potatutatu.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

Ka patua ratou e ia, na, ka rapu ratou i a ia, a ka hoki, ka ui wawe ki te Atua.

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

Ka mahara hoki ko te Atua to ratou kohatu, ko te Atua, ko te Runga Rawa, to ratou kaihoko.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

Otiia kei te patipati o ratou mangai ki a ia, a teka ana o ratou arero ki a ia.

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

Kihai hoki to ratou ngakau i tika ki a ia; kihai ano ratou i u ki tana kawenata.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

Ko tana ia, he aroha; hipokina ana e ia te he, kihai ano i whakangaro: ae ra, he maha ana whakahokinga iho i tona riri, a kihai i oho katoa tona riri.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

I mahara hoki ia he kikokiko nei ratou: he hau e pahure atu ana, a e kore e hoki mai.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Ano te tini o a ratou whakatoinga i a ia i te koraha, o a ratou whakapouritanga i a ia i te tahora!

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Hoki whakamuri ana ratou, whakamatautau ana i te Atua: whakatoia ana e ratou te Mea Tapu o Iharaira.

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

Kihai ratou i mahara ki tona ringa, ki te ra i whakaorangia ai ratou e ia i te hoariri;

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

Ki tana meatanga i ana tohu ki Ihipa, i ana merekara ki te parae o Toana;

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

I puta ke ai i a ia o ratou awa hei toto, me o ratou manga wai, te inu ai ratou.

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

I tonoa ai e ia he huihuinga namu ki a ratou, a pau iho ratou; he poroka, i huna ai ratou.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

A hoatu ana e ia o ratou hua ki te moka; me to ratou mauiui ki te mawhitiwhiti.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

Whakamatea ana e ia a ratou waina ki te whatu, a ratou rakau hikamora ki te haupapa.

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

Tukua ana e ia a ratou kararehe ma te whatu, a ratou kahui ma nga uira.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

I tukua whakareretia e ia ki a ratou tona riri, aritarita, weriweri, me te raruraru; he whakaeke na nga anahera kino.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

A whakatikaia ana e ia he ara mo tona riri; kihai i tohungia to ratou wairua kei mate: otiia tukua ana e ia to ratou ora ki te mate uruta.

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

Na patua iho e ia nga matamua i Ihipa, te muanga o to ratou kaha i nga teneti o Hama.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

Otira arahina ana e ia ana ake tangata ano he hipi; whakahaerea ana ratou e ia i te koraha ano he kahui.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

Na ka arahina marietia ratou e ia, te wehi ratou: ko o ratou hoariri ia taupokina iho e te moana.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

Na ka kawea ratou e ia ki te rohe o tona wahi tapu, ki tenei maunga, i hokona nei e tona matau.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

Peia ana e ia nga tauiwi i to ratou aroaro: a wehea ana e ia he kainga mo ratou ki te aho, whakanohoia iho nga hapu o Iharaira ki o ratou teneti.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

Heoi ka whakamatauria, ka whakatoia e ratou te Atua, te Runga Rawa; kihai hoki i mau ki ana whakaaturanga;

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

A hoki whakamuri ana, mahi hianga ana, pera ana me o ratou matua: parori ke ana ratou, he pera me te kopere tinihanga.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

Na ko o ratou wahi tiketike hei whakapataritari i a ia; ko o ratou whakapakoko hei mea i a ia kia hae.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

I te rongonga o te Atua, ka riri, ka tino whakarihariha hoki ki a Iharaira.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

A mahue ake i a ia te tapenakara a Hiro, te teneti i whakaturia e ia ki waenganui i nga tangata;

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

A tukua ana e ia tona kaha hei whakarau, tona kororia ki te ringa o te hoariri.

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

I tukua atu ano e ia tana iwi ma te hoari; a i riri ki tona kainga tupu.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

Pau ake a ratou taitama i te ahi; kihai ano a ratou kotiro i marenatia.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

I hinga o ratou tohunga i te hoari; kihai hoki i tangi a ratou pouaru.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

Na ka maranga te Ariki ano ko tetahi i te moe, me te tangata kaha e hamama ana i te waina.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

A patua iho e ia a muri o ona hoariri, meinga ana ratou e ia hei taunutanga mo ake tonu atu.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

I whakakahore ano ia ki te teneti a Hohepa: a kihai i whiriwhiri i te hapu o Eparaima;

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

Heoi ko te hapu o Hura tana i whiriwhiri ai, ko Maunga Hiona tana i aroha ai.

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

A whakaturia ana e ia tona wahi tapu kia pera me nga wahi teitei; me te whenua i whakapumautia e ia mo ake tonu atu.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

I whiriwhiria ano e ia a Rawiri, tana pononga: he mea tango nana i nga kainga hipi:

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

Mauria ana mai e ia i te whai i nga hipi whaereere, hei whangai i a Hakopa, i tana iwi, i a Iharaira hoki, i tona kainga tupu.

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

A rite tonu ki te tapatahi o tona ngakau tana whangai i a ratou: he arahi mohio hoki ta tona ringa i a ratou.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.