Psalms 78

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

Cantique d'Asaph. Mon peuple, écoute mes instructions! Prêtez l'oreille aux paroles de ma bouche!

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

J'ouvre la bouche par des sentences, Je publie la sagesse des temps anciens.

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

Ce que nous avons entendu, ce que nous savons, Ce que nos pères nous ont raconté,

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

Nous ne le cacherons point à leurs enfants; Nous dirons à la génération future les louanges de l'Eternel, Et sa puissance, et les prodiges qu'il a opérés.

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

Il a établi un témoignage en Jacob, Il a mis une loi en Israël, Et il a ordonné à nos pères de l'enseigner à leurs enfants,

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

Pour qu'elle fût connue de la génération future, Des enfants qui naîtraient, Et que, devenus grands, ils en parlassent à leurs enfants,

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

Afin qu'ils missent en Dieu leur confiance, Qu'ils n'oubliassent pas les oeuvres de Dieu, Et qu'ils observassent ses commandements,

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

Afin qu'ils ne fussent pas, comme leurs pères, Une race indocile et rebelle, Une race dont le coeur n'était pas ferme, Et dont l'esprit n'était pas fidèle à Dieu.

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

Les fils d'Ephraïm, armés et tirant de l'arc, Tournèrent le dos le jour du combat.

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

Ils ne gardèrent point l'alliance de Dieu, Et ils refusèrent de marcher selon sa loi.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

Ils mirent en oubli ses oeuvres, Ses merveilles qu'il leur avait fait voir.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

Devant leurs pères il avait fait des prodiges, Au pays d'Egypte, dans les campagnes de Tsoan.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

Il fendit la mer et leur ouvrit un passage, Il fit dresser les eaux comme une muraille.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

Il les conduisit le jour par la nuée, Et toute la nuit par un feu éclatant.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

Il fendit des rochers dans le désert, Et il donna à boire comme des flots abondants;

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

Du rocher il fit jaillir des sources, Et couler des eaux comme des fleuves.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

Mais ils continuèrent à pécher contre lui, A se révolter contre le Très-Haut dans le désert.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

Ils tentèrent Dieu dans leur coeur, En demandant de la nourriture selon leur désir.

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

Ils parlèrent contre Dieu, Ils dirent: Dieu pourrait-il Dresser une table dans le désert?

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

Voici, il a frappé le rocher, et des eaux ont coulé, Et des torrents se sont répandus; Pourra-t-il aussi donner du pain, Ou fournir de la viande à son peuple?

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

L'Eternel entendit, et il fut irrité; Un feu s'alluma contre Jacob, Et la colère s'éleva contre Israël,

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

Parce qu'ils ne crurent pas en Dieu, Parce qu'ils n'eurent pas confiance dans son secours.

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

Il commanda aux nuages d'en haut, Et il ouvrit les portes des cieux;

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

Il fit pleuvoir sur eux la manne pour nourriture, Il leur donna le blé du ciel.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Ils mangèrent tous le pain des grands, Il leur envoya de la nourriture à satiété.

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

Il fit souffler dans les cieux le vent d'orient, Et il amena par sa puissance le vent du midi;

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

Il fit pleuvoir sur eux la viande comme de la poussière, Et comme le sable des mers les oiseaux ailés;

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

Il les fit tomber au milieu de leur camp, Tout autour de leurs demeures.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

Ils mangèrent et se rassasièrent abondamment: Dieu leur donna ce qu'ils avaient désiré.

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

Ils n'avaient pas satisfait leur désir, Ils avaient encore leur nourriture dans la bouche,

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

Lorsque la colère de Dieu s'éleva contre eux; Il frappa de mort les plus vigoureux, Il abattit les jeunes hommes d'Israël.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

Malgré tout cela, ils continuèrent à pécher, Et ne crurent point à ses prodiges.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

Il consuma leurs jours par la vanité, Et leurs années par une fin soudaine.

