Luke 1

Että moni on ruvennut järjestänsä kirjoittamaan niistä asioista, joista meillä täydellinen tieto on,

Poněvadž mnozí usilovali sepsati pořádně vypravování těch věcí, kteréž jsou u nás jisté,

Niinkuin ne meille sanoneet ovat, jotka sen alusta itse nähneet ja sananpalveliat olleet ovat:

Jakž jsou nám vydali ti, kteřížto od počátku sami viděli, a služebníci toho Slova byli,

Näkyy myös minulle se hyväksi, sitte kuin minä alusta kaikki visusti tutkinut olen, että minä niitä järjestänsä sinulle kirjoittaisin, hyvä Teophilus:

Vidělo se i mně, kterýž jsem toho všeho pravé povědomosti došel, tobě z gruntu o tom pořádně vypsati, výborný Theofile,

Ettäs ymmärtäisit selkiästi niiden asiain vahvan totuuden, joista sinä opetettu olet.

Abys zvěděl jistotu těch věcí, jimž jsi vyučován.

Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, Sakarias nimeltä, Abian vuorosta; ja hänen emäntänsä Aaronin tyttäristä, ja hänen nimensä Elisabet.

Byl za dnů Herodesa krále Judského kněz nějaký, jménem Zachariáš, z třídy Abiášovy, a manželka jeho ze dcer Aronových, a jméno její Alžběta.

Ja he olivat molemmat hurskaita Jumalan edessä, vaeltavaiset kaikissa Herran käskyissä ja säädyissä laittamattomasti,

Byli pak oba spravedliví před obličejem Božím, chodíce ve všech přikázáních a spravedlnostech Páně bez úhony.

Ja heillä ei ollut lasta; sillä Elisabet oli hedelmätöin, ja he olivat jo molemmat ijälliset.

A neměli plodu, protože Alžběta byla neplodná, a oba se byli zstarali ve dnech svých.

Ja tapahtui, kuin hän vuorollansa papin virkaa toimitti Jumalan edessä,

I stalo se, když on úřad kněžský konal v pořádku třídy své před Bohem,

Papin viran tavan jälkeen, lankesi arpa hänelle, että hänen piti suitsuttaman, sitte kuin hän oli mennyt sisälle Herran templiin.

Že vedle obyčeje úřadu kněžského los naň přišel, aby položil zápal, vejda do chrámu Páně.

Ja kaikki kansan paljous rukoili ulkona suitsutuksen aikana.

A všecko množství lidu bylo vně, modlíce se v hodinu zápalu.

Mutta hänelle ilmestyi Herran enkeli, seisoin suitsutusalttarin oikealla puolella.

Tedy ukázal se jemu anděl Páně, stoje na pravé straně oltáře zápalu.

Ja kuin Sakarias hänen näki, hämmästyi hän ja pelko lankesi hänen päällenssä.

A uzřev jej Zachariáš, zstrašil se, a bázeň připadla na něj.

Mutta enkeli sanoi hänelle: älä pelkää, Sakarias! sillä sinun rukoukses on kuultu ja sinun emäntäs Elisabet synnyttää sinulle pojan, ja sinun pitää kutsuman hänen nimensä Johannes.

I řekl jemu anděl: Neboj se, Zachariáši, neboť jest uslyšána modlitba tvá, a Alžběta manželka tvá porodí tobě syna, a nazůveš jméno jeho Jan.

Ja sinulle tulee ilo ja ihastus, ja monta iloitsevat hänen syntymisestänsä.

Z čehož budeš míti radost a veselé, a mnozí z jeho narození budou se radovati.

Sillä hän tulee suureksi Herran edessä, ja viinaa ja väkevää juomaa ei hän juo, ja hän täytetään Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdusta.

Bude zajisté veliký před obličejem Páně, a vína i nápoje opojného nebudeť píti, a Duchem svatým bude naplněn hned od života matky své.

ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa tykö.

A mnohé z synů Izraelských obrátí ku Pánu Bohu jejich.

Ja hän käy edellä hänen edessänsä Eliaan Hengellä ja voimalla, kääntäin isäin sydämet lasten tykö ja tottelemattomat hurskasten toimen tykö, toimittaakseen Herralle valmistetun kansan.

Neboť, on předejde před obličejem jeho v duchu a v moci Eliášově, aby obrátil srdce otců k synům, a nevěřící k opatrnosti spravedlivých, aby tak připravil Pánu lid hotový.

Ja Sakarias sanoi enkelille: mistä minä sen ymmärrän? sillä minä olen vanha ja emäntäni on jo ijällinen.

I řekl Zachariáš k andělu: Po čemž to poznám? Nebo já starý jsem, a manželka má zstarala se ve dnech svých.

Niin enkeli vastasi ja sanoi hänelle: minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja olen lähetetty puhumaan sinulle ja saattamaan näitä iloisia sanomia sinulle.

