Psalms 78

von Asaph.] Horche, mein Volk, auf mein Gesetz! neiget euer Ohr zu den Worten meines Mundes!

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

Ich will meinen Mund auftun zu einem Spruche, will Rätsel hervorströmen lassen aus der Vorzeit.

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

Was wir gehört und erfahren und unsere Väter uns erzählt haben,

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

Wollen wir nicht verhehlen ihren Söhnen, dem künftigen Geschlecht erzählend den Ruhm Jehovas und seine Stärke, und seine Wunderwerke, die er getan hat.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

Denn er hat ein Zeugnis aufgerichtet in Jakob, und ein Gesetz gestellt in Israel, die er unseren Vätern geboten hat, um sie ihren Söhnen kundzutun;

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

Damit sie kennte das künftige Geschlecht, die Söhne, die geboren werden sollten, und sie aufständen und sie ihren Söhnen erzählten;

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

Und auf Gott ihr Vertrauen setzten, und die Taten Gottes nicht vergäßen, und seine Gebote bewahrten;

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

und nicht würden wie ihre Väter, ein widersetzliches und widerspenstiges Geschlecht, ein Geschlecht, das sein Herz nicht befestigte, und dessen Geist nicht treu war gegen Gott.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

Die Söhne Ephraims, gerüstete Bogenschützen, wandten um am Tage des Kampfes.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

Sie hielten nicht den Bund Gottes und weigerten sich, in seinem Gesetz zu wandeln;

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

Und sie vergaßen seine Taten und seine Wunderwerke, die er sie hatte schauen lassen.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

Er tat Wunder vor ihren Vätern, im Lande Ägypten, dem Gefilde Zoans.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

Er spaltete das Meer und ließ sie hindurchgehen, und ließ die Wasser stehen wie einen Damm.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

Und er leitete sie des Tages mit der Wolke und die ganze Nacht mit dem Lichte eines Feuers.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

Er spaltete Felsen in der Wüste und tränkte sie reichlich wie aus Tiefen.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

Und er ließ Bäche hervorkommen aus dem Felsen und Wasser herablaufen gleich Flüssen.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

Doch sie fuhren weiter fort, wider ihn zu sündigen, indem sie gegen den Höchsten widerspenstig waren in der Wüste.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

Und sie versuchten Gott in ihren Herzen, indem sie Speise forderten für ihr Gelüst.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

Und sie redeten wider Gott; sie sprachen: Sollte Gott in der Wüste einen Tisch zu bereiten vermögen?

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

Siehe, den Felsen hat er geschlagen, und Wasser flossen heraus, und Bäche strömten; wird er auch Brot zu geben vermögen, oder wird er seinem Volke Fleisch verschaffen?

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

Darum, als Jehova es hörte, ergrimmte er, und Feuer entzündete sich gegen Jakob, und auch Zorn stieg auf gegen Israel;

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

Weil sie Gott nicht glaubten und nicht vertrauten auf seine Rettung.

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

Und doch hatte er den Wolken oben geboten und die Türen des Himmels geöffnet

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

Und Manna auf sie regnen lassen, damit sie äßen, und ihnen Himmelsgetreide gegeben.

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

Der Mensch aß Brot der Starken, Speise sandte er ihnen bis zur Sättigung.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Er führte den Ostwind herbei am Himmel, und durch seine Stärke trieb er herbei den Südwind;

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

Und er ließ Fleisch auf sie regnen wie Staub, und geflügeltes Gevögel wie Sand der Meere,

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

Und ließ es fallen in ihr Lager, rings um ihre Wohnungen.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

Und sie aßen und sättigten sich sehr, und ihr Gelüst führte er ihnen zu.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

Noch hatten sie sich nicht abgewandt von ihrem Gelüst, noch war ihre Speise in ihrem Munde,

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

Da stieg der Zorn Gottes wider sie auf; und er würgte unter ihren Kräftigen, und die Auserlesenen Israels streckte er nieder.

