Luke 1

Että moni on ruvennut järjestänsä kirjoittamaan niistä asioista, joista meillä täydellinen tieto on,

Kad već mnogi poduzeše sastaviti izvješće o događajima koji se ispuniše među nama -

Niinkuin ne meille sanoneet ovat, jotka sen alusta itse nähneet ja sananpalveliat olleet ovat:

kako nam to predadoše oni koji od početka bijahu očevici i sluge Riječi -

Näkyy myös minulle se hyväksi, sitte kuin minä alusta kaikki visusti tutkinut olen, että minä niitä järjestänsä sinulle kirjoittaisin, hyvä Teophilus:

pošto sam sve, od početka, pomno ispitao, naumih i ja tebi, vrli Teofile, sve po redu napisati

Ettäs ymmärtäisit selkiästi niiden asiain vahvan totuuden, joista sinä opetettu olet.

da se tako osvjedočiš o pouzdanosti svega u čemu si poučen.

Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, Sakarias nimeltä, Abian vuorosta; ja hänen emäntänsä Aaronin tyttäristä, ja hänen nimensä Elisabet.

U dane Heroda, kralja judejskoga, bijaše neki svećenik imenom Zaharija iz razreda Abijina. Žena mu bijaše od kćeri Aronovih, a ime joj Elizabeta.

Ja he olivat molemmat hurskaita Jumalan edessä, vaeltavaiset kaikissa Herran käskyissä ja säädyissä laittamattomasti,

Oboje bijahu pravedni pred Bogom: živjeli su besprijekorno po svim zapovijedima i odredbama Gospodnjim.

Ja heillä ei ollut lasta; sillä Elisabet oli hedelmätöin, ja he olivat jo molemmat ijälliset.

No nisu imali djeteta jer Elizabeta bijaše nerotkinja, a oboje već poodmakle dobi.

Ja tapahtui, kuin hän vuorollansa papin virkaa toimitti Jumalan edessä,

Dok je Zaharija jednom po redu svoga razreda obavljao svećeničku službu pred Bogom,

Papin viran tavan jälkeen, lankesi arpa hänelle, että hänen piti suitsuttaman, sitte kuin hän oli mennyt sisälle Herran templiin.

ždrijebom ga zapade po bogoslužnom običaju da uđe u Svetište Gospodnje i prinese kad.

Ja kaikki kansan paljous rukoili ulkona suitsutuksen aikana.

Za vrijeme kađenice sve je ono mnoštvo naroda vani molilo.

Mutta hänelle ilmestyi Herran enkeli, seisoin suitsutusalttarin oikealla puolella.

A njemu se ukaza anđeo Gospodnji. Stajao je s desne strane kadionoga žrtvenika.

Ja kuin Sakarias hänen näki, hämmästyi hän ja pelko lankesi hänen päällenssä.

Ugledavši ga, Zaharija se prepade i strah ga spopade.

Mutta enkeli sanoi hänelle: älä pelkää, Sakarias! sillä sinun rukoukses on kuultu ja sinun emäntäs Elisabet synnyttää sinulle pojan, ja sinun pitää kutsuman hänen nimensä Johannes.

No anđeo mu reče: "Ne boj se, Zaharija! Uslišana ti je molitva: žena će ti Elizabeta roditi sina. Nadjenut ćeš mu ime Ivan.

Ja sinulle tulee ilo ja ihastus, ja monta iloitsevat hänen syntymisestänsä.

Bit će ti radost i veselje i rođenje će njegovo mnoge obradovati.

Sillä hän tulee suureksi Herran edessä, ja viinaa ja väkevää juomaa ei hän juo, ja hän täytetään Pyhällä Hengellä jo äitinsä kohdusta.

Bit će doista velik pred Gospodinom. Ni vina ni drugoga opojnog pića neće piti. Duha Svetoga bit će pun već od majčine utrobe.

ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa tykö.

Mnoge će sinove Izraelove obratiti Gospodinu, Bogu njihovu.

Ja hän käy edellä hänen edessänsä Eliaan Hengellä ja voimalla, kääntäin isäin sydämet lasten tykö ja tottelemattomat hurskasten toimen tykö, toimittaakseen Herralle valmistetun kansan.

Ići će pred njim u duhu i sili Ilijinoj da obrati srce otaca k sinovima i nepokorne k razumnosti pravednih te spremi Gospodinu narod pripravan."

