Psalms 77

Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.

Yüksek sesle Tanrı’ya yakarıyorum, Haykırıyorum beni duysun diye.

Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.

Sıkıntılı günümde Rab’be yönelir, Gece hiç durmadan ellerimi açarım, Gönlüm avunmaz bir türlü.

Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela!

Tanrı’yı anımsayınca inlerim, Düşündükçe içim daralır. Sela

Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.

Açık tutuyorsun göz kapaklarımı, Sıkıntıdan konuşamıyorum.

Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:

Geçmiş günleri, Yıllar öncesini düşünüyorum.

Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:

Gece ilahilerimi anacağım, Kendi kendimle konuşacağım, İnceden inceye soracağım:

Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?

“Rab sonsuza dek mi bizi reddedecek? Lütfunu bir daha göstermeyecek mi?

Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?

Sevgisi sonsuza dek mi yok oldu? Sözü geçerli değil mi artık?

Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? Sela!

Tanrı unuttu mu acımayı? Sevecenliğinin yerini öfke mi aldı?” Sela

Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.

Sonra kendi kendime, “İşte benim derdim bu!” dedim, “Yüceler Yücesi gücünü göstermiyor artık.”

Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,

RAB’bin işlerini anacağım, Evet, geçmişteki harikalarını anacağım.

Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.

Yaptıkları üzerinde derin derin düşüneceğim, Bütün işlerinin üzerinde dikkatle duracağım.

Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?

Ey Tanrı, yolun kutsaldır! Hangi ilah Tanrı kadar uludur?

Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.

Harikalar yaratan Tanrı sensin, Halklar arasında gücünü gösterdin.

Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, Sela!

Güçlü bileğinle kendi halkını, Yakup ve Yusuf oğullarını kurtardın. Sela

Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,

Sular seni görünce, ey Tanrı, Sular seni görünce çalkalandı, Enginler titredi.

Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.

Bulutlar suyunu boşalttı, Gökler gürledi, Her yanda okların uçuştu.

Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.

Kasırgada gürleyişin duyuldu, Şimşekler dünyayı aydınlattı, Yer titreyip sarsıldı.

Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.

Kendine denizde, Derin sularda yollar açtın, Ama ayak izlerin belli değildi.

Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.

Musa ve Harun’un eliyle Halkını bir sürü gibi güttün.