Psalms 78

Cantique d'Asaph. Mon peuple, écoute mes instructions! Prêtez l'oreille aux paroles de ma bouche!

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

J'ouvre la bouche par des sentences, Je publie la sagesse des temps anciens.

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

Ce que nous avons entendu, ce que nous savons, Ce que nos pères nous ont raconté,

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

Nous ne le cacherons point à leurs enfants; Nous dirons à la génération future les louanges de l'Eternel, Et sa puissance, et les prodiges qu'il a opérés.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

Il a établi un témoignage en Jacob, Il a mis une loi en Israël, Et il a ordonné à nos pères de l'enseigner à leurs enfants,

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

Pour qu'elle fût connue de la génération future, Des enfants qui naîtraient, Et que, devenus grands, ils en parlassent à leurs enfants,

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

Afin qu'ils missent en Dieu leur confiance, Qu'ils n'oubliassent pas les oeuvres de Dieu, Et qu'ils observassent ses commandements,

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

Afin qu'ils ne fussent pas, comme leurs pères, Une race indocile et rebelle, Une race dont le coeur n'était pas ferme, Et dont l'esprit n'était pas fidèle à Dieu.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

Les fils d'Ephraïm, armés et tirant de l'arc, Tournèrent le dos le jour du combat.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

Ils ne gardèrent point l'alliance de Dieu, Et ils refusèrent de marcher selon sa loi.

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

Ils mirent en oubli ses oeuvres, Ses merveilles qu'il leur avait fait voir.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

Devant leurs pères il avait fait des prodiges, Au pays d'Egypte, dans les campagnes de Tsoan.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

Il fendit la mer et leur ouvrit un passage, Il fit dresser les eaux comme une muraille.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

Il les conduisit le jour par la nuée, Et toute la nuit par un feu éclatant.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

Il fendit des rochers dans le désert, Et il donna à boire comme des flots abondants;

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

Du rocher il fit jaillir des sources, Et couler des eaux comme des fleuves.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

Mais ils continuèrent à pécher contre lui, A se révolter contre le Très-Haut dans le désert.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

Ils tentèrent Dieu dans leur coeur, En demandant de la nourriture selon leur désir.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

Ils parlèrent contre Dieu, Ils dirent: Dieu pourrait-il Dresser une table dans le désert?

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

Voici, il a frappé le rocher, et des eaux ont coulé, Et des torrents se sont répandus; Pourra-t-il aussi donner du pain, Ou fournir de la viande à son peuple?

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

L'Eternel entendit, et il fut irrité; Un feu s'alluma contre Jacob, Et la colère s'éleva contre Israël,

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

Parce qu'ils ne crurent pas en Dieu, Parce qu'ils n'eurent pas confiance dans son secours.

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

Il commanda aux nuages d'en haut, Et il ouvrit les portes des cieux;

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

Il fit pleuvoir sur eux la manne pour nourriture, Il leur donna le blé du ciel.

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

Ils mangèrent tous le pain des grands, Il leur envoya de la nourriture à satiété.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Il fit souffler dans les cieux le vent d'orient, Et il amena par sa puissance le vent du midi;

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

Il fit pleuvoir sur eux la viande comme de la poussière, Et comme le sable des mers les oiseaux ailés;

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

Il les fit tomber au milieu de leur camp, Tout autour de leurs demeures.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

Ils mangèrent et se rassasièrent abondamment: Dieu leur donna ce qu'ils avaient désiré.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

Ils n'avaient pas satisfait leur désir, Ils avaient encore leur nourriture dans la bouche,

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

Lorsque la colère de Dieu s'éleva contre eux; Il frappa de mort les plus vigoureux, Il abattit les jeunes hommes d'Israël.

