II Samuel 22

David sang HERREN denne Sang, dengang HERREN havde frelst ham af alle hans Fjenders og af Sauls Hånd.

Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,

Han sang: "HERRE, min Klippe, min Borg, min Befrier,

Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;

min Gud, mit Bjerg, hvortil jeg tyr, mit Skjold, mit Frelseshorn, mit Værn, min Tilflugt, min Frelser, som frelser mig fra Vold!

Jumala on minun vahani,johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.

Jeg påkalder HERREN, den Højlovede, og frelses fra mine Fjender.

Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.

Dødens Brændinger omsluttede mig, Ødelæggelsens Strømme forfærdede mig,

Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.

Dødsrigets Reb omspændte mig, Dødens Snarer faldt over mig;

Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun.

i min Vånde påkaldte jeg HERREN og råbte til min Gud. Han hørte min Røst fra sin Helligdom, mit Råb fandt ind til hans Ører!

Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.

Da rystede Jorden og skjalv, Himlens Grundvolde bæved og rysted, thi hans Vrede blussede op.

Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.

Røg for ud af hans Næse, fortærende Ild af hans Mund, Gløder gnistrede fra ham.

Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.

Han sænkede Himlen, steg ned med Skymulm under sine Fødder;

Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.

båret af Keruber fløj han, svæved på Vindens Vinger;

Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.

han omgav sig med Mulm som en Bolig, mørke Vandmasser, vandfyldte Skyer.

Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.

Fra Glansen foran ham for der Hagl og Ildgløder ud.

Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.

HERREN tordned fra Himlen, den Højeste lod høre sin Røst;

Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.

han udslynged Pile, adsplittede dem, lod Lynene funkle og skræmmede dem.

Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.

Havets Bund kom til Syne, Jordens Grundvolde blottedes ved HERRENs Trusel, for hans Vredes Pust.

Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.

Han udrakte Hånden fra det høje og greb mig, drog mig op af de vældige Vande,

Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.

frelste mig fra mine mægtige Fjender, fra mine Avindsmænd; de var mig for stærke.

Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.

På min Ulykkes Dag faldt de over mig, men HERREN blev mig et Værn.

Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.

Han førte mig ud i åbent Land, han frelste mig, thi han havde Behag i mig.

Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.

HERREN gengældte mig efter min Retfærd, lønned mig efter mine Hænders Uskyld;

Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.

thi jeg holdt mig til HERRENs Veje, svigted i Gudløshed ikke min Gud;

Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.

hans Bud stod mig alle for Øje, jeg veg ikke fra hans Love.

Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,

Ustraffelig var jeg for ham og vogtede mig for Brøde.

Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:

HERREN lønned mig efter min Retfærd, mine Hænders Uskyld, som var ham for Øje!

Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.

Du viser dig from mod den fromme, retsindig mod den retsindige,

Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.

du viser dig ren mod den rene og vrang mod den svigefulde.

Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.

De arme giver du Frelse, hovmodiges Øjne Skam!

Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.

Ja, du er min Lampe, HERRE! HERREN opklarer mit Mørke.

Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.

Thi ved din Hjælp søndrer jeg Mure, ved min Guds Hjælp springer jeg over Volde.

Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.

Fuldkommen er Guds Vej, lutret er HERRENs Ord. Han er et Skjold for alle, der sætter deres Lid til ham.

Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.

Ja, hvem er Gud uden HERREN, hvem er en Klippe uden vor Gud,

Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?

den Gud, der omgjorded mig med Kraft, jævnede Vejen for mig,

Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.

gjorde mine Fødder som Hindens og gav mig Fodfæste på Højne,

Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.

oplærte min Hånd til Krig, så mine Arme spændte Kobberbuen?

Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.

Du gav mig din Frelses Skjold, din Nedladelse gjorde mig stor;

Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.

du skaffede Plads for mine Skridt, mine Ankler vaklede ikke.

Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.

Jeg jog mine Fjender, indhentede dem, vendte først om, da de var gjort til intet,

Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.

slog dem ned, så de ej kunde rejse sig, men lå faldne under min Fod.

Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.

Du omgjorded mig med Kraft til Kampen, mine Modstandere tvang du i Knæ for mig;

Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.

du slog mine Fjender på Flugt mine Avindsmænd ryddede jeg af Vejen.

Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.

De råbte, men ingen hjalp, til HERREN, han svared dem ikke.

He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.

Jeg knuste dem som Jordens Støv, som Gadeskarn tramped jeg på dem.

Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.

Du friede mig af Folkekampe, du satte mig til Folkeslags Høvding; nu tjener mig ukendte Folk;

Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.

Udlandets Sønner kryber for mig; blot de hører om mig, lyder de mig:

Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.

Udlandets Sønner vansmægter, kommer skælvende frem af deres Skjul.

Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.

HERREN lever, højlovet min Klippe, ophøjet være min Frelses Gud,

Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!

den Gud, som giver mig Hævn, lægger Folkeslag under min Fod

Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,

og frier mig fra mine Fjender! Du ophøjer mig over mine Modstandere, fra Voldsmænd frelser du mig.

Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.

HERRE, derfor priser jeg dig blandt Folkene og lovsynger dit Navn,

Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.

du, som kraftig hjælper din Konge og viser din Salvede Miskundhed. David og hans Æt evindelig.

Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.