Psalms 78

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

Dinle, ey halkım, öğrettiklerimi, Kulak ver ağzımdan çıkan sözlere.

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

[] Özdeyişlerle söze başlayacağım, Eski sırları anlatacağım,

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

Duyduğumuzu, bildiğimizi, Atalarımızın bize anlattığını.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

Torunlarından bunları gizlemeyeceğiz; RAB’bin övgüye değer işlerini, Gücünü, yaptığı harikaları Gelecek kuşağa duyuracağız.

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

RAB Yakup soyuna koşullar bildirdi, İsrail’e yasa koydu. Bunları çocuklarına öğretsinler diye Atalarımıza buyruk verdi.

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

Öyle ki, gelecek kuşak, yeni doğacak çocuklar bilsinler, Onlar da kendi çocuklarına anlatsınlar,

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

Tanrı’ya güven duysunlar, Tanrı’nın yaptıklarını unutmasınlar, O’nun buyruklarını yerine getirsinler;

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

Ataları gibi inatçı, başkaldırıcı, Yüreği kararsız, Tanrı’ya sadakatsiz bir kuşak olmasınlar.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

Oklarla, yaylarla kuşanmış Efrayimoğulları Savaş günü sırtlarını döndüler.

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

Tanrı’nın antlaşmasına uymadılar, O’nun yasasına göre yaşamayı reddettiler.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

Unuttular O’nun işlerini, Kendilerine gösterdiği harikaları.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

[] Mısır’da, Soan bölgesinde Tanrı harikalar yapmıştı atalarının önünde.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

[] Denizi yarıp geçirmişti onları, Bir duvar gibi ayakta tutmuştu suları.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

[] Gündüz bulutla, Gece ateş ışığıyla onlara yol göstermişti.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

[] Çölde kayaları yarmış, Sanki dipsiz kaynaklardan Onlara kana kana su içirmişti.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

Kayadan akarsular fışkırtmış, Suları ırmak gibi akıtmıştı.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

Ama onlar çölde Yüceler Yücesi’ne başkaldırarak Günah işlemeye devam ettiler.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

[] Canlarının çektiği yiyeceği isteyerek İçlerinde Tanrı’yı denediler.

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

“Tanrı çölde sofra kurabilir mi?” diyerek, Tanrı’ya karşı konuştular.

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

“Bak, kayaya vurunca sular fışkırdı, Dereler taştı. Peki, ekmek de verebilir mi, Et sağlayabilir mi halkına?”

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

RAB bunu duyunca çok öfkelendi, Yakup’a ateş püskürdü, Öfkesi tırmandı İsrail’e karşı;

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

Çünkü Tanrı’ya inanmıyorlardı, O’nun kurtarıcılığına güvenmiyorlardı.

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

Yine de RAB buyruk verdi bulutlara, Kapaklarını açtı göklerin;

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

[] Man yağdırdı onları beslemek için, Göksel tahıl verdi onlara.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Meleklerin ekmeğini yedi her biri, Doyasıya yiyecek gönderdi onlara.

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

Doğu rüzgarını estirdi göklerde, Gücüyle güney rüzgarına yol gösterdi.

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

Toz gibi et yağdırdı başlarına, Deniz kumu kadar kuş;

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

Ordugahlarının ortasına, Konakladıkları yerin çevresine düşürdü.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

Yediler, tıka basa doydular, İsteklerini yerine getirdi Tanrı.

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

Ancak onlar isteklerine doymadan, Daha ağızları doluyken,

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

Tanrı’nın öfkesi parladı üzerlerine. En güçlülerini öldürdü, Yere serdi İsrail yiğitlerini.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

Yine de günah işlemeye devam ettiler, O’nun harikalarına inanmadılar.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

Bu yüzden Tanrı onların günlerini boşluk, Yıllarını dehşet içinde bitirdi.

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

Tanrı onları öldürdükçe O’na yönelmeye, İstekle O’nu yeniden aramaya başlıyorlardı.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

Tanrı’nın kayaları olduğunu, Yüce Tanrı’nın kurtarıcıları olduğunu anımsıyorlardı.

