Psalms 78

Een onderwijzing van Asaf. O mijn volk! neem mijn leer ter oren; neigt ulieder oor tot de redenen mijns monds.

Asaphin opetus. Kuule, kansani, minun lakini: kallistakaat korvanne minun suuni sanoihin.

Ik zal mijn mond opendoen met spreuken; ik zal verborgenheden overvloediglijk uitstorten, van ouds her;

Minä avaan suuni sananlaskuun, ja vanhat tapaukset mainitsen,

Die wij gehoord hebben en weten ze, en onze vaders ons verteld hebben.

Jotka me kuulleet olemme ja tiedämme, ja meidän isämme meille jutelleet ovat,

Wij zullen het niet verbergen voor hun kinderen, voor het navolgende geslacht, vertellende de loffelijkheden des HEEREN, en Zijn sterkheid, en Zijn wonderen, die Hij gedaan heeft.

Ettemme sitä salaisi heidän lapsiltansa, jälkeentulevaiselta sukukunnalta, julistain Herran kiitoksia, ja hänen voimaansa ja ihmeitänsä, jotka hän on tehnyt.

Want Hij heeft een getuigenis opgericht in Jakob, en een wet gesteld in Israël; die Hij onzen vaderen geboden heeft, dat zij ze hun kinderen zouden bekend maken;

Hän sääsi todistuksen Jakobissa, ja antoi lain Israelissa, jonka hän käski meidän isäimme opettaa lapsillensa,

Opdat het navolgende geslacht die weten zou, de kinderen, die geboren zouden worden; en zouden opstaan, en vertellen ze hun kinderen;

Että vastatulevaiset oppisivat, ja lapset, jotka vielä syntyvät: kuin he kasvavat, että hekin myös ilmoittaisivat lapsillensa;

En dat zij hun hoop op God zouden stellen, en Gods daden niet vergeten, maar Zijn geboden bewaren;

Että he panisivat toivonsa Jumalaan ja ei unohtaisi Jumalan tekoja, vaan pitäisivät hänen käskynsä,

En dat zij niet zouden worden gelijk hun vaders, een wederhorig en wederspannig geslacht; een geslacht, dat zijn hart niet richtte, en welks geest niet getrouw was met God.

Ja ei olisi niinkuin heidän isänsä, vastahakoinen ja kankia suku, joka ei vahvistanut sydäntänsä, ja heidän henkensä ei riippunut uskollisesti Jumalassa;

(De kinderen van Efraïm, gewapende boogschutters, keerden om ten dage des strijds.)

Niinkuin Ephraimin lapset, sota-aseilla varustetut joutsimiehet, pakenivat sodan ajalla.

Zij hielden Gods verbond niet, en weigerden te wandelen in Zijn wet.

Ei he pitäneet Jumalan liittoa, ja ei vaeltaneet hänen laissansa.

En zij vergaten Zijn daden, en Zijn wonderen, die Hij hun had doen zien.

Ja he unohtivat hänen tekonsa ja ihmeensä, jotka hän heille osottanut oli.

Voor hun vaderen had Hij wonder gedaan, in Egypteland, in het veld van Zoan.

Heidän isäinsä edessä teki hän ihmeitä, Egyptin maassa, Zoanin kedolla.

Hij kliefde de zee, en deed er hen doorgaan; en de wateren deed Hij staan als een hoop.

Hän halkasi meren ja vei heitä sen lävitse, ja asetti vedet niinkuin roukkion.

En Hij leidde hen des daags met een wolk, en den gansen nacht met een licht des vuurs.

Ja hän talutti heitä yli päivää pilvellä, yli yötä tulen valolla.

Hij kliefde de rotsstenen in de woestijn, en drenkte hen overvloedig, als uit afgronden.

Hän halkasi kalliot korvessa, ja juotti heitä vedellä yltäkyllä.

Want Hij bracht stromen voort uit de steenrots, en deed de wateren afdalen als rivieren.

Ja hän laski ojat vuotamaan kalliosta, niin että vedet siitä vuosivat niinkuin virrat.

Nog voeren zij wijders voort tegen Hem te zondigen, verbitterende den Allerhoogste in de dorre wildernis.