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

Bei alledem sündigten sie wiederum und glaubten nicht durch seine Wunderwerke.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

Da ließ er in Eitelkeit hinschwinden ihre Tage, und ihre Jahre in Schrecken.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

Wenn er sie tötete, dann fragten sie nach ihm, und kehrten um und suchten Gott eifrig;

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

Und sie gedachten daran, daß Gott ihr Fels sei, und Gott, der Höchste, ihr Erlöser.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

Und sie heuchelten ihm mit ihrem Munde, und mit ihrer Zunge logen sie ihm;

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

Denn ihr Herz war nicht fest gegen ihn, und sie hielten nicht treulich an seinem Bunde.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

Er aber war barmherzig, er vergab die Ungerechtigkeit und verderbte sie nicht; und oftmals wandte er seinen Zorn ab und ließ nicht erwachen seinen ganzen Grimm.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

Und er gedachte daran, daß sie Fleisch seien, ein Hauch, der dahinfährt und nicht wiederkehrt.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Wie oft waren sie widerspenstig gegen ihn in der Wüste, betrübten ihn in der Einöde!

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Und sie versuchten Gott wiederum und kränkten den Heiligen Israels.

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

Sie gedachten nicht an seine Hand, an den Tag, da er sie von dem Bedränger erlöste,

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

Als er seine Zeichen tat in Ägypten und seine Wunder in dem Gefilde Zoans:

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

Er verwandelte ihre Ströme in Blut, so daß sie ihre fließenden Wasser nicht trinken konnten.

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

Er sandte Hundsfliegen unter sie, welche sie fraßen, und Frösche, die sie verderbten.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

Und er gab der Grille ihren Ertrag, und ihre Arbeit der Heuschrecke.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

Ihren Weinstock schlug er nieder mit Hagel, und ihre Maulbeerfeigenbäume mit Schloßen.

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

Und er gab ihr Vieh dem Hagel preis, und ihre Herden den Blitzen.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

Er ließ gegen sie los seines Zornes Glut, Wut und Grimm und Drangsal, eine Schar von Unglücksengeln.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

Er bahnte seinem Zorne einen Weg, entzog nicht dem Tode ihre Seele und gab ihr Leben der Pest preis.

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

Und er schlug alle Erstgeburt in Ägypten, die Erstlinge der Kraft in den Zelten Hams.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

Und er ließ sein Volk wegziehen gleich Schafen, und leitete sie gleich einer Herde in der Wüste;

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

Und er führte sie sicher, so daß sie sich nicht fürchteten; und ihre Feinde bedeckte das Meer.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

Und er brachte sie zu der Grenze seines Heiligtums, zu diesem Berge, den seine Rechte erworben.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

Und er vertrieb Nationen vor ihnen, und verloste sie als Schnur des Erbteils und ließ in ihren Zelten wohnen die Stämme Israels.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

Aber sie versuchten Gott, den Höchsten, und waren widerspenstig gegen ihn, und seine Zeugnisse bewahrten sie nicht.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

Und sie wichen zurück und handelten treulos wie ihre Väter; sie wandten sich um gleich einem trügerischen Bogen.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

Und sie erbitterten ihn durch ihre Höhen und reizten ihn zur Eifersucht durch ihre geschnitzten Bilder.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

Gott hörte es und ergrimmte, und er verachtete Israel sehr.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

Und er verließ die Wohnung zu Silo, das Zelt, welches er unter den Menschen aufgeschlagen hatte.

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

Und er gab in die Gefangenschaft seine Kraft, und seine Herrlichkeit in die Hand des Bedrängers.

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

Und er gab sein Volk dem Schwerte preis, und gegen sein Erbteil ergrimmte er.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

Seine Jünglinge fraß das Feuer, und seine Jungfrauen wurden nicht besungen;

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

Seine Priester fielen durch das Schwert, und seine Witwen weinten nicht.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

Da erwachte, gleich einem Schlafenden, der Herr, gleich einem Helden, der da jauchzt vom Wein;

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

Und er schlug seine Feinde von hinten, gab ihnen ewige Schmach.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

Und er verwarf das Zelt Josephs, und den Stamm Ephraim erwählte er nicht;

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

Sondern er erwählte den Stamm Juda, den Berg Zion, den er geliebt hat.

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

Und er baute gleich Höhen sein Heiligtum, gleich der Erde, die er auf ewig gegründet hat.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

Und er erwählte David, seinen Knecht, und nahm ihn von den Hürden der Schafe;

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

hinter den Säugenden weg ließ er ihn kommen, um Jakob, sein Volk, zu weiden, und Israel, sein Erbteil.

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

Und er weidete sie nach der Lauterkeit seines Herzens, und mit der Geschicklichkeit seiner Hände leitete er sie.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.