II Samuel 22

Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
David upravi Jahvi riječi ove pjesme u dan kad ga je Jahve izbavio iz ruku svih njegovih neprijatelja i iz ruke Šaulove.
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
Pjevao je: "Jahve, hridino moja, utvrdo moja, spase moj;
Jumala on minun vahani,johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
Bože moj, pećino moja kojoj se utječem, štite moj, spasenje moje, tvrđavo moja! Ti me izbavljaš od nasilja.
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
Zazvat ću Jahvu hvale predostojna i od dušmana bit ću izbavljen.
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Valovi smrti okružiše mene, prestraviše me bujice pogubne,
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun.
Užad Podzemlja sputiše me, smrtonosne zamke padoše na me:
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
u nevolji zazvah Jahvu i Bogu svome zavapih. Iz svog Doma zov mi začu, i vapaj moj mu do ušiju doprije.
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
I zemlja se potrese i uzdrhta, uzdrmaše se temelji nebesa, pokrenuše se, jer On gnjevom planu.
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
Iz nosnica mu dim se diže, iz usta mu oganj liznu, ugljevlje živo od njega plamsa.
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
On nagnu nebesa i siđe, pod nogama oblaci mu mračni.
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
Na keruba stade i poletje; na krilima vjetra zaplovi.
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
Ogrnu se mrakom kao koprenom, prekri se tamnim vodama i oblacima tmastim,
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
od bljeska pred licem njegovim užga se ugljevlje plameno.
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
Jahve s neba zagrmje, Svevišnjega glas se ori.
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
Odape strijele i dušmane rasu, izbaci munje i na zemlju ih obori.
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
Morska dna se pokazaše, i temelji svijeta postaše goli od strašne prijetnje Jahvine, od olujna daha gnjeva njegova.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
On pruži s neba ruku i mene prihvati, iz silnih voda on me izbavi.
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
Od protivnika moćnog mene oslobodi, od dušmana mojih jačih od mene.
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
Navališe na me u dan zlosretni, ali me Jahve zaštiti,
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
na polje prostrano izvede me, spasi me jer sam mu mio.
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
Po pravednosti mojoj Jahve mi uzvrati, po čistoći ruku mojih on me nagradi,
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
jer čuvah putove Jahvine, od Boga se svoga ne udaljih.
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
Odredbe njegove sve su mi pred očima, zapovijedi njegove nisam odbacio,
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
do srži odan njemu sam bio, čuvam se grijeha svakoga.
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
Jahve mi po pravdi mojoj vrati, čistoću ruku mojih vidje.
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
S prijateljem ti si prijatelj, poštenu poštenjem uzvraćaš.
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
S čovjekom čistim ti si čist, a lukavca izigravaš,
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
jer narodu poniženu spasenje donosiš a ponižavaš oči ohole.
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
Jahve, ti moju svjetiljku užižeš, Bože, tminu moju obasjavaš:
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
s tobom udaram na čete dušmanske, s Bogom svojim preskačem zidine.
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
Savršeni su puti Gospodnji, i riječ je Jahvina ognjem kušana. on je štit svima, samo on, koji se k njemu utječu.
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
Jer tko je Bog osim Jahve? Tko li je hridina osim Boga našega?
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
Taj Bog me snagom opasuje, stere mi put besprijekoran.
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
Noge mi dade brze ko u košute i postavi me na visine sigurne,
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
ruke mi za borbu uvježba i mišice da luk mjedeni napinju.
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
Daješ mi štit svoj koji spasava, tvoja me brižljivost uzvisi.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
Pouzdanje daješ mom koraku, i noge mi više ne posrću.
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
Pognah svoje dušmane i dostigoh, i ne vratih se dok ih ne uništih.
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
Obaram ih, ne mogu se dići, padaju, pod nogama mi leže.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Ti me opasa snagom za borbu, a protivnike moje meni podloži.
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
Ti dušmane moje u bijeg natjera, i rasprših one koji su me mrzili.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
Vapiju u pomoć, nikog da pomogne, vapiju Jahvi - ne odaziva se.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
Smrvih ih kao prah na vjetru, zgazih ih ko blato na putu.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Ti me §izbavÄi od bune u mom narodu, postavi me glavarom pogana, puk koji ne poznavah služi mi.
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
Svaki moj šapat pokorno on sluša. Sinovi tuđinci meni laskaju,
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
sinovi tuđinski gube srčanost izlaze dršćuć iz svojih utvrda.
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
Živio Jahve! Blagoslovljena hridina moja! Neka se uzvisi Bog, spasenje moje!
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
Bog koji mi daje osvetu i narode meni pokorava.
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
Od dušmana me mojih izbavljaš i nad protivnike me moje izdižeš, ti mene od čovjeka silnika spasavaš.
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
Zato te slavim, Jahve, među pucima i psalam pjevam tvome Imenu:
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.
umnožio si pobjede kralju svojemu, pomazaniku svome milost si iskazao, Davidu i potomstvu njegovu navijeke."