Psalms 78

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

(En Maskil af Asaf.) Lyt, mit folk til min lære, bøj eders øre til ord fra min Mund;

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

jeg vil åbne min Mund med Billedtale, fremsætte Gåder fra fordums Tid,

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

hvad vi har hørt og ved, hvad vore Fædre har sagt os;

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

vi dølger det ikke for deres Børn, men melder en kommende Slægt om HERRENs Ære og Vælde og Underne, som han har gjort.

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

Han satte et Vidnesbyrd i Jakob, i Israel gav han en Lov, idet han bød vore Fædre at lade deres Børn det vide,

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

at en senere Slægt kunde vide det, og Børn, som fødtes siden, stå frem og fortælle deres Børn derom,

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

så de slår deres Lid til Gud og ikke glemmer Guds Gerninger, men overholder hans Bud,

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

ej slægter Fædrene på, en vanartet, stridig Slægt, hvis Hjerte ikke var fast, hvis Ånd var utro mod Gud

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

- Efraims Børn var rustede Bueskytter, men svigted på Stridens Dag -

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

Gudspagten holdt de ikke, de nægtede at følge hans Lov;

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

hans Gerninger gik dem ad Glemme, de Undere, han lod dem skue.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

Han gjorde Undere for deres Fædre i Ægypten på Zoans Mark;

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

han kløvede Havet og førte dem over, lod Vandet stå som en Vold;

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

han ledede dem ved Skyen om Dagen, Natten igennem ved Ildens Skær;

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

han kløvede Klipper i Ørkenen, lod dem rigeligt drikke som af Strømme,

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

han lod Bække rinde af Klippen og Vand strømme ned som Floder.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

Men de blev ved at synde imod ham og vække den Højestes Vrede i Ørkenen;

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

de fristede Gud i Hjertet og krævede Mad til at stille Sulten,

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

de talte mod Gud og sagde: "Kan Gud dække Bord i en Ørken?

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

Se, Klippen slog han, så Vand flød frem, og Bække vælded ud; mon han også kan give Brød og skaffe kød til sit Folk?"

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

Det hørte HERREN, blev vred, der tændtes en Ild mod Jakob, ja Vrede kom op mod Israel,

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

fordi de ikke troede Gud eller stolede på hans Frelse.

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

Da bød han Skyerne oventil, lod Himlens Døre åbne

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

og Manna regne på dem til Føde, han gav dem Himmelkorn;

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Mennesker spiste Englebrød, han sendte dem Mad at mætte sig med.

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

Han rejste Østenvinden på Himlen, førte Søndenvinden frem ved sin Kraft;

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

Kød lod han regne på dem som Støv og vingede Fugle som Havets Sand,

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

lod dem falde midt i sin Lejr, rundt omkring sine Boliger;

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

Og de spiste sig overmætte, hvad de ønskede, lod han dem få.

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

Men før deres Attrå var stillet, mens Maden var i deres Mund,

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

rejste Guds Vrede sig mod dem; han vog deres kraftige Mænd, fældede Israels Ynglinge.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

Og dog blev de ved at synde og troede ej på hans Undere.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

Da lod han deres Dage svinde i Tomhed og endte brat deres År.

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

Når han vog dem, søgte de ham, vendte om og spurgte om Gud,

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

kom i Hu, at Gud var deres Klippe, Gud den Allerhøjeste deres Genløser.

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

De hyklede for ham med Munden, løj for ham med deres Tunge;

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

deres Hjerter holdt ikke fast ved ham, hans Pagt var de ikke tro.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

Og dog er han barmhjertig, han tilgiver Misgerning, lægger ej øde, hans Vrede lagde sig Gang på Gang, han lod ikke sin Harme fuldt bryde frem;

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

han kom i Hu, de var Kød, et Pust, der svinder og ej vender tilbage.

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Hvor tit stod de ham ikke imod i Ørkenen og voldte ham Sorg i det øde Land!

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

De fristede alter Gud, de krænkede Israels Hellige;

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

hans Hånd kom de ikke i Hu, de Dag han friede dem fra Fjenden,

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

da han gjorde sine Tegn i Ægypten, sine Undere på Zoans Mark,

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

forvandlede deres Floder til Blod, så de ej kunde drikke af Strømmene,

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

sendte Myg imod dem, som åd dem, og Frøer, som lagde dem øde,

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

gav Æderen, hvad de avlede, Græshoppen al deres Høst,

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

slog deres Vinstokke ned med Hagl, deres Morbærtræer med Frost,

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

prisgav Kvæget for Hagl og deres Hjorde for Lyn.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

Han sendte sin Vredesglød mod dem, Harme, Vrede og Trængsel, en Sendefærd af Ulykkesengle;

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

frit Løb gav han sin Vrede, skånede dem ikke for Døden, gav deres Liv til Pris for Pest;

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

alt førstefødt i Ægypten slog han, Mandskraftens Førstegrøde i Kamiternes Telte,

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

lod sit Folk bryde op som en Hjord, ledede dem som Kvæg i Ørkenen,

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

ledede dem trygt, uden Frygt, mens Havet lukked sig over deres Fjender;

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

han bragte dem til sit hellige Land, de Bjerge, hans højre vandt,

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

drev Folkeslag bort foran dem, udskiftede ved Lod deres Land og lod Israels Stammer bo i deres Telte.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

Dog fristed og trodsede de Gud den Allerhøjeste og overholdt ikke hans Vidnesbyrd;

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

de faldt fra, var troløse som deres Fædre, svigtede som en slappet Bue,

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

de krænkede ham med deres Offerhøje, æggede ham med deres Gudebilleder.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

Det hørte Gud og blev vred følte højlig Lede ved Israel;

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

han opgav sin Bolig i Silo, det Telt, hvor han boede blandt Mennesker;

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

han gav sin Stolthed i Fangenskab, sin Herlighed i Fjendehånd,

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

prisgav sit Folk for Sværdet, blev vred på sin Arvelod;

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

Ild fortærede dets unge Mænd, dets Jomfruer fik ej Bryllupssange,

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

dets Præster faldt for Sværdet, dets Enker holdt ikke Klagefest.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

Da vågnede Herren som en, der har sovet, som en Helt, der er døvet af Vin;

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

han slog sine Fjender på Ryggen, gjorde dem evigt til Skamme.

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

Men han fik Lede ved Josefs Telt, Efraims Stamme udvalgte han ikke;

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

han udvalgte Judas Stamme, Zions Bjerg, som han elsker;

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

han byggede sit Tempel himmelhøjt, grundfæstede det evigt som Jorden.

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

Han udvalgte David, sin Tjener, og tog ham fra Fårenes Folde,

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

hentede ham fra de diende Dyr til at vogte Jakob, hans Folk, Israel, hans Arvelod;

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.

han vogtede dem med oprigtigt Hjerte, ledede dem med kyndig Hånd.