Psalms 78

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

Vyučující, Azafovi. Pozoruj, lide můj, zákona mého, nakloňte uší svých k slovům úst mých.

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

Otevru v podobenství ústa svá, vypravovati budu přípovídky starobylé.

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

Co jsme slýchali i poznali, a co nám otcové naši vypravovali,

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

Nezatajíme toho před syny jejich, kteříž budoucím potomkům svým vypravovati budou chvály Hospodinovy, ano i moc jeho a divné skutky jeho, kteréž činil.

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

Neboť jest vyzdvihl svědectví v Jákobovi, a zákon vydal v Izraeli, což přikázal otcům našim, aby v známost uvodili synům svým,

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

Aby to poznal věk potomní, synové, kteříž se zroditi měli, a ti povstanouce, aby vypravovali dítkám svým,

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

Aby pokládali v Bohu naději svou, a nezapomínali se na skutky Boha silného, ale ostříhali přikázaní jeho,

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

Aby nebývali jako otcové jejich, pokolení zpurné a protivné, národ, kterýž nenapravil srdce svého, a nebyl věrný Bohu silnému duch jeho.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

Jako synové Efraim zbrojní, ač uměle z lučiště stříleli, však v čas boje zpět se obrátili,

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

Nebo neostříhali smlouvy Boží, a v zákoně jeho zpěčovali se choditi.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

Zapomenuli se na činy jeho, a na divné skutky jeho, kteréž jim ukázal.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

Před otci jejich činil divy v zemi Egyptské, na poli Soan.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

Rozdělil moře, a převedl je; učinil, aby stály vody jako hromada.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

Vedl je ve dne v oblace, a každé noci v jasném ohni.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

Protrhl skály na poušti, a napájel je jako z propastí velikých.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

Vyvedl potoky z skály, a učinil, aby vody tekly jako řeky.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

A však vždy přičíněli hříchů proti němu, a popouzeli Nejvyššího na poušti.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

A pokoušeli Boha silného v srdci svém, žádajíce pokrmu podlé líbosti své.

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

A mluvili proti Bohu, řkouce: Zdaliž bude moci Bůh silný připraviti stůl na této poušti?

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

Aj, udeřilť jest v skálu, a tekly vody, a řeky se rozvodnily. Zdali také bude moci dáti chleba? Zdali nastrojí masa lidu svému?

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

A protož uslyšav Hospodin, rozhněval se, a oheň zažžen jest proti Jákobovi, a prchlivost vstoupila na Izraele,

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

Proto že se nedověřili Bohu, a neměli naděje v spasení jeho,

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

Ačkoli rozkázal oblakům shůry, a průduchy nebeské otevřel,

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

A dštil na ně mannou ku pokrmu, a obilé nebeské dával jim.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Chléb mocných jedl člověk, seslal jim pokrmů do sytosti.

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

Obrátil vítr východní u povětří, a přivedl mocí svou vítr polední.

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

I dštil na ně masem jako prachem, a ptactvem pernatým jako pískem mořským.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

Spustil je do prostřed vojska jejich, a všudy vůkol stanů jejich.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

I jedli, a nasyceni jsou hojně, a dal jim to, čehož žádali.

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

Ještě nevyplnili žádosti své, ještě pokrm byl v ústech jejich,

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

A v tom prchlivost Boží připadla na ně, a zbil tučné jejich, a přední Izraelské porazil.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

S tím se vším vždy ještě hřešili, a nevěřili předivným skutkům jeho.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

A protož dopustil na ně, že marně skonali dny své, a léta svá s chvátáním.

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

Když je hubil, jestliže ho hledali, a zase k Bohu silnému hned na úsvitě se navraceli,

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

Rozpomínajíce se na to, že Bůh byl skála jejich, a Bůh silný nejvyšší vykupitel jejich:

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

(Ačkoli mu s pochlebenstvím mluvili ústy svými, a jazykem svým lhali jemu.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

A srdce jejich nebylo upřímé před ním, aniž se věrně měli v smlouvě jeho),

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

On jsa milosrdný, odpouštěl nepravosti jejich, a nezahladil jich; častokrát odvracel hněv svůj, a nevzbuzoval vší zůřivosti své.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Nebo pamatoval, že jsou tělo, vítr, kterýž odchází, a nenavracuje se zase.

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Kolikrát jsou ho dráždili na poušti, a k bolesti přivodili na pustinách.

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

Týž i týž navracujíce se, pokoušeli Boha silného, a svatému Izraelskému cíle vyměřovali.

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

Nepamatovali na moc jeho, a na ten den, v kterémž je vysvobodil z ssoužení,

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

Když činil v Egyptě znamení svá, a zázraky své na poli Soan,

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

Když obrátil v krev řeky a potoky jejich, tak že jich píti nemohli.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

Dopustil na ně směsici žížal, aby je žraly, a žáby, aby je hubily.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

A dal chroustům úrody jejich, a úsilí jejich kobylkám.

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

Stloukl krupami réví jejich, a stromy fíkové jejich ledem.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

Vydal krupobití na hovada jejich, a na dobytek jejich uhlí řeřavé.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

Poslal na ně prchlivost hněvu svého, rozpálení, zůřivost i ssoužení, dopustiv na ně anděly zlé.

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

Uprostrannil stezku prchlivosti své, neuchoval od smrti duše jejich, ano i na hovada jejich mor dopustil.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

A pobil všecko prvorozené v Egyptě, prvotiny síly v staních Chamových.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

Ale lid svůj vyvedl jako ovce, a vodil se s nimi jako s stádem po poušti.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

Vodil je v bezpečnosti, tak že nestrašili, nepřátely pak jejich přikrylo moře,

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

Až je přivedl ku pomezí svatosti své, na horu tu, kteréž dobyla pravice jeho.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

Vyhnav před tváří jejich národy, způsobil to, aby jim na provazec dědictví jejich přišli, a aby přebývala v staních jejich pokolení Izraelská.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

Však vždy předce pokoušeli a dráždili Boha nejvyššího, a svědectví jeho neostříhali.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

Ale zpět odšedše, převráceně činili, jako i předkové jejich; uchýlili se jako mylné lučiště.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

Nebo popouzeli ho výsostmi svými, a rytinami svými k horlení přivedli jej.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

Slyšel Bůh, a rozhněval se, a u velikou ošklivost vzal Izraele,

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

Tak že opustiv příbytek v Sílo, stánek, kterýž postavil mezi lidmi,

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

Vydal v zajetí sílu svou, a slávu svou v ruce nepřítele.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

Dal pod meč lid svůj, a na dědictví své se rozhněval.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

Mládence jeho sežral oheň, a panny jeho nebyly chváleny.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

Kněží jejich od meče padli, a vdovy jejich neplakaly.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

Potom pak procítil Pán jako ze sna, jako silný rek, kterýž po víně sobě vykřikuje.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

A ranil nepřátely své po zadu, a u věčné pohanění je vydal.

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

Ačkoli pak pohrdl stánkem Jozefovým, a pokolení Efraimova nevyvolil,

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

Však vyvolil pokolení Judovo, horu Sion, kterouž zamiloval.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

A vystavěl sobě, jako hrad vysoký, svatyni svou, jako zemi, kterouž utvrdil na věky.

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

A vyvolil Davida služebníka svého, vzav jej od chlévů stáda.

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

Když chodil za ovcemi březími, zavedl jej, aby pásl Jákoba, lid jeho, a Izraele, dědictví jeho.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.

Kterýž pásl je v upřímnosti srdce svého, a zvláštní opatrností rukou svých vodil je.