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

Oysa ağızlarıyla O’na yaltaklanıyor, Dilleriyle yalan söylüyorlardı.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

[] O’na yürekten bağlı değillerdi, Antlaşmasına sadık kalmadılar.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

Yine de Tanrı sevecendi, Suçlarını bağışlıyor, onları yok etmiyordu; Çok kez öfkesini tuttu, Bütün gazabını göstermedi.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Onların yalnızca insan olduğunu anımsadı, Geçip giden, dönmeyen bir rüzgar gibi.

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Çölde kaç kez O’na başkaldırdılar, Issız yerlerde O’nu gücendirdiler!

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

Defalarca denediler Tanrı’yı, İncittiler İsrail’in Kutsalı’nı.

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

Anımsamadılar O’nun güçlü elini, Kendilerini düşmandan kurtardığı günü,

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

Mısır’da gösterdiği belirtileri, Soan bölgesinde yaptığı şaşılası işleri.

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

[] Mısır’ın kanallarını kana çevirdi, Sularını içemediler.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

[] [] Gönderdiği at sinekleri yedi halkı, Gönderdiği kurbağalar yok etti ülkeyi.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

[] Ekinlerini tırtıllara, Emeklerinin ürününü çekirgelere verdi.

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

[] Asmalarını doluyla, Yabanıl incir ağaçlarını iri dolu taneleriyle yok etti.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

Büyükbaş hayvanlarını kırgına, Küçükbaş hayvanlarını yıldırıma teslim etti.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

Üzerlerine kızgın öfkesini, Gazap, hışım, bela Ve bir alay kötülük meleği gönderdi.

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

Yol verdi öfkesine, Canlarını ölümden esirgemedi, Onları salgın hastalığın pençesine düşürdü.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

[] Mısır’da bütün ilk doğanları, Ham’ın çadırlarında bütün ilk çocukları vurdu.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

[] Kendi halkını davar gibi götürdü, Çölde onları bir sürü gibi güttü.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

[] Onlara güvenlik içinde yol gösterdi, korkmadılar; Düşmanlarınıysa deniz yuttu.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

[] Böylece onları kendi kutsal topraklarının sınırına, Sağ elinin kazandığı dağlık bölgeye getirdi.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

[] Önlerinden ulusları kovdu, Mülk olarak topraklarını İsrail oymakları arasında bölüştürdü. Halkını konutlarına yerleştirdi.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

[] Ama onlar yüce Tanrı’yı denediler, O’na başkaldırdılar, Koşullarına uymadılar.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

Döneklik edip ataları gibi ihanet ettiler, Güvenilmez bir yay gibi bozuk çıktılar.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

Puta taptıkları yerlerle O’nu kızdırdılar, Putlarıyla O’nu kıskandırdılar.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

Tanrı bunları duyunca çok öfkelendi, İsrail’i büsbütün reddetti.

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

[] İnsanlar arasında kurduğu çadırı, Şilo’daki konutunu terk etti.

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

[] Kudretini tutsaklığa, Görkemini düşman eline teslim etti.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

Halkını kılıç önüne sürdü, Öfkesini kendi halkından çıkardı.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

Gençlerini ateş yuttu, Kızlarına düğün türküsü söylenmez oldu.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

Kâhinleri kılıç altında öldü, Dul kadınları ağlayamadı.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

O zaman Rab uykudan uyanır gibi, Şarabın rehavetinden ayılan bir yiğit gibi oldu.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

Düşmanlarını püskürttü, Onları sonsuz utanca boğdu.

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

Tanrı Yusuf soyunu reddetti, Efrayim oymağını seçmedi;

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

Ancak Yahuda oymağını, Sevdiği Siyon Dağı’nı seçti.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

Tapınağını doruklar gibi, Sonsuzluk için kurduğu yeryüzü gibi yaptı.

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

[] Kulu Davut’u seçti, Onu koyun ağılından aldı.

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

Halkı Yakup’u, kendi halkı İsrail’i gütmek için, Onu yavru kuzuların ardından getirdi.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.

Böylece Davut onlara dürüstçe çobanlık etti, Becerikli elleriyle onlara yol gösterdi.