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

Quand il les frappait de mort, ils le cherchaient, Ils revenaient et se tournaient vers Dieu;

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

Ils se souvenaient que Dieu était leur rocher, Que le Dieu Très-Haut était leur libérateur.

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

Mais ils le trompaient de la bouche, Et ils lui mentaient de la langue;

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

Leur coeur n'était pas ferme envers lui, Et ils n'étaient pas fidèles à son alliance.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

Toutefois, dans sa miséricorde, il pardonne l'iniquité et ne détruit pas; Il retient souvent sa colère et ne se livre pas à toute sa fureur.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Il se souvint qu'ils n'étaient que chair, Un souffle qui s'en va et ne revient pas.

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Que de fois ils se révoltèrent contre lui dans le désert! Que de fois ils l'irritèrent dans la solitude!

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

Ils ne cessèrent de tenter Dieu, Et de provoquer le Saint d'Israël.

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

Ils ne se souvinrent pas de sa puissance, Du jour où il les délivra de l'ennemi,

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

Des miracles qu'il accomplit en Egypte, Et de ses prodiges dans les campagnes de Tsoan.

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

Il changea leurs fleuves en sang, Et ils ne purent en boire les eaux.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

Il envoya contre eux des mouches venimeuses qui les dévorèrent, Et des grenouilles qui les détruisirent.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

Il livra leurs récoltes aux sauterelles, Le produit de leur travail aux sauterelles.

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

Il fit périr leurs vignes par la grêle, Et leurs sycomores par la gelée.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

Il abandonna leur bétail à la grêle, Et leurs troupeaux au feu du ciel.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

Il lança contre eux son ardente colère, La fureur, la rage et la détresse, Une troupe de messagers de malheur.

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

Il donna libre cours à sa colère, Il ne sauva pas leur âme de la mort, Il livra leur vie à la mortalité;

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

Il frappa tous les premiers-nés en Egypte, Les prémices de la force sous les tentes de Cham.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

Il fit partir son peuple comme des brebis, Il les conduisit comme un troupeau dans le désert.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

Il les dirigea sûrement, pour qu'ils fussent sans crainte, Et la mer couvrit leurs ennemis.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

Il les amena vers sa frontière sainte, Vers cette montagne que sa droite a acquise.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

Il chassa devant eux les nations, Leur distribua le pays en héritage, Et fit habiter dans leurs tentes les tribus d'Israël.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

Mais ils tentèrent le Dieu Très-Haut et se révoltèrent contre lui, Et ils n'observèrent point ses ordonnances.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

Ils s'éloignèrent et furent infidèles, comme leurs pères, Ils tournèrent, comme un arc trompeur.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

Ils l'irritèrent par leurs hauts lieux, Et ils excitèrent sa jalousie par leurs idoles.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

Dieu entendit, et il fut irrité; Il repoussa fortement Israël.

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

Il abandonna la demeure de Silo, La tente où il habitait parmi les hommes;

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

Il livra sa gloire à la captivité, Et sa majesté entre les mains de l'ennemi.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

Il mit son peuple à la merci du glaive, Et il s'indigna contre son héritage.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

Le feu dévora ses jeunes hommes, Et ses vierges ne furent pas célébrées;

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

Ses sacrificateurs tombèrent par l'épée, Et ses veuves ne pleurèrent pas.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

Le Seigneur s'éveilla comme celui qui a dormi, Comme un héros qu'a subjugué le vin.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

Il frappa ses adversaires en fuite, Il les couvrit d'un opprobre éternel.

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

Cependant il rejeta la tente de Joseph, Et il ne choisit point la tribu d'Ephraïm;

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

Il préféra la tribu de Juda, La montagne de Sion qu'il aimait.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

Et il bâtit son sanctuaire comme les lieux élevés, Comme la terre qu'il a fondée pour toujours.

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

Il choisit David, son serviteur, Et il le tira des bergeries;

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

Il le prit derrière les brebis qui allaitent, Pour lui faire paître Jacob, son peuple, Et Israël, son héritage.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.

Et David les dirigea avec un coeur intègre, Et les conduisit avec des mains intelligentes.