Ja Sakarias sanoi enkelille: mistä minä sen ymmärrän? sillä minä olen vanha ja emäntäni on jo ijällinen.

Nato Zaharija reče anđelu: "Po čemu ću ja to razaznati. Ta star sam i žena mi poodmakle dobi."

Niin enkeli vastasi ja sanoi hänelle: minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja olen lähetetty puhumaan sinulle ja saattamaan näitä iloisia sanomia sinulle.

Anđeo mu odgovori: "Ja sam Gabriel koji stojim pred Bogom. Poslan sam da govorim s tobom i da ti donesem ovu radosnu poruku.

Ja katso, sinä tulet kielettömäksi ja et saa puhua hamaan siihen päivään asti, jona nämä tapahtuvat, ettet uskonut sanojani, jotka ajallansa täytetään.

I evo, budući da nisi povjerovao mojim riječima, koje će se ispuniti u svoje vrijeme, zanijemjet ćeš i nećeš moći govoriti do dana dok se to ne zbude."

Mutta kansa odotti Sakariasta, ja ihmettelivät, että hän niin templissä viipyi.

Narod je iščekivao Zahariju i čudio se što se toliko zadržao u Svetištu.

Vaan kuin hän tuli ulos, niin ei hän saanut puhua heille. Ja he ymmärsivät, että hän oli näyn templissä nähnyt. Ja hän viittasi heille, ja jäi mykäksi.

Kad je napokon izašao, nije im mogao ništa reći pa zaključiše da je u Svetištu imao viđenje. Nastojao im se doduše izraziti znakovima, ali osta nijem.

Ja tapahtui, että hänen virkansa päivät olivat täytetyt, niin hän meni kotiansa.

Kad se navršiše dani njegove službe, otiđe kući.

Mutta niiden päiväin jälkeen tuli hänen emäntänsä Elisabet raskaaksi ja salasi itsensä viisi kuukautta, sanoen:

Nakon tih dana zatrudnje Elizabeta, njegova žena. Krila se pet mjeseci govoreći:

Ja näin on Herra minulle tehnyt niinä päivinä, kuin hän minun puoleeni katsoi, että hän ottais pois minun ylönkatseeni ihmisten seassa.

"Evo, to mi je učinio Gospodin u dane kad mu se svidje skinuti s mene sramotu među ljudima."

Mutta kuudentena kuukautena lähetettiin enkeli Gabriel Jumalalta Galilean kaupunkiin, jonka nimi oli Nasaret,

U šestome mjesecu posla Bog anđela Gabriela u galilejski grad imenom Nazaret

Neitseen tykö, joka oli kihlattu miehelle, jonka nimi oli Joseph, Davidin huoneesta; ja neitseen nimi oli Maria.

k djevici zaručenoj s mužem koji se zvao Josip iz doma Davidova; a djevica se zvala Marija.

Ja enkeli tuli sisälle hänen tykönsä ja sanoi: terve, armoitettu! Herra on sinun kanssas: siunattu sinä vaimoin seassa!

Anđeo uđe k njoj i reče: "Zdravo, milosti puna! Gospodin s tobom!"

Mutta kuin hän näki hänen, hämmästyi hän hänen puheestansa ja ajatteli, millinen se tervehdys oli.

Na tu se riječ ona smete i stade razmišljati kakav bi to bio pozdrav.

Ja enkeli sanoi hänelle: älä pelkää, Maria! sillä sinä löysit armon Jumalan tykönä.

No anđeo joj reče: "Ne boj se, Marijo! Ta našla si milost u Boga.

Ja katso, sinä siität kohdussas ja synnytät Pojan, ja sinun pitää kutsua hänen nimensä Jesus.

Evo, začet ćeš i roditi sina i nadjenut ćeš mu ime Isus.

Sen pitää oleman suuren ja pitää kutsuttaman Ylimmäisen Pojaksi. Ja Herra Jumala antaa hänelle Davidin hänen isänsä istuimen,

On će biti velik i zvat će se Sin Svevišnjega. Njemu će Gospodin Bog dati prijestolje Davida, oca njegova,

Ja hänen pitää Jakobin huoneen kuningas ijankaikkisesti oleman ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.

i kraljevat će nad domom Jakovljevim uvijeke i njegovu kraljevstvu neće biti kraja."

Niin sanoi Maria enkelille: kuinka tämä tulee, sillä en minä miehestä mitään tiedä?

