Psalms 77

Asaphin Psalmi, Jedutunin edestä, edelläveisaajalle. Minä huudan äänelläni Jumalaa: Jumalaa minä huudan, ja hän kuultelee minua.

(Til Sangmesteren. Til Jedutun. Af Asaf. En Salme.) Jeg råber, højt til Gud, og han hører mig,

Minun hätä-ajallani etsin minä Herraa: minun käteni on yöllä ojettu, ja ei lakkaa; sillä ei minun sieluni salli itseänsä lohduttaa.

jeg søger Herren på Nødens Dag, min Hånd er om Natten utrættet udrakt, min Sjæl vil ikke lade sig trøste;

Minä ajattelen tosin Jumalan päälle, olen kuitenkin murheissani: minä tutkin, ja henkeni on sittekin ahdistuksessa, Sela!

jeg ihukommer Gud og stønner, jeg sukker, min Ånd vansmægter. - Sela.

Sinä pidät minun silmäni, että he valvovat: minä olen niin voimatoin, etten minä voi puhua.

Du holder mine Øjne vågne, jeg er urolig og målløs.

Minä ajattelen vanhoja aikoja, entisiä vuosia:

Jeg tænker på fordums dage, ihukommer længst henrundne År;

Minä muistan yöllä minun kantelettani: minä puhun sydämelleni, ja minun henkeni tutkii:

jeg gransker om Natten i Hjertet, grunder og ransager min Ånd.

Heittäneekö Jumala pois ijankaikkisesti, ja ei yhtään armoa silleen osoittane?

Vil Herren bortstøde for evigt og aldrig mer vise Nåde,

Puuttuneeko hänen laupiutensa ijankaikkisesti, ja olleeko lupauksella jo loppu suvusta sukuhun?

er hans Miskundhed ude for stedse, hans Trofasthed omme for evigt og altid,

Onko Jumala unohtanut olla armollinen? ja sulkenut laupiutensa vihan tähden? Sela!

har Gud da glemt at ynkes, lukket sit Hjerte i Vrede? - Sela.

Minä sanoin: se on minun heikkouteni; mutta Ylimmäisen oikia käsi voi kaikki muuttaa.

Jeg sagde: Det er min Smerte; at den Højestes højre er ikke som før.

Sentähden minä muistan Herran töitä, ja minä ajattelen entisiä ihmeitäs,

Jeg kommer HERRENs Gerninger i Hu, ja kommer dine fordums Undere i Hu.

Ja puhun kaikista sinun töistäs, ja sanon sinun teoistas.

Jeg tænker på al din Gerning og grunder over dine Værker.

Jumala, sinun ties on pyhä: kussa on niin väkevää Jumalaa kuin sinä Jumala?

Gud, din Vej var i Hellighed, hvo er en Gud så stor som Gud!

Sinä olet se Jumala, joka ihmeitä tekee: sinä osoitit voimas kansain seassa.

Du er en Gud, som gør Undere, du gjorde din Vælde kendt blandt Folkene,

Sinä lunastit sinun kansas käsivarrellas, Jakobin ja Josephin lapset, Sela!

udøste dit Folk med din Arm, Jakobs og Josefs Sønner. - Sela.

Vedet näkivät sinun, Jumala, vedet näkivät sinun ja vapisivat, ja syvyydet pauhasivat,

Vandene så dig, Gud, Vandene så dig og vred sig i Angst, ja Dybet tog til at skælve;

Paksut pilvet kaasivat vettä, pilvet jylisivät ja nuolet lensivät sekaan.

Skyerne udøste Vand, Skyhimlens Stemme gjaldede, dine Pile for hid og did;

Se jylisi taivaassa, ja sinun leimaukses välkkyi maan piirin päälle: maa liikkui ja värisi siitä.

din bragende Torden rullede, Lynene oplyste Jorderig, Jorden bæved og skjalv;

Sinun ties oli meressä, ja sinun polkus olivat suurissa vesissä, ja ei sinun jälkiäs kenkään tuntenut.

din Vej gik midt gennem Havet, din Sti gennem store Vande, dine Fodspor kendtes ikke.

Sinä veit kansas niinkuin lammaslauman, Moseksen ja Aaronin kautta.

Du førte dit Folk som en Hjord ved Moses's og Arons Hånd.