Ja vielä he sittenkin syntiä tekivät häntä vastaan, ja vihoittivat korkeimman korvessa.

En zij verzochten God in hun hart, begerende spijs naar hun lust.

He kiusasivat Jumalaa sydämessänsä, anoen ruokaa sielullensa.

En zij spraken tegen God, zij zeiden: Zou God een tafel kunnen toerichten in de woestijn?

He puhuivat Jumalaa vastaan ja sanoivat: voineeko Jumala valmistaa pöydän korvessa?

Ziet, Hij heeft den rotssteen geslagen, dat er wateren uitvloeiden, en beken overvloediglijk uitbraken, zou Hij ook brood kunnen geven? Zou Hij Zijn volke vlees toebereiden?

Katso, kyllä tosin hän kallioon löi, ja vedet vuosivat, ja ojat juoksivat; mutta voineeko hän myös leipää antaa, eli kansallensa lihaa toimittaa?

Daarom hoorde de HEERE, en werd verbolgen; en een vuur werd ontstoken tegen Jakob, en toorn ging ook op tegen Israël;

Kuin Herra sen kuuli, vihastui hän: ja tuli sytytettiin Jakobissa, ja julmuus tuli Israelin päälle,

Omdat zij in God niet geloofden, en op Zijn heil niet vertrouwden.

Ettei he uskoneet Jumalan päälle, ja ei uskaltaneet hänen apuunsa.

Daar Hij den wolken van boven gebood, en de deuren des hemels opende;

Ja hän käski pilviä ylhäältä, ja avasi taivaan ovet,

En regende op hen het Man om te eten, en gaf hun hemels koren.

Ja antoi sataa heille mannaa syödäksensä, ja antoi heille taivaan leipää.

Een iegelijk at het brood der Machtigen; Hij zond hun teerkost tot verzadiging.

He söivät väkeväin leipää: hän lähetti heille kyllä ruokaa ravinnoksi.

Hij dreef den oostenwind voort in den hemel, en voerde den zuidenwind aan door Zijn sterkte;

Hän antoi itätuulen puhaltaa taivaan alla, ja väkevyydellänsä kehoitti hän etelätuulen,

En regende op hen vlees als stof, en gevleugeld gevogelte als zand der zeeën;

Ja antoi sataa, niinkuin tomua, lihaa heille, ja lintuja niinkuin santaa meressä,

En deed het vallen in het midden zijns legers, rondom zijn woningen.

Ja salli langeta keskelle heidän leiriänsä, joka paikassa kuin he asuivat.

Toen aten zij, en werden zeer zat; zodat Hij hun hun lust toebracht.

Niin he söivät ja yltäkyllä ravittiin: ja hän antoi heille heidän himonsa,

Zij waren nog niet vervreemd van hun lust; hun spijs was nog in hun mond,

Kuin ei he vielä lakanneet himoitsemasta, ja ruoka oli vielä heidän suussansa,

Als Gods toorn tegen hen opging, dat Hij van hun vetsten doodde, en de uitgelezenen van Israël nedervelde.

Tuli Jumalan viha heidän päällensä, ja tappoi jaloimmat heidän seastansa, ja parahimmat Israelissa hän maahan löi.

Boven dit alles zondigden zij nog, en geloofden niet, door Zijn wonderen.

Mutta vielä sittenkin kaikissa näissä he syntiä tekivät ja ei uskoneet hänen ihmeitänsä.

Dies deed Hij hun dagen vergaan in ijdelheid, en hun jaren in verschrikking.

Sentähden lopetti hän heidän päivänsä turhuudessa, ja heidän vuotensa kiiruhtain.

Als Hij hen doodde, zo vraagden zij naar Hem, en keerden weder, en zochten God vroeg;

Kuin hän heitä tappoi, etsivät he häntä: ja he palasivat ja tulivat varhain Jumalan tykö,

En gedachten, dat God hun Rotssteen was, en God, de Allerhoogste, hun Verlosser.

Ja muistelivat, että Jumala on heidän turvansa, ja Jumala korkein heidän lunastajansa.

En zij vleiden Hem met hun mond, en logen Hem met hun tong.

Ja he puhuivat hänelle ulkokullaisesti suullansa, ja valehtelivat hänelle kielellänsä.