Nato će Marija anđelu: "Kako će to biti kad ja muža ne poznajem?"

Ja enkeli vastasi ja sanoi hänelle: Pyhä Henki tulee sinun päälles ja Ylimmäisen voima varjoo sinun: sentähden myös se pyhä, joka sinusta syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi.

Anđeo joj odgovori: "Duh Sveti sići će na te i sila će te Svevišnjega osjeniti. Zato će to čedo i biti sveto, Sin Božji.

Ja katso, Elisabet sinun lankos siitti myös pojan vanhalla ijällänsä, ja tämä on kuudes kuukausi hänelle, joka kutsuttiin hedelmättömäksi.

A evo tvoje rođakinje Elizabete: i ona u starosti svojoj zače sina. I njoj, nerotkinjom prozvanoj, ovo je već šesti mjesec.

Sillä ei Jumalan edessä ole yhtään asiaa mahdotointa.

Ta Bogu ništa nije nemoguće!"

Niin sanoi Maria: katso, Herran piika! tapahtukoon minulle sinun sanas jälkeen! Ja enkeli läksi hänen tyköänsä.

Nato Marija reče: "Evo službenice Gospodnje, neka mi bude po tvojoj riječi!" I anđeo otiđe od nje.

Mutta Maria nousi niinä päivinä ja meni kiiruusti ylös mäkikyliin Juudan kaupunkiin.

Tih dana usta Marija i pohiti u Gorje, u grad Judin.

Ja tuli Sakariaan huoneeseen ja tervehti Elisabetia.

Uđe u Zaharijinu kuću i pozdravi Elizabetu.

Ja tapahtui, kuin Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hyppäsi lapsi hänen kohdussansa. Ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä,

Čim Elizabeta začu Marijin pozdrav, zaigra joj čedo u utrobi. I napuni se Elizabeta Duha Svetoga

Ja hän huusi suurella äänellä ja sanoi: siunattu olet sinä vaimoin seassa, ja siunattu on sinun kohtus hedelmä!

i povika iz svega glasa: "Blagoslovljena ti među ženama i blagoslovljen plod utrobe tvoje!

Ja kusta se minulle tulee, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni?

Ta otkuda meni da mi dođe majka Gospodina mojega?

Sillä katso, kuin sinun tervehdykses ääni tuli minun korviini, hyppäsi lapsi ilosta minun kohdussani.

Gledaj samo! Tek što mi do ušiju doprije glas pozdrava tvojega, zaigra mi od radosti čedo u utrobi.

Ja autuas sinä, joka uskoit; sillä ne täytetään, mitkä sinulle ovat sanotut Herralta.

Blažena ti što povjerova da će se ispuniti što ti je rečeno od Gospodina!"

Ja Maria sanoi: Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,

Tada Marija reče: "Veliča duša moja Gospodina,

Ja minun henkeni iloitsee Jumalassa, minun vapahtajassani,

klikće duh moj u Bogu, mome Spasitelju,

Että hän katsoi piikansa nöyryyttä; sillä katso, tästedes pitää kaikkein sukukuntain minua autuaaksi kutsuttaman:

što pogleda na neznatnost službenice svoje: odsad će me, evo, svi naraštaji zvati blaženom.

Sillä Voimallinen on suuria ihmeitä tehnyt minun kohtaani, ja hänen nimensä on pyhä,

Jer velika mi djela učini Svesilni, sveto je ime njegovo!

Ja hänen laupiutensa pysyy suvusta sukuun niille, jotka häntä pelkäävät.

Od koljena do koljena dobrota je njegova nad onima što se njega boje.

Hän osoitti voiman käsivarrellansa ja hajotti koriat heidän sydämensä mielestä.

Iskaza snagu mišice svoje, rasprši oholice umišljene.

Voimalliset on hän kukistanut istuimelta ja korotti nöyrät.

Silne zbaci s prijestolja, a uzvisi neznatne.

Isoovat täytti hän hyvyydellä ja jätti rikkaat tyhjäksi.

Gladne napuni dobrima, a bogate otpusti prazne.

Hän korjasi palvelijansa Israelin, muistain omaa laupiuttansa,

Prihvati Izraela, slugu svoga, kako obeća ocima našim:

(Niinkuin hän on puhunut meidän isillemme, Abrahamille ja hänen siemenellensä) ijankaikkisesti.

spomenuti se dobrote svoje prema Abrahamu i potomstvu njegovu dovijeka."

