II Samuel 22

David upravi Jahvi riječi ove pjesme u dan kad ga je Jahve izbavio iz ruku svih njegovih neprijatelja i iz ruke Šaulove.
Ja David puhui Herralle nämät veisun sanat sinä päivänä, jona Herra oli hänen vapahtanut kaikkein vihollistensa käsistä ja Saulin käsistä,
Pjevao je: "Jahve, hridino moja, utvrdo moja, spase moj;
Ja sanoi: Herra on minun kallioni, ja minun linnani, ja minun vapahtajani;
Bože moj, pećino moja kojoj se utječem, štite moj, spasenje moje, tvrđavo moja! Ti me izbavljaš od nasilja.
Jumala on minun vahani,johon minä turvaan; minun kilpeni, ja minun autuuteni sarvi, ja minun varjelukseni, ja minun turvani; minun vapahtajani, joka minun pelastaa vääryydestä.
Zazvat ću Jahvu hvale predostojna i od dušmana bit ću izbavljen.
Ylistettävää Herraa minä avukseni huudan; ja minä vapahdetaan vihollisistani.
Valovi smrti okružiše mene, prestraviše me bujice pogubne,
Sillä kuoleman aallot ovat minun piirittäneet, ja Belialin ojat peljättivät minun.
Užad Podzemlja sputiše me, smrtonosne zamke padoše na me:
Helvetin siteet kietoivat minun, ja kuoleman paulat ennättivät minun.
u nevolji zazvah Jahvu i Bogu svome zavapih. Iz svog Doma zov mi začu, i vapaj moj mu do ušiju doprije.
Ahdistuksessani minä avukseni huudan Herraa, ja minun Jumalani tykö minä huudan; niin hän kuulee minun ääneni templissänsä, ja minun parkuni tulee hänen korviinsa.
I zemlja se potrese i uzdrhta, uzdrmaše se temelji nebesa, pokrenuše se, jer On gnjevom planu.
Maa järisi ja vapisi, ja taivaan perustukset liikkuivat; he värisivät, kuin hän vihastui.
Iz nosnica mu dim se diže, iz usta mu oganj liznu, ugljevlje živo od njega plamsa.
Savu suitsi hänen sieramistansa ja kuluttavainen tuli hänen suustansa, niin että hiilet siitä syttyivät.
On nagnu nebesa i siđe, pod nogama oblaci mu mračni.
Hän notkisti taivaat ja astui alas; ja synkiä pimeys oli hänen jalkainsa alla.
Na keruba stade i poletje; na krilima vjetra zaplovi.
Ja hän astui Kerubimin päälle ja lensi, ja näkyi tuulen sulkain päällä.
Ogrnu se mrakom kao koprenom, prekri se tamnim vodama i oblacima tmastim,
Hän pani pimeyden majaksi ympärillensä, ja paksut ja vedestä mustat pilvet.
od bljeska pred licem njegovim užga se ugljevlje plameno.
Siitä kirkkaudesta hänen edessänsä paloivat tuliset hiilet.
Jahve s neba zagrmje, Svevišnjega glas se ori.
Herra jylisti taivaassa, Ylimmäinen antoi pauhinansa.
Odape strijele i dušmane rasu, izbaci munje i na zemlju ih obori.
Hän ampui nuolia ja hajoitti heitä, hän iski leimaukset ja peljätti heitä.
Morska dna se pokazaše, i temelji svijeta postaše goli od strašne prijetnje Jahvine, od olujna daha gnjeva njegova.
Ja niin ilmestyivät meren kuljut, ja maan perustukset ilmaantuivat Herran kovasta nuhtelemisesta ja hänen sieramiensa hengen puhalluksesta.
On pruži s neba ruku i mene prihvati, iz silnih voda on me izbavi.
Hän lähetti korkeudesta ja otti minun ja veti minun ulos suurista vesistä.
Od protivnika moćnog mene oslobodi, od dušmana mojih jačih od mene.
Hän vapahti minun väkevistä vihollisistani, vainollisiltani, jotka olivat minua väkevämmät.
Navališe na me u dan zlosretni, ali me Jahve zaštiti,
Ne ennättivät minun tuskapäivänäni; mutta Herra tuli minun turvakseni.
na polje prostrano izvede me, spasi me jer sam mu mio.
Hän vei minun ulos lakialle, ja pelasti minun; sillä hän mielistyi minuun.
Po pravednosti mojoj Jahve mi uzvrati, po čistoći ruku mojih on me nagradi,
Herra maksoi minulle vanhurskauteni jälkeen, hän antoi minulle kätteni puhtauden jälkeen.
jer čuvah putove Jahvine, od Boga se svoga ne udaljih.
Sillä minä pidän Herran tiet ja en ole jumalatoin minun Jumalaani vastaan.
Odredbe njegove sve su mi pred očima, zapovijedi njegove nisam odbacio,
Sillä kaikki hänen oikeutensa ovat silmäni edessä, ja hänen käskyjänsä en minä tyköäni hylkää,
do srži odan njemu sam bio, čuvam se grijeha svakoga.
Vaan olen vakaa hänen edessänsä, ja vältän vääryyttä:
Jahve mi po pravdi mojoj vrati, čistoću ruku mojih vidje.
Sentähden kostaa Herra minulle vanhurskauteni perästä, puhtauteni jälkeen hänen silmäinsä edessä.
