II Samuel 22

І промовив Давид до Господа слова оцієї пісні того дня, як Господь урятував був його з руки всіх його ворогів та з долоні Саулової,
Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
та й сказав: Господь моя скеля й твердиня моя, і для мене Спаситель Він мій!
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
Мій Бог моя скеля, сховаюсь я в ній, Він щит мій і ріг, Він спасіння мого, Він башта моя та моє пристановище! Спасителю мій, Ти врятуєш мене від насилля!
Jumala on minun vahani,johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
Я кличу: Преславний Господь, і я визволений від своїх ворогів!
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
Бо хвилі смертельні мене оточили, потоки велійяала лякають мене.
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Тенета шеолу мене оточили, а пастки смертельні мене попередили!
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun.
В тісноті своїй кличу до Господа, і до Бога свого я волаю, І Він почує мій голос із храму Свого, і в ушах Його зойк мій.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
Захиталась земля й затремтіла, затряслися й хитались небесні підвалини, бо Він запалився від гніву!
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
з ніздер Його бухнув дим, з Його ж уст пожирущий огонь, запаливсь жар від Нього!
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Він небо простяг і спустився, а хмара густа під ногами Його.
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Усівся Він на херувима й летів, і явився на вітряних крилах.
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
А навколо Себе поклав темряву, мов куріні, збір води, густі хмари високі.
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
Від блиску, що був перед Ним, запалилось вугілля горюче.
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
Господь загримів у небесах, і Свій голос Всевишній подав.
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
Він послав Свої стріли та їх розпорошив, послав блискавку й їх побентежив.
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
І показалися річища водні, і відкрились основи вселенної, від свару Твойого, о Господи, від подиху вітру із ніздер Його.
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
Він послав із високости, узяв Він мене, витяг мене з вод великих.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
Він мене врятував від мойого потужного ворога, від моїх ненависників, бо сильніші від мене вони.
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
Напали на мене вони в день нещастя мого, та Господь був моїм опертям.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
І на місце широке Він вивів мене, Він мене врятував, бо вподобав мене!
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
Нехай Господь зробить мені по моїй справедливості, хай заплатить мені згідно з чистістю рук моїх!
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
Бо беріг я дороги Господні, і від Бога свойого я не відступив,
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
бо всі Його присуди передо мною, постанови ж Його, не вступлюся від них!
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
І був я Йому непорочним, і стерігся своєї провини.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
Господь заплатив був мені по моїй справедливості, за чистотою моєю перед очима Його.
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
З справедливим Ти справедливо поводишся, із чесним по-чесному,
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
із чистим поводишся чисто, а з лукавим за лукавством його!
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
І народ із біди Ти спасаєш, а очі Твої на зухвалих, яких Ти принижуєш.
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
Бо світильник Ти, Господи, мій, і освітить Господь мою темряву!
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
Бо з Тобою поб'ю я ворожого відділа, із Богом своїм проберусь через мур!
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
Бог непорочна дорога Його, слово Господнє очищене, щит Він для всіх, хто вдається до Нього!
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
Бо хто Бог, окрім Господа? І хто скеля, крім нашого Бога?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
Бог сильне моє пристановище, і дорогу мою Непорочний вивідував.
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
Він чинить ноги мої, як оленячі, і ставить мене на висотах моїх,
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
Мої руки навчає до бою, і на рамена мої лука мідяного напинає.
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
І дав Ти мені щит спасіння Свого, і чинить великим мене Твоя поміч!
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
Ти чиниш широким мій крок підо мною, і стопи мої не спіткнуться.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
Жену я своїх ворогів, і повигублюю їх, і не вернуся, аж поки не винищу їх!
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
Я їх повигублюю й їх потрощу, і не встануть вони, і повпадають під ноги мої.
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
Ти ж для бою мене підперізуєш силою, валиш під мене моїх ворохобників.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Повернув Ти плечима до мене моїх ворогів, моїх ненависників, й я їх понищу!
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
Озирались вони та немає спасителя, кликали до Господа і не відповів їм!
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
І я їх зітру, як той порох землі, як болото на вулицях їх розітру й розтопчу їх!
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
Ти ж від бунту народу мойого мене бережеш, на голову люду мене стережеш, мені будуть служити народи, яких я й не знав!
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Передо мною чужинці підлещуються, на вістку про мене слухняні мені.
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
В'януть чужинці, і тремтять у твердинях своїх.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
Живий Господь, і благословенна будь, Скеле моя, і нехай піднесеться Бог скелі спасіння мого!
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
Бог, що помсти за мене дає, і що народи під мене познижував,
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
що рятує мене від моїх ворогів, Ти звеличив мене над повстанців на мене, спасаєш мене від насильника!
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
Тому то хвалю Тебе, Господи, серед народів, Іменню Твоєму співаю!
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
Ти башта спасіння Свойого царя, і милість вчиняєш Своєму помазанцеві, Давиду й насінню його аж навіки!
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.