Want hun hart was niet recht met Hem, en zij waren niet getrouw in Zijn verbond.

Mutta heidän sydämensä ei ollut oikia hänen puoleensa, ja ei he pitäneet uskollisesti hänen liittoansa.

Doch Hij, barmhartig zijnde, verzoende de ongerechtigheid, en verdierf hen niet; maar wendde dikwijls Zijn toorn af, en wekte Zijn ganse grimmigheid niet op.

Mutta hän oli armollinen, ja antoi pahat teot anteeksi, ja ei hukuttanut heitä; ja hän käänsi pois usein vihansa, ettei hän laskenut kaikkea vihaansa menemään.

En Hij dacht, dat zij vlees waren, een wind, die henengaat en niet wederkeert.

Sillä hän muisti heidän lihaksi, tuuleksi, joka menee pois ja ei palaja.

Hoe dikwijls verbitterden zij Hem in de woestijn, deden Hem smart aan in de wildernis!

Kuinka usein he vihoittivat hänen korvessa ja kehoittivat hänen erämaassa?

Want zij kwamen alweder, en verzochten God, en stelden den Heilige Israëls een perk.

Ja he kiusasivat taas Jumalaa joka aika, ja laittivat pyhää Israelissa.

Zij dachten niet aan Zijn hand, aan den dag, toen Hij hen van den wederpartijder verloste;

Ei he muistaneet hänen kättänsä sinä päivänä, jona hän lunasti heitä vihollisista:

Hoe Hij Zijn tekenen stelde in Egypte, en Zijn wonderheden in het veld van Zoan;

Niinkuin hän oli merkkinsä Egyptissä tehnyt, ja ihmeensä Zoanin kedolla,

En hun vloeden in bloed veranderde, en hun stromen, opdat zij niet zouden drinken.

Koska hän heidän virtansa vereksi muutti, ettei he ojistansa taitaneet juoda:

Hij zond een vermenging van ongedierte onder hen, dat hen verteerde, en vorsen, die hen verdierven.

Koska hän turilaat heidän sekaansa lähetti, jotka heitä söivät, ja sammakot, jotka heitä hukuttivat;

En Hij gaf hun gewas den kruidworm, en hun arbeid den sprinkhaan.

Ja antoi heidän tulonsa ruohomadoille, ja heidän työnsä heinäsirkoille;

Hij doodde hun wijnstok door den hagel, en hun wilde vijgebomen door vurigen hagelsteen.

Koska hän rakeilla heidän viinapuunsa löi, ja heidän metsäfikunansa jääkivillä;

Ook gaf Hij hun vee den hagel over, en hun beesten aan de vurige kolen.

Koska hän löi heidän karjansa rakeilla, ja heidän laumansa pitkäisen tulella;

Hij zond onder hen de hittigheid Zijns toorns, verbolgenheid, en verstoordheid, en benauwdheid, met uitzending der boden van veel kwaads.

Hän lähetti heidän päällensä vihansa, närkästyksen, julmuuden ja ahdistuksen, pahain enkelien lähettämisellä;

Hij woog een pad voor Zijn toorn; Hij onttrok hun ziel niet van den dood; en hun gedierte gaf Hij aan de pestilentie over.

Hän päästi vihansa heidän sekaansa, ja ei päästänyt heidän sielujansa kuolemasta, ja heidän eläimensä rutolla kuoletti;

En Hij sloeg al het eerstgeborene in Egypte, het beginsel der krachten in de tenten van Cham.

Koska hän kaikki esikoiset löi Egyptissä, ensimäiset perilliset Hamin majoissa,

En Hij voerde Zijn volk als schapen, en leidde hen, als een kudde, in de woestijn.

Ja antoi kansansa vaeltaa niinkuin lampaat, ja vei heidät niinkuin lauman korvessa,

Ja, Hij leidde hen zeker, zodat zij niet vreesden; want de zee had hun vijanden overdekt.

Ja saatti heitä turvallisesti, ettei he peljänneet; vaan heidän vihollisensa peitti meri.

En Hij bracht hen tot de landpale Zijner heiligheid, tot dezen berg, dien Zijn rechterhand verkregen heeft.

Ja hän vei heitä pyhänsä rajoihin, tämän vuoren tykö, jonka hänen oikia kätensä saanut oli.

