Psalms 77

Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.

Til sangmesteren, for Jedutun; av Asaf; en salme.

Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.

Min røst er til Gud, og jeg vil rope; min røst er til Gud, og han vil vende øret til mig.

Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela!

På min nøds dag søker jeg Herren; min hånd er utrakt om natten og blir ikke trett, min sjel vil ikke la sig trøste.

Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.

Jeg vil komme Gud i hu og sukke; jeg vil gruble, og min ånd vansmekter. Sela.

Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:

Du holder mine øine oppe i nattevaktene; jeg er urolig og taler ikke.

Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:

Jeg tenker på fordums dager, på de lengst fremfarne år.

Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?

Jeg vil komme i hu mitt strengespill om natten, i mitt hjerte vil jeg gruble, og min ånd ransaker.

Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?

Vil da Herren forkaste i all evighet, og vil han ikke mere bli ved å vise nåde?

Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? Sela!

Er det for all tid ute med hans miskunnhet? er hans løfte blitt til intet slekt efter slekt?

Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.

Har Gud glemt å være nådig? Har han i vrede tillukket sin barmhjertighet? Sela.

Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,

Jeg sier: Dette er min plage, det er år fra den Høiestes høire hånd.

Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.

Jeg vil forkynne Herrens gjerninger; for jeg vil komme dine under i hu fra fordums tid.

Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?

Og jeg vil eftertenke alt ditt verk, og på dine store gjerninger vil jeg grunde.

Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.

Gud! Din vei er i hellighet; hvem er en gud stor som Gud?

Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, Sela!

Du er den Gud som gjør under; du har kunngjort din styrke blandt folkene.

Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,

Du har forløst ditt folk med velde, Jakobs og Josefs barn. Sela.

Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.

Vannene så dig, Gud, vannene så dig, de bevet, ja avgrunnene skalv.

Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.

Skyene utøste vann, himlene lot sin røst høre, ja dine piler fløi hit og dit.

Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.

Din tordens røst lød i stormhvirvelen, lyn lyste op jorderike, jorden bevet og skalv.

Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.

Gjennem havet gikk din vei, og dine stier gjennem store vann, og dine fotspor blev ikke kjent. Du førte ditt folk som en hjord ved Moses' og Arons hånd.