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

Malgré tout cela, ils continuèrent à pécher, Et ne crurent point à ses prodiges.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

Il consuma leurs jours par la vanité, Et leurs années par une fin soudaine.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

Quand il les frappait de mort, ils le cherchaient, Ils revenaient et se tournaient vers Dieu;

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

Ils se souvenaient que Dieu était leur rocher, Que le Dieu Très-Haut était leur libérateur.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

Mais ils le trompaient de la bouche, Et ils lui mentaient de la langue;

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

Leur coeur n'était pas ferme envers lui, Et ils n'étaient pas fidèles à son alliance.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

Toutefois, dans sa miséricorde, il pardonne l'iniquité et ne détruit pas; Il retient souvent sa colère et ne se livre pas à toute sa fureur.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

Il se souvint qu'ils n'étaient que chair, Un souffle qui s'en va et ne revient pas.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Que de fois ils se révoltèrent contre lui dans le désert! Que de fois ils l'irritèrent dans la solitude!

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Ils ne cessèrent de tenter Dieu, Et de provoquer le Saint d'Israël.

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

Ils ne se souvinrent pas de sa puissance, Du jour où il les délivra de l'ennemi,

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

Des miracles qu'il accomplit en Egypte, Et de ses prodiges dans les campagnes de Tsoan.

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

Il changea leurs fleuves en sang, Et ils ne purent en boire les eaux.

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

Il envoya contre eux des mouches venimeuses qui les dévorèrent, Et des grenouilles qui les détruisirent.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

Il livra leurs récoltes aux sauterelles, Le produit de leur travail aux sauterelles.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

Il fit périr leurs vignes par la grêle, Et leurs sycomores par la gelée.

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

Il abandonna leur bétail à la grêle, Et leurs troupeaux au feu du ciel.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

Il lança contre eux son ardente colère, La fureur, la rage et la détresse, Une troupe de messagers de malheur.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

Il donna libre cours à sa colère, Il ne sauva pas leur âme de la mort, Il livra leur vie à la mortalité;

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

Il frappa tous les premiers-nés en Egypte, Les prémices de la force sous les tentes de Cham.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

Il fit partir son peuple comme des brebis, Il les conduisit comme un troupeau dans le désert.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

Il les dirigea sûrement, pour qu'ils fussent sans crainte, Et la mer couvrit leurs ennemis.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

Il les amena vers sa frontière sainte, Vers cette montagne que sa droite a acquise.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

Il chassa devant eux les nations, Leur distribua le pays en héritage, Et fit habiter dans leurs tentes les tribus d'Israël.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

Mais ils tentèrent le Dieu Très-Haut et se révoltèrent contre lui, Et ils n'observèrent point ses ordonnances.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

Ils s'éloignèrent et furent infidèles, comme leurs pères, Ils tournèrent, comme un arc trompeur.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

Ils l'irritèrent par leurs hauts lieux, Et ils excitèrent sa jalousie par leurs idoles.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

Dieu entendit, et il fut irrité; Il repoussa fortement Israël.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

Il abandonna la demeure de Silo, La tente où il habitait parmi les hommes;

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

Il livra sa gloire à la captivité, Et sa majesté entre les mains de l'ennemi.

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

Il mit son peuple à la merci du glaive, Et il s'indigna contre son héritage.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

Le feu dévora ses jeunes hommes, Et ses vierges ne furent pas célébrées;

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

Ses sacrificateurs tombèrent par l'épée, Et ses veuves ne pleurèrent pas.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

Le Seigneur s'éveilla comme celui qui a dormi, Comme un héros qu'a subjugué le vin.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

Il frappa ses adversaires en fuite, Il les couvrit d'un opprobre éternel.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

Cependant il rejeta la tente de Joseph, Et il ne choisit point la tribu d'Ephraïm;

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

Il préféra la tribu de Juda, La montagne de Sion qu'il aimait.

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

Et il bâtit son sanctuaire comme les lieux élevés, Comme la terre qu'il a fondée pour toujours.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

Il choisit David, son serviteur, Et il le tira des bergeries;

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

Il le prit derrière les brebis qui allaitent, Pour lui faire paître Jacob, son peuple, Et Israël, son héritage.

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

Et David les dirigea avec un coeur intègre, Et les conduisit avec des mains intelligentes.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.