En Hij verdreef voor hun aangezicht de heidenen, en deed hen vallen in het snoer hunner erfenis, en deed de stammen Israëls in hun tenten wonen.

Ja hän ajoi pois heidän edestänsä pakanat, ja jakoi heille perimisen arvalla: ja niiden majoissa antoi hän Israelin sukukunnat asua.

Maar zij verzochten en verbitterden God, den Allerhoogste, en onderhielden Zijn getuigenissen niet.

Mutta he kiusasivat ja vihoittivat korkian Jumalan, ja ei pitäneet hänen todistuksiansa.

En zij weken terug, en handelden trouwelooslijk, gelijk hun vaders; zij zijn omgekeerd, als een bedriegelijke boog.

Vaan he palasivat takaperin ja petollisesti luopuivat pois niinkuin heidän isänsäkin: poikkesivat pois niinkuin hellinnyt joutsi.

En zij verwekten Hem tot toorn door hun hoogten, en verwekten Hem tot ijver door hun gesneden beelden.

Ja he vihoittivat hänen korkeuksillansa ja kehoittivat häntä epäjumalainsa kuvilla.

God hoorde het en werd verbolgen, en versmaadde Israël zeer.

Ja kuin Jumala sen kuuli, niin hän närkästyi, ja hylkäsi kovin Israelin,

Dies verliet Hij den tabernakel te Silo, de tent, die Hij tot een woning gesteld had onder de mensen.

Niin että hän luopui asuinsiastansa Silossa, siitä majasta, jonka hän ihmisten sekaan asetti,

En Hij gaf Zijn sterkte in de gevangenis, en Zijn heerlijkheid in de hand des wederpartijders.

Ja antoi heidän voimansa vankeuteen, ja heidän kauneutensa vihollisten käsiin.

En Hij leverde Zijn volk over ten zwaarde, en werd verbolgen tegen Zijn erfenis.

Ja hän hylkäsi kansansa miekan alle, ja närkästyi perimistänsä vastaan.

Het vuur verteerde hun jongelingen, en hun jonge dochters werden niet geprezen.

Heidän parhaat nuorukaisensa kulutti tuli, ja heidän neitseensä ei tulleet häävirsillä kunnioitetuksi.

Hun priesters vielen door het zwaard, en hun weduwen weenden niet.

Heidän pappinsa kaatuivat miekalla; ja heidän leskensä ei itkeneet,

Toen ontwaakte de Heere, als een slapende, als een held, die juicht van den wijn.

Ja Herra heräsi niinkuin joku makaavainen, niinkuin joku väkevä luihkaaja viinan juomisesta,

En Hij sloeg Zijn wederpartijders aan het achterste; Hij deed hun eeuwige smaadheid aan.

Ja löi vihollistansa perävieriin, ja pani ijankaikkisen häpiän heidän päällensä,

Doch Hij verwierp de tent van Jozef, en den stam van Efraïm verkoos Hij niet.

Ja heitti Josephin majan pois, ja ei valinnut Ephraimin sukukuntaa.

Maar Hij verkoos den stam van Juda, den berg Sion, dien Hij liefhad.

Vaan hän valitsi Juudan sukukunnan, Zionin vuoren, jota hän rakasti,

En Hij bouwde Zijn heiligdom als hoogten, als de aarde, die Hij gegrond heeft in eeuwigheid.

Ja rakensi pyhänsä korkialle, niinkuin ijankaikkisesti pysyväisen maan,

En Hij verkoos Zijn knecht David, en nam hem van de schaapskooien;

Ja valitsi palveliansa Davidin, ja otti hänen lammashuoneesta.

Van achter de zogende schapen deed Hij hem komen, om te weiden Jakob, Zijn volk, en Israël, Zijn erfenis.

Imettävistä lampaista haki hän hänen, että hän hänen kanssansa Jakobin kaitsis, ja Israelin hänen perimisensä.

Ook heeft hij hen geweid naar de oprechtheid zijns harten, en heeft hen geleid met een zeer verstandig beleid zijner handen.

Ja hän kaitsi heitä kaikella sydämensä vakuudella, ja hallitsi heitä kaikella ahkeruudella.