Ja Maria oli hänen tykönänsä lähes kolme kuukautta ja palasi kotiansa.

Marija osta s Elizabetom oko tri mjeseca, a onda se vrati kući.

Mutta Elisabetin synnyttämisen aika täytettiin, ja hän synnytti pojan.

Elizabeti se međutim navršilo vrijeme da rodi. I porodi sina.

Ja hänen kylällisensä ja lankonsa kuulivat, että Herra oli tehnyt suuren laupiuden hänen kanssansa, ja he iloitsivat hänen kanssansa.

Kad su njezini susjedi i rođaci čuli da joj Gospodin obilno iskaza dobrotu, radovahu se s njome.

Ja tapahtui kahdeksantena päivänä, että he tulivat lasta ympärileikkaamaan, ja kutsuivat hänen isänsä nimeltä Sakarias.

Osmoga se dana okupe da obrežu dječaka. Htjedoše ga prozvati imenom njegova oca - Zaharija,

Niin vastasi hänen äitinsä ja sanoi: ei suinkaan; vaan hän pitää kutsuttaman Johannes.

no mati se njegova usprotivi: "Nipošto, nego zvat će se Ivan!"

Ja he sanoivat hänelle: ei ole ketään sinun sukukunnassas, joka kutsutaan sillä nimellä.

Rekoše joj na to: "Ta nikoga nema od tvoje rodbine koji bi se tako zvao."

Niin he viittasivat hänen isällensä, miksi hän tahtoi hänen nimittää.

Tada znakovima upitaju oca kojim ga imenom želi prozvati.

Ja hän anoi taulua ja kirjoitti: Johannes on hänen nimensä. Ja kaikki ihmettelivät.

On zaiska pločicu i napisa "Ivan mu je ime!" Svi se začude,

Niin kohta aukeni hänen suunsa ja hänen kielensä, ja puhui kiittäin Jumalaa.

a njemu se umah otvoriše usta i jezik te progovori blagoslivljajući Boga.

Ja pelko tuli kaikkein heidän kylällistensä päälle, ja kaikissa Juudean mäkikylissä ilmoitettiin kaikki nämä sanat.

Strah obuze sve njihove susjede, a po svem su se Gorju judejskom razglašavali svi ti događaji.

Ja kaikki , jotka tämän kuulivat, panivat sydämiinsä, sanoen: minkäs luulet tästä lapsesta tulevan? Sillä Herran käsi oli hänen kanssaan.

I koji su god čuli, razmišljahu o tome pitajući se: "Što li će biti od ovoga djeteta?" Uistinu, ruka Gospodnja bijaše s njime.

Ja Sakarias ja hänen isänsä täytettiin Pyhällä Hengellä ja ennusti, sanoen:

A Zaharija, otac njegov, napuni se Duha Svetoga i stade prorokovati: što pohodi i otkupi narod svoj!

Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala! sillä hän on etsinyt ja lunastanut kansansa,

Ja on meille korottanut autuuden sarven, Davidin palveliansa huoneessa,

Niinkuin hän on muinen puhunut pyhäin prophetainsa suun kautta,

Vapahtaaksensa meitä meidän vihollisiltamme ja kaikkein kädestä, jotka meitä vihaavat:

Osoittaaksensa laupiutta meidän isillemme ja muistaaksensa pyhää liittoansa,

Ja sitä valaa, jonka hän vannoi Abrahamille, meidän isällemme, meille antaaksensa:

Että me, vapahdetut vihollistemme kädestä, häntä pelkäämättä palvelesimme,

Pyhyydessä ja hurskaudessa hänen edessänsä kaikkena meidän elinaikanamme.

Ja sinä poikainen pitää kutsuttaman Ylimmäisen prophetaksi; sillä sinun pitää käymän Herran kasvoin edessä, valmistamaan hänen teitänsä,

Ja antaman autuuden tunnon hänen kansallensa, heidäin synteinsä anteeksi saamiseksi,

Meidän Jumalan sydämellisen laupiuden kautta, jolla meitä on etsinyt koitto ylhäältä,

Valaisemaan niille, jotka pimeissä ja kuolon varjoissa istuvat, ja ojentamaan meidän jalkamme rauhan tielle.

Mutta lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä, ja oli korvessa siihen päivään asti, jona hänen piti Israelin kansan eteen tuleman.