S prijateljem ti si prijatelj, poštenu poštenjem uzvraćaš.
Pyhäin kanssa sinä olet pyhä, ja toimellisten kanssa toimellinen.
S čovjekom čistim ti si čist, a lukavca izigravaš,
Puhdasten kanssa sinä olet puhdas, ja nurjain kanssa sinä olet nurja.
jer narodu poniženu spasenje donosiš a ponižavaš oči ohole.
Sinä vapahdat ahdistetun kansan ja sinun silmäs ovat korkeita vastaan, ja sinä nöyryytät ne.
Jahve, ti moju svjetiljku užižeš, Bože, tminu moju obasjavaš:
Sillä sinä Herra olet valkeuteni: Herra valaisee pimeyteni.
s tobom udaram na čete dušmanske, s Bogom svojim preskačem zidine.
Sillä sinun kauttas minä sotaväen lävitse juoksen, ja Jumalassani karkaan muurin ylitse.
Savršeni su puti Gospodnji, i riječ je Jahvina ognjem kušana. on je štit svima, samo on, koji se k njemu utječu.
Jumalan tie on täydellinen, Herran puhe tulella koeteltu: hän on kaikkein kilpi, jotka hänen päällensä uskaltavat.
Jer tko je Bog osim Jahve? Tko li je hridina osim Boga našega?
Sillä kuka on Jumala, paitsi Herraa? ja kuka on kallio paitsi meidän Jumalaamme?
Taj Bog me snagom opasuje, stere mi put besprijekoran.
Jumala on väkevyyteni ja voimani: hän avaa minun tieni täydellisesti.
Noge mi dade brze ko u košute i postavi me na visine sigurne,
Hän tekee jalkani peurain kaltaiseksi, ja asettaa minun korkeuteni päälle.
ruke mi za borbu uvježba i mišice da luk mjedeni napinju.
Hän opettaa käteni sotimaan ja käsivarteni vaskijoutsea jännittämään.
Daješ mi štit svoj koji spasava, tvoja me brižljivost uzvisi.
Ja sinä annoit minulle sinun autuutes kilven: Ja kuin sinä nöyryytät minun, teet sinä minun suureksi.
Pouzdanje daješ mom koraku, i noge mi više ne posrću.
Sinä levitit minun askeleeni minun allani, ja ei minun kantapääni livistyneet.
Pognah svoje dušmane i dostigoh, i ne vratih se dok ih ne uništih.
Minä ajan vihollisiani takaa ja hävitän heitä, Ja en palaja ennenkuin minä heidät hukutan.
Obaram ih, ne mogu se dići, padaju, pod nogama mi leže.
Minä hukutan heidät ja runtelen, ettei heidän pidä nouseman; heidän täytyy kaatua jalkaini alle.
Ti me opasa snagom za borbu, a protivnike moje meni podloži.
Sinä valmistat minun voimalla sotaan, sinä taivutat minun alleni ne, jotka nousevat minua vastaan.
Ti dušmane moje u bijeg natjera, i rasprših one koji su me mrzili.
Ja sinä annat minulle viholliseni kaulan; ja minä kadotan vainoojani.
Vapiju u pomoć, nikog da pomogne, vapiju Jahvi - ne odaziva se.
He huutavat, vaan ei ole auttajaa: Herran tykö, mutta ei hän vastaa heitä.
Smrvih ih kao prah na vjetru, zgazih ih ko blato na putu.
Minä survon heitä niinkuin maan tomun, ja muserran heidän rikki ja hajoitan heidät niinkuin loan kaduilta.
Ti me §izbavÄi od bune u mom narodu, postavi me glavarom pogana, puk koji ne poznavah služi mi.
Sinä pelastat minua riitaisesta kansasta, ja asetat minun pakanain pääksi: se kansa, jota en minä tuntenut, palvelee minua.
Svaki moj šapat pokorno on sluša. Sinovi tuđinci meni laskaju,
Muukalaiset lapset viekastelevat minua, korvan kuuloon he kuulevat minua.
sinovi tuđinski gube srčanost izlaze dršćuć iz svojih utvrda.
Muukalaiset lapset vaipuvat ja vapisevat siteistänsä.
Živio Jahve! Blagoslovljena hridina moja! Neka se uzvisi Bog, spasenje moje!
Herra elää, ja kiitetty olkoon minun kallioni, ja ylistetty olkoon Jumala, minun autuuteni kallio!
Bog koji mi daje osvetu i narode meni pokorava.
Jumala, joka minulle koston antaa ja vaatii kansat minun alleni,
Od dušmana me mojih izbavljaš i nad protivnike me moje izdižeš, ti mene od čovjeka silnika spasavaš.
Joka minua johdatat ulos vihollisistani ja korotat minun niistä, jotka karkaavat minua vastaan, sinä pelastat minua väkivaltaisesta miehestä.
Zato te slavim, Jahve, među pucima i psalam pjevam tvome Imenu:
Sentähden minä kiitän sinua Herra pakanain seassa, ja sinun nimelles kiitoksen veisaan.
umnožio si pobjede kralju svojemu, pomazaniku svome milost si iskazao, Davidu i potomstvu njegovu navijeke."
Joka kuninkaallensa suuren autuuden osoittaa ja tekee laupiuden voidellullensa, Davidille ja hänen siemenehensä ijankaikkisesti.