Odpověděv anděl, řekl jemu: Jáť jsem Gabriel, kterýž stojím před obličejem Božím, a poslán jsem, abych mluvil s tebou, a tyto věci veselé tobě zvěstoval.

Ja katso, sinä tulet kielettömäksi ja et saa puhua hamaan siihen päivään asti, jona nämä tapahtuvat, ettet uskonut sanojani, jotka ajallansa täytetään.

A aj, budeš němý, a nebudeš moci mluviti až do toho dne, v kterémž se tyto věci stanou, protože jsi neuvěřil řečem mým, kteréž se naplní časem svým.

Mutta kansa odotti Sakariasta, ja ihmettelivät, että hän niin templissä viipyi.

Lid pak očekával Zachariáše, a divili se, že on tak prodléval v chrámě.

Vaan kuin hän tuli ulos, niin ei hän saanut puhua heille. Ja he ymmärsivät, että hän oli näyn templissä nähnyt. Ja hän viittasi heille, ja jäi mykäksi.

Vyšed pak, nemohl mluviti k nim. I srozuměli, že vidění viděl v chrámě. Nebo on návěští jim dával, a zůstal němý.

Ja tapahtui, että hänen virkansa päivät olivat täytetyt, niin hän meni kotiansa.

I stalo se, když se vyplnili dnové konání úřadu jeho, odšel do domu svého.

Mutta niiden päiväin jälkeen tuli hänen emäntänsä Elisabet raskaaksi ja salasi itsensä viisi kuukautta, sanoen:

A po těch dnech počala Alžběta manželka jeho, a tajila se za pět měsíců, řkuci:

Ja näin on Herra minulle tehnyt niinä päivinä, kuin hän minun puoleeni katsoi, että hän ottais pois minun ylönkatseeni ihmisten seassa.

Že tak mi učinil Pán ve dnech, v nichžto vzezřel, aby odjal mé pohanění mezi lidmi.

Mutta kuudentena kuukautena lähetettiin enkeli Gabriel Jumalalta Galilean kaupunkiin, jonka nimi oli Nasaret,

V měsíci pak šestém poslán jest anděl Gabriel od Boha do města Galilejského, kterémuž jméno Nazarét,

Neitseen tykö, joka oli kihlattu miehelle, jonka nimi oli Joseph, Davidin huoneesta; ja neitseen nimi oli Maria.

Ku panně zasnoubené muži, kterémuž jméno bylo Jozef, z domu Davidova, a jméno panny Maria.

Ja enkeli tuli sisälle hänen tykönsä ja sanoi: terve, armoitettu! Herra on sinun kanssas: siunattu sinä vaimoin seassa!

I všed k ní anděl, dí: Zdráva milosti došlá, Pán Bůh s tebou, požehnaná ty mezi ženami.

Mutta kuin hän näki hänen, hämmästyi hän hänen puheestansa ja ajatteli, millinen se tervehdys oli.

Ona pak uzřevši ho, zarmoutila se nad řečí jeho, a myslila, jaké by to bylo pozdravení.

Ja enkeli sanoi hänelle: älä pelkää, Maria! sillä sinä löysit armon Jumalan tykönä.

I řekl jí anděl: Neboj se, Maria, nebo jsi nalezla milost u Boha.

Ja katso, sinä siität kohdussas ja synnytät Pojan, ja sinun pitää kutsua hänen nimensä Jesus.

A počneš v životě a porodíš syna, a nazůveš jméno jeho Ježíš.

Sen pitää oleman suuren ja pitää kutsuttaman Ylimmäisen Pojaksi. Ja Herra Jumala antaa hänelle Davidin hänen isänsä istuimen,

Tenť bude veliký, a Syn Nejvyššího slouti bude, a dáť jemu Pán Bůh stolici Davida otce jeho.

Ja hänen pitää Jakobin huoneen kuningas ijankaikkisesti oleman ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.

A kralovati bude v domě Jákobově na věky, a království jeho nebude konce.

Niin sanoi Maria enkelille: kuinka tämä tulee, sillä en minä miehestä mitään tiedä?

I řekla Maria k andělu: Kterak se to stane, poněvadž já muže nepoznávám?

Ja enkeli vastasi ja sanoi hänelle: Pyhä Henki tulee sinun päälles ja Ylimmäisen voima varjoo sinun: sentähden myös se pyhä, joka sinusta syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.

A odpověděv anděl, řekl jí: Duch svatý sstoupí v tě, a moc Nejvyššího zastíní tobě; a protož, což se z tebe svatého narodí, slouti bude Syn Boží.

Ja katso, Elisabet sinun lankos siitti myös pojan vanhalla ijällänsä, ja tämä on kuudes kuukausi hänelle, joka kutsuttiin hedelmättömäksi.

A aj, Alžběta, příbuzná tvá, i ona počala syna v starosti své, a tento jest jí šestý měsíc, kteráž sloula neplodná.

Sillä ei Jumalan edessä ole yhtään asiaa mahdotointa.

Neboť nebude nemožné u Boha všeliké slovo.

Niin sanoi Maria: katso, Herran piika! tapahtukoon minulle sinun sanas jälkeen! Ja enkeli läksi hänen tyköänsä.

I řekla Maria: Aj, služebnice Páně, staniž mi se podle slova tvého. I odšel od ní anděl.

Mutta Maria nousi niinä päivinä ja meni kiiruusti ylös mäkikyliin Juudan kaupunkiin.

Tedy povstavši Maria v těch dnech, odešla na hory s chvátáním do města Judova.

Ja tuli Sakariaan huoneeseen ja tervehti Elisabetia.

I vešla do domu Zachariášova, a pozdravila Alžběty.

Ja tapahtui, kuin Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hyppäsi lapsi hänen kohdussansa. Ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä,

I stalo se, jakž uslyšela pozdravení Marie Alžběta, zplésalo nemluvňátko v životě jejím, a naplněna jest Duchem svatým Alžběta.

Ja hän huusi suurella äänellä ja sanoi: siunattu olet sinä vaimoin seassa, ja siunattu on sinun kohtus hedelmä!

I zvolala hlasem velikým a řekla: Požehnaná ty mezi ženami, a požehnaný plod života tvého.

Ja kusta se minulle tulee, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?

A odkud mi to, aby přišla matka Pána mého ke mně?

Sillä katso, kuin sinun tervehdykses ääni tuli minun korviini, hyppäsi lapsi ilosta minun kohdussani.

Nebo aj, jakž se stal hlas pozdravení tvého v uších mých, zplésalo radostně nemluvňátko v životě mém.

Ja autuas sinä, joka uskoit; sillä ne täytetään, mitkä sinulle ovat sanotut Herralta.

A blahoslavená, kteráž uvěřila, neboť dokonány budou ty věci, kteréž jsou povědíny jí ode Pána.

Ja Maria sanoi: Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,

Tedy řekla Maria: Velebí duše má Hospodina,

Ja minun henkeni iloitsee Jumalassa, minun vapahtajassani,

A veselí se duch můj v Bohu, Spasiteli mém,

Että hän katsoi piikansa nöyryyttä; sillä katso, tästedes pitää kaikkein sukukuntain minua autuaaksi kutsuttaman:

Že jest vzezřel na ponížení služebnice své; neb aj, od této chvíle blahoslaviti mne budou všickni národové.

Sillä Voimallinen on suuria ihmeitä tehnyt minun kohtaani, ja hänen nimensä on pyhä,

Neboť mi učinil veliké věci ten, jenž mocný jest, a svaté jméno jeho,

Ja hänen laupiutensa pysyy suvusta sukuun niille, jotka häntä pelkäävät.

A jehož milosrdenství od pokolení až do pokolení bojícím se jeho.

Hän osoitti voiman käsivarrellansa ja hajotti koriat heidän sydämensä mielestä.

Dokázal moci ramenem svým, rozptýlil pyšné myšlením srdce jejich.

Voimalliset on hän kukistanut istuimelta ja korotti nöyrät.

Sházel mocné s stolic, a povýšil ponížených.

Isoovat täytti hän hyvyydellä ja jätti rikkaat tyhjäksi.

Lačné nakrmil dobrými věcmi, a bohaté pustil prázdné.

Hän korjasi palvelijansa Israelin, muistain omaa laupiuttansa,

Přijal Izraele, služebníka svého, pamětliv jsa na milosrdenství své

(Niinkuin hän on puhunut meidän isillemme, Abrahamille ja hänen siemenellensä) ijankaikkisesti.

(Jakož mluvil k otcům našim, k Abrahamovi a semeni jeho) na věky.

Ja Maria oli hänen tykönänsä lähes kolme kuukautta ja palasi kotiansa.

I zůstala Maria s ní asi za tři měsíce, a potom navrátila se do domu svého.

Mutta Elisabetin synnyttämisen aika täytettiin, ja hän synnytti pojan.

Alžbětě pak naplnil se čas, aby porodila; i porodila syna.

Ja hänen kylällisensä ja lankonsa kuulivat, että Herra oli tehnyt suuren laupiuden hänen kanssansa, ja he iloitsivat hänen kanssansa.

A uslyšeli sousedé a přátelé její, že Hospodin veliké učinil s ní milosrdenství své, i radovali se spolu s ní.

Ja tapahtui kahdeksantena päivänä, että he tulivat lasta ympärileikkaamaan, ja kutsuivat hänen isänsä nimeltä Sakarias.

Stalo se pak v den osmý, přišli obřezovati dítěte, a nazývali jej jménem otce jeho Zachariášem.

Niin vastasi hänen äitinsä ja sanoi: ei suinkaan; vaan hän pitää kutsuttaman Johannes.

Ale odpověděvši matka jeho, řekla: Nikoli, ale slouti bude Jan.

Ja he sanoivat hänelle: ei ole ketään sinun sukukunnassas, joka kutsutaan sillä nimellä.

I řekli k ní: Však nižádného není v rodu tvém, kterýž by sloul jménem tím.

Niin he viittasivat hänen isällensä, miksi hän tahtoi hänen nimittää.

I dávali návěští otci jeho, jak by ho chtěl nazývati.

Ja hän anoi taulua ja kirjoitti: Johannes on hänen nimensä. Ja kaikki ihmettelivät.

A on požádav deštičky, napsal řka: Jan jest jméno jeho. I divili se všickni.

Niin kohta aukeni hänen suunsa ja hänen kielensä, ja puhui kiittäin Jumalaa.

A ihned otevřela se ústa jeho a jazyk jeho, i mluvil, velebě Boha.

Ja pelko tuli kaikkein heidän kylällistensä päälle, ja kaikissa Juudean mäkikylissä ilmoitettiin kaikki nämä sanat.

Tedy přišla bázeň na všecky sousedy jejich, a po všech horách Judských rozhlásána jsou všecka ta slova.

Ja kaikki , jotka tämän kuulivat, panivat sydämiinsä, sanoen: minkäs luulet tästä lapsesta tulevan? Sillä Herran käsi oli hänen kanssaan.

A všickni, kteříž o tom slyšeli, skládali to v srdci svém, řkouce: I kteraké dítě toto bude? A ruka Páně byla s ním.

Ja Sakarias ja hänen isänsä täytettiin Pyhällä Hengellä ja ennusti, sanoen:

Zachariáš pak otec jeho naplněn jest Duchem svatým, a prorokoval řka:

Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala! sillä hän on etsinyt ja lunastanut kansansa,

Požehnaný Pán Bůh Izraelský, že jest navštívil, a učinil vykoupení lidu svému,

Ja on meille korottanut autuuden sarven, Davidin palveliansa huoneessa,

A vyzdvihl nám roh spasení v domu Davida, služebníka svého,

Niinkuin hän on muinen puhunut pyhäin prophetainsa suun kautta,

Jakož mluvil skrze ústa proroků svých svatých, kteříž byli od věků,

Vapahtaaksensa meitä meidän vihollisiltamme ja kaikkein kädestä, jotka meitä vihaavat:

O vysvobození z nepřátel našich, a z ruky všech, kteříž nás nenáviděli,

Osoittaaksensa laupiutta meidän isillemme ja muistaaksensa pyhää liittoansa,

Aby učinil milosrdenství s otci našimi, a rozpomenul se na smlouvu svou svatou,

Ja sitä valaa, jonka hän vannoi Abrahamille, meidän isällemme, meille antaaksensa:

Na přísahu, kterouž jest přisáhl Abrahamovi, otci našemu, že jistě nám to dá,

Että me, vapahdetut vihollistemme kädestä, häntä pelkäämättä palvelesimme,

Abychom bez strachu, z ruky nepřátel našich jsouce vysvobozeni, sloužili jemu,

Pyhyydessä ja hurskaudessa hänen edessänsä kaikkena meidän elinaikanamme.

V svatosti a v spravedlnosti před obličejem jeho, po všecky dny života našeho.

Ja sinä poikainen pitää kutsuttaman Ylimmäisen prophetaksi; sillä sinun pitää käymän Herran kasvoin edessä, valmistamaan hänen teitänsä,

Ty pak, dítě, prorokem Nejvyššího slouti budeš, nebo předejdeš před tváří Páně připravovati cesty jeho,

Ja antaman autuuden tunnon hänen kansallensa, heidäin synteinsä anteeksi saamiseksi,

Aby bylo dáno umění spasitelné lidu jeho na odpuštění hříchů jejich,

Meidän Jumalan sydämellisen laupiuden kautta, jolla meitä on etsinyt koitto ylhäältä,

Skrze srdečné milosrdenství Boha našeho, v němžto navštívil nás, vyšed z výsosti,

Valaisemaan niille, jotka pimeissä ja kuolon varjoissa istuvat, ja ojentamaan meidän jalkamme rauhan tielle.

Aby se ukázal sedícím v temnostech a v stínu smrti, k spravení noh našich na cestu pokoje.

Mutta lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä, ja oli korvessa siihen päivään asti, jona hänen piti Israelin kansan eteen tuleman.

Dítě pak rostlo a posilovalo se v duchu, a bylo na poušti až do dne zjevení svého lidu Izraelskému.