Psalms 78

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

En læresalme av Asaf. Lytt, mitt folk, til min lære, bøi eders ører til min munns ord!

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

Jeg vil oplate min munn med tankesprog, jeg vil la utstrømme gåtefulle ord fra fordums tid.

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

Det vi har hørt og vet, og det våre fedre har fortalt oss,

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

det vil vi ikke dølge for deres barn, men for den kommende slekt fortelle Herrens pris og hans styrke og de undergjerninger som han har gjort.

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

Han har reist et vidnesbyrd i Jakob og satt en lov i Israel, som han bød våre fedre å kunngjøre sine barn,

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

forat den kommende slekt, de barn som skulde fødes, kunde kjenne dem, kunde stå frem og fortelle dem for sine barn

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

og sette sitt håp til Gud og ikke glemme Guds gjerninger, men holde hans bud

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

og ikke være som deres fedre, en opsetsig og gjenstridig slekt, en slekt som ikke gjorde sitt hjerte fast, og hvis ånd ikke var trofast mot Gud.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

Efra'ims barn, de rustede bueskyttere, vendte om på stridens dag.

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

De holdt ikke Guds pakt og vilde ikke vandre i hans lov,

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

og de glemte hans store gjerninger og de under som han hadde latt dem se.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

For deres fedres øine hadde han gjort under i Egyptens land, på Soans mark.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

Han kløvde havet og lot dem gå gjennem det og lot vannet stå som en dynge.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

Og han ledet dem ved skyen om dagen og hele natten ved ildens lys.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

Han kløvde klipper i ørkenen og gav dem å drikke som av store vanndyp.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

Og han lot bekker gå ut av klippen og vann flyte ned som strømmer.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

Men de blev ennu ved å synde mot ham, å være gjenstridige mot den Høieste i ørkenen.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

Og de fristet Gud i sitt hjerte, så de krevde mat efter sin lyst.

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

Og de talte mot Gud, de sa: Kan vel Gud dekke bord i ørkenen?

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

Se, han har slått klippen så det fløt ut vann, og bekker strømmet over; mon han også kan gi brød, eller kan han komme med kjøtt til sitt folk?

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

Derfor, da Herren hørte det, harmedes han, og ild optendtes mot Jakob, og vrede reiste sig mot Israel,

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

fordi de ikke trodde på Gud og ikke stolte på hans frelse.

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

Og han gav skyene der oppe befaling og åpnet himmelens porter.

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

Og han lot manna regne over dem til føde og gav dem himmelkorn.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Englebrød åt enhver; han sendte dem næring til mette.

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

Han lot østenvinden fare ut i himmelen og førte sønnenvinden frem ved sin styrke.

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

Og han lot kjøtt regne ned over dem som støv og vingede fugler som havets sand,

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

og han lot dem falle ned midt i deres leir, rundt omkring deres boliger.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

Og de åt og blev såre mette, og det de lystet efter, gav han dem.

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

De hadde ennu ikke latt fare det de lystet efter, ennu var deres mat i deres munn,

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

da reiste Guds vrede sig mot dem, og han herjet blandt deres kraftfulle menn, og Israels unge menn slo han ned.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

Med alt dette syndet de enda og trodde ikke på hans undergjerninger.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

Derfor lot han deres dager svinne bort i tomhet og deres år i forskrekkelse.

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

Når han herjet blandt dem, da spurte de efter ham og vendte om og søkte Gud

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

og kom i hu at Gud var deres klippe, og den høieste Gud deres gjenløser.

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

Men de smigret for ham med sin munn og løi for ham med sin tunge.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

Og deres hjerte hang ikke fast ved ham, og de var ikke tro mot hans pakt.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

Men han, han er miskunnelig, han tilgir misgjerning og forderver ikke; mange ganger lot han sin vrede vende om og lot ikke all sin harme bryte frem.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Og han kom i hu at de var kjød, et åndepust som farer avsted og ikke kommer tilbake.

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Hvor titt var de ikke gjenstridige mot ham i ørkenen, gjorde ham sorg på de øde steder!

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

Og de fristet Gud på ny og krenket Israels Hellige.

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

De kom ikke hans hånd i hu den dag han forløste dem fra fienden,

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

han som gjorde sine tegn i Egypten og sine under på Soans mark.

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

Han gjorde deres elver til blod, og sine rinnende vann kunde de ikke drikke.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

Han sendte imot dem fluesvermer som fortærte dem, og frosk som fordervet dem.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

Og han gav gnageren deres grøde og gresshoppen deres høst.

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

Han slo deres vintrær ned med hagl og deres morbærtrær med haglstener.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

Og han overgav deres fe til haglet og deres hjorder til ildsluer.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

Han slapp sin brennende vrede løs mot dem, harme og forbitrelse og trengsel, en sending av ulykkes-bud.

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

Han brøt vei for sin vrede, sparte ikke deres sjel for døden, overgav deres liv til pesten.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

Og han slo alle førstefødte i Egypten, styrkens førstegrøde i Kams telter.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

Og han lot sitt folk bryte op som en fåreflokk og førte dem som en hjord i ørkenen.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

Og han ledet dem tryggelig, og de fryktet ikke, men havet skjulte deres fiender.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

Og han førte dem til sitt hellige landemerke, til det berg hans høire hånd hadde vunnet.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

Og han drev hedningene ut for deres åsyn og lot deres land tilfalle dem som arvedel og lot Israels stammer bo i deres telter.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

Men de fristet Gud, den Høieste, og var gjenstridige mot ham, og de aktet ikke på hans vidnesbyrd.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

De vek av og var troløse, som deres fedre, de vendte om, likesom en bue som svikter.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

Og de vakte hans harme med sine offerhauger og gjorde ham nidkjær med sine utskårne billeder.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

Gud hørte det og blev vred, og han blev såre kjed av Israel.

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

Og han forlot sin bolig i Silo, det telt han hadde opslått blandt menneskene.

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

Og han overgav sin styrke til fangenskap og sin herlighet i fiendens hånd.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

Og han overgav sitt folk til sverdet og harmedes på sin arv.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

Ild fortærte dets unge menn, og dets jomfruer fikk ingen brudesang.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

Dets prester falt for sverdet, og dets enker holdt ikke klagemål.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

Da våknet Herren som en sovende, som en helt som jubler av vin.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

Og han slo sine motstandere tilbake, påførte dem en evig skam.

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

Og han forkastet Josefs telt og utvalgte ikke Efra'ims stamme,

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

men han utvalgte Juda stamme, Sions berg som han elsket.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

Og han bygget sin helligdom lik høie fjell, lik jorden, som han har grunnfestet for evig tid.

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

Og han utvalgte David, sin tjener, og tok ham fra fårehegnene;

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

fra de melkende får som han gikk bakefter, hentet han ham til å vokte Jakob, sitt folk, og Israel, sin arv.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.

Og han voktet dem efter sitt hjertes opriktighet og ledet dem med sin forstandige hånd.