Psalms 78

En sång av Asaf.  Lyssna, mitt folk, till min undervisning;  böjen edra öron till min muns ord.

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

 Jag vill öppna min mun till lärorikt tal,  uppenbara förborgade ting ifrån fordom.

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

 Vad vi hava hört och känna,  och vad våra fäder hava förtäljt för oss,

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

 det vilja vi icke dölja för deras barn;  för ett kommande släkte vilja vi förtälja HERRENS lov  och hans makt och de under han har gjort.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

 Ty han upprättade ett vittnesbörd i Jakob  och stiftade en lag i Israel;  han påbjöd den för våra fäder,  och de skulle kungöra den för sina barn.

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

 Så skulle det bliva kunnigt för ett kommande släkte,  för barn som en gång skulle födas,  och dessa skulle stå upp och förtälja det för sina barn.

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

 Då skulle de sätta sitt hopp till Gud  och icke förgäta Guds verk,  utan taga hans bud i akt.

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

 Och de skulle icke bliva, såsom deras fäder,  ett gensträvigt och upproriskt släkte,  ett släkte som icke höll sitt hjärta ståndaktigt,  och vars ande icke var trofast mot Gud.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

 Efraims barn, välbeväpnade bågskyttar,  vände om på stridens dag.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

 De höllo icke Guds förbund,  och efter hans lag ville de ej vandra.

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

 De glömde hans gärningar  och de under han hade låtit dem se.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

 Ja, inför deras fäder hade han gjort under,  i Egyptens land, på Soans mark.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

 Han klöv havet och lät dem gå därigenom  och lät vattnet stå såsom en hög.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

 Han ledde dem om dagen med molnskyn,  och hela natten med eldens sken.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

 Han klöv sönder klippor i öknen  och gav dem rikligen att dricka, såsom ur väldiga hav.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

 Rinnande bäckar lät han framgå ur klippan  och vatten flyta ned såsom strömmar.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

 Likväl syndade de allt framgent mot honom  och voro gensträviga mot den Högste, i öknen.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

 De frestade Gud i sina hjärtan,  i det de begärde mat för sin lystnad.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

 Och de talade mot Gud, de sade:      »Kan väl Gud      duka ett bord i öknen?

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

 Se, visst slog han klippan,      så att vatten flödade      och bäckar strömmade fram,  men kan han ock giva bröd  eller skaffa kött åt sitt folk?»

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

 Så förgrymmades då HERREN, när han hörde det;  och eld upptändes i Jakob,  jag, vrede kom över Israel,

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

 eftersom de icke trodde på Gud  och ej förtröstade på hans frälsning.

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

 Och han gav befallning åt skyarna i höjden  och öppnade himmelens dörrar;

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

 han lät manna regna över dem till föda,  och korn från himmelen gav han dem.

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

 Änglabröd fingo människor äta;  han sände dem mat till fyllest.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

 Han lät östanvinden fara ut på himmelen,  och genom sin makt förde han sunnanvinden fram.

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

 Och han lät kött regna över dem såsom stoft,  bevingade fåglar såsom havets sand;

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

 han lät det falla ned i sitt läger,  runt omkring sin boning.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

 Då åto de och blevo övermätta;  han lät dem få vad de hade lystnad efter.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

 Men ännu hade de icke stillat sin lystnad,  ännu var maten i deras mun,

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

 då kom Guds vrede över dem;  han sände död bland deras ypperste  och slog ned Israels unga män.

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

 Likväl syndade de alltjämt  och trodde icke på hans under.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

 Då lät han deras dagar försvinna i förgängelse  och deras år i plötslig undergång.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

 När han dräpte folket, frågade de efter honom  och vände om och sökte Gud.

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

 De tänkte då på att Gud var deras klippa,  och att Gud den Högste var deras förlossare;

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

 och de talade inställsamt för honom med sin mun  och skrymtade för honom med sin tunga.

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

 Men deras hjärtan höllo sig icke ståndaktigt vid honom,  och de voro icke trogna i hans förbund.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

 Dock, han är barmhärtig, han förlåter missgärning,  och han vill icke fördärva.  Därför avvände han ofta sin vrede  och lät ej hela sin förtörnelse bryta fram.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

 Ty han tänkte därpå att de voro kött,  en vind som far bort och icke kommer åter.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

 Huru ofta voro de ej gensträviga mot honom i öknen  och bedrövade honom i ödemarken!

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

 Ja, de frestade Gud allt framgent  och förtörnade Israels Helige.

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

 De betänkte icke vad hans hand hade uträttat  på den tid då han förlossade dem från ovännen,

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

 då han gjorde sina tecken i Egypten  och sina under på Soans mark.

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

 Där förvandlade han deras strömmar till blod,  så att de ej kunde dricka ur sina rinnande vatten;

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

 han sände bland dem flugsvärmar, som åto dem,  och paddor, som voro dem till fördärv.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

 Han gav deras gröda åt gräsmaskar  och deras arbetes frukt åt gräshoppor;

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

 han slog deras vinträd med hagel  och deras fikonträd med hagelstenar;

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

 han gav deras husdjur till pris åt hagel  och deras boskap åt ljungeldar.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

 Han sände över dem sin vredes glöd,  förgrymmelse och ogunst och nöd,  en skara av olycksänglar.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

 Han gav fritt lopp åt sin vrede;  han skonade icke deras själ från döden,  utan gav deras liv till pris åt pesten.

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

 Och han slog allt förstfött i Egypten,  kraftens förstling i Hams hyddor.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

 Och han lät sitt folk bryta upp såsom en fårhjord  och förde dem såsom en boskapshjord genom öknen.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

 Han ledde dem säkert, så att de icke behövde frukta;  men deras fiender övertäcktes av havet.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

 Och han lät dem komma till sitt heliga land,  till det berg som hans högra hand hade förvärvat.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

 Han förjagade hedningarna för dem  och gav dem deras land till arvslott  och lät Israels stammar bo i deras hyddor.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

 Men i sin gensträvighet frestade de Gud den Högste  och höllo icke hans vittnesbörd;

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

 de veko trolöst tillbaka, de såsom deras fäder,  de vände om, lika en båge som sviker.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

 De förtörnade honom med sina offerhöjder  och retade honom genom sina beläten.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

 Gud förnam det och vart förgrymmad  och förkastade Israel med harm.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

 Och han försköt sin boning i Silo,  det tält han hade slagit upp bland människorna;

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

 han gav sin makt i fångenskap  och sin ära i fiendehand.

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

 Ja, han gav sitt folk till pris åt svärdet,  och på sin arvedel förgrymmades han.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

 Deras unga män förtärdes av eld,  och deras jungfrur blevo utan brudsång.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

 Deras präster föllo för svärd,  och inga änkor kunde hålla klagogråt.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

 Då vaknade Herren såsom ur en sömn,  han reste sig, lik en hjälte som hade legat dövad av vin.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

 Och han slog sina ovänner tillbaka,  evig smälek lät han komma över dem.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

 Han förkastade ock Josefs hydda  och utvalde icke Efraims stam.

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

 Men han utvalde Juda stam,  Sions berg, som han älskade.

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

 Och han byggde sin helgedom hög såsom himmelen,  fast såsom jorden, som han har grundat för evigt.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

 Och han utvalde sin tjänare David  och tog honom ifrån fårhjordens fållor.

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

 Ja, ifrån fåren hämtade han honom  och satte honom till en herde för Jakob, sitt folk,  och för Israel, sin arvedel.

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

 Och han var deras herde med redligt hjärta  och ledde dem med förståndig hand.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.