Psalms 105

 Tacken HERREN,      åkallen hans namn,  gören hans gärningar kunniga bland folken.

Kiittäkäät Herraa, ja saarnatkaat hänen nimeänsä, julistakaat hänen töitänsä kansain seassa!

 Sjungen till hans ära,      lovsägen honom,  talen om alla hans under.

Veisatkaat hänelle, soittakaat hänelle, puhukaat kaikista hänen ihmeistänsä.

 Berömmen eder av hans heliga namn;  glädje sig av hjärtat      de som söka HERREN.

Ylistäkäät hänen pyhää nimeänsä: niiden sydän iloitkaan, jotka etsivät Herraa!

 Frågen efter HERREN och hans makt,  söken hans ansikte beständigt.

Kysykäät Herraa ja hänen voimaansa, etsikäät alati hänen kasvojansa!

 Tänken på de underbara verk som han har gjort,  på hans under och hans muns domar,

Muistakaat hänen ihmeellisiä töitänsä, jotka hän tehnyt on, hänen ihmeitänsä ja hänen sanojansa.

 I Abrahams, hans tjänares, säd,  I Jakobs barn, hans utvalda.

Te Abrahamin hänen palveliansa siemen, te Jakobin hänen valittunsa lapset.

 Han är HERREN, vår Gud;  över hela jorden gå hans domar.

Hänpä on Herra meidän Jumalamme: hän tuomitsee kaikessa maailmassa.

 Han tänker evinnerligen på sitt förbund,  intill tusen släkten på vad han har stadgat,

Hän muistaa liittonsa ijankaikkisesti, sanansa, jonka hän on käskenyt tuhannelle sukukunnalle,

 på det förbund han slöt med Abraham  och på sin ed till Isak.

Jonka hän teki Abrahamin kanssa, ja valansa Isaakin kanssa.

 Han fastställde det för Jakob till en stadga,  för Israel till ett evigt förbund;

Ja pani sen Jakobille säädyksi ja Israelille ijankaikkiseksi liitoksi,

 han sade: »Åt dig vill jag giva Kanaans land,  det skall bliva eder arvedels lott.»

Ja sanoi: sinulle minä annan Kanaanin maan, teidän perimisenne arvan.

 Då voro de ännu en liten hop,  de voro ringa och främlingar därinne.

Koska heitä vähä ja harvat olivat, ja he olivat muukalaiset siinä,

 Och de vandrade åstad ifrån folk till folk,  ifrån ett rike bort till ett annat.

Ja vaelsivat kansasta kansaan ja valtakunnasta toiseen kansaan:

 Han tillstadde ingen att göra dem skada,  han straffade konungar för deras skull:

Ei hän sallinut yhdenkään ihmisen heitä vahingoittaa, vaan rankaisi kuninkaat heidän tähtensä.

 »Kommen icke vid mina smorda,  och gören ej mina profeter något ont.»

Älkäät ruvetko minun voideltuihini, ja älkäät tehkö pahaa minun prophetailleni.

 Och när han bjöd hungersnöd komma över landet  och fördärvade allt deras livsuppehälle,

Ja hän kutsui nälän maan päälle, ja vei kaiken leivän varan pois.

 då sände han åstad en man framför dem:  Josef blev såld till träl.

Hän lähetti miehen heidän eteensä: Joseph myytiin orjaksi.

 Man slog hans fötter i bojor,  i järn fick han ligga fjättrad,

He ahdistivat hänen jalkansa jalkapuuhun: hänen ruumiinsa täytyi raudoissa maata,

 till den tid då hans ord uppfylldes,  då HERRENS tal bevisade hans oskuld.

Siihenasti että hänen sanansa tuli, ja Herran puhe koetteli hänen.

 Då sände konungen och lät släppa honom lös,  folkens behärskare gav honom fri.

Niin lähetti kuningas ja päästi hänen: kansain päämies laski hänen vallallensa,

 Han satte honom till herre över sitt hus,  till att råda över all hans egendom;

Ja asetti hänen huoneensa herraksi, ja kaiken tavaransa haltiaksi,

 han skulle binda hans furstar efter sin vilja  och lära hans äldste vishet.

Opettamaan päämiehiänsä oman tahtonsa jälkeen, ja vanhimmille viisautta.

 Och Israel kom till Egypten,  Jakob blev en gäst i Hams land.

Ja Israel meni Egyptiin, ja Jakob tuli muukalaiseksi Hamin maalle.

 Och HERREN gjorde sitt folk mycket fruktsamt  och mäktigare än dess ovänner voro,

Ja hän antoi kansansa sangen suuresti kasvaa, ja teki heitä väkevämmäksi kuin heidän vihollisensa.

 de vilkas hjärtan han vände till att hata hans folk,  till att lägga onda råd mot hans tjänare.

Hän käänsi heidän sydämensä vihaamaan hänen kansaansa, ja hänen palvelioitansa viekkaudella painamaan alas.

 Han sände Mose, sin tjänare,  och Aron, som han hade utvalt.

Hän lähetti palveliansa Moseksen, ja Aaronin, jonka hän valitsi.

 De gjorde hans tecken ibland dem  och under i Hams land.

Ne tekivät hänen merkkinsä heidän seassansa, ja hänen ihmeensä Hamin maalla.

 Han sände mörker och lät allt bliva mörkt;  och de stodo icke emot hans ord.

Hän antoi pimeyden tulla, ja sen pimeytti; ja ei olleet he hänen sanoillensa kuulemattomat.

 Han förvandlade deras vatten till blod  och lät så deras fiskar dö.

Hän muutti heidän vetensä vereksi ja kuoletti heidän kalansa.

 Deras land kom att vimla av paddor,  ända in i deras konungars kamrar.

Heidän maansa kuohutti sammakoita, heidän kuningastensa kammioissa.

 Han bjöd, och flugsvärmar kommo,  mygg i hela deras land.

Hän sanoi, niin turilaat ja täit tulivat heidän maansa ääriin.

 Han gav dem hagel för regn,  eldslågor sände han i deras land.

Hän antoi rakeet heille sateeksi, tulen liekit heidän maallensa,

 Och han slog deras vinträd och fikonträd  och bröt sönder träden i deras land.

Ja löi heidän viinapuunsa ja fikunapuunsa, ja särki puut heidän maansa äärissä.

 Han bjöd, och gräshoppor kommo,  och gräsmaskar i tallös mängd.

Hän sanoi, niin tulivat epälukuiