Psalms 77

Ki te tino kaiwhakatangi, ki a Ierutunu. He himene na Ahapa. Ki te Atua toku reo, e karanga nei ahau, ki te Atua toku reo, a tera e tahuri mai tona taringa ki ahau.

Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.

I rapu ahau ki te Ariki i te ra o toku pouri: maro tonu toku ringa i te po, kihai ano i pepeke; kihai toku wairua i pai kia whakamarietia.

Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.

E mahara ana ahau ki te Atua, a e pouri ana: kei te whakaaroaro, a ngaro iho toku wairua. (Hera.

Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela!

E puritia ana e koe oku kanohi kia mataara tonu; he pouri ahau, te ahei te korero.

Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.

Ka hoki oku whakaaro ki nga ra onamata, ki nga tau o tua iho.

Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:

E whakamahara ana ahau ki taku waiata i te po, e korerorero ana ki toku ngakau e rapurapu ana toku wairua.

Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:

Tera ranei te Ariki e panga tonu ake ake? A heoi ano ranei ana manakohanga mai?

Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?

Kua kahore ranei tana mahi tohu mo ake tonu atu? Kua whati ranei tana kupu a ake ake?

Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?

Kua wareware ranei te Atua ki te atawhai? Kua riri ranei ia, a tutakina atu ana e ia tona aroha? (Hera.

Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? Sela!

Na ka mea ahau, Ko toku ngoikore tenei: otira ka mahara ahau ki nga tau o te ringa matau o te Runga Rawa.

Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.

Ka mahara ahau ki nga mahi a Ihowa; ae ra, ka mahara ahau ki au mea whakamiharo o tua iho.

Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,

Ka whakaaro hoki ahau ki au meatanga katoa, ka purakau ki au mahi.

Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.

E te Atua, kei te wahi tapu tou ara: ko wai te atua nui hei rite ki te Atua?

Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?

Ko koe te Atua e mahi nei i nga mea whakamiharo: kua whakapuakina e koe tou kaha i waenganui o nga iwi.

Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.

Hokona ana e tou ringa tau iwi, nga tama a Hakopa raua ko Hohepa. (Hera.

Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, Sela!

I kite nga wai i a koe, e te Atua i kite nga wai i a koe, mataku ana: i oho ano nga rire.

Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,

Ringihia ana he wai e nga kapua, puaki ana te haruru o nga rangi: rererere ana au pere.

Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.

I roto i te awhiowhio te haruru o tau whatitiri: marama noa te ao i nga uira; wiri ana te whenua, oioi ana.

Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.

I te moana tou ara, i nga wai nui tou huarahi, e kore ano e kitea ou takahanga.

Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.

He mea arahi e koe tau iwi ano he kahui, ara e te ringa o Mohi raua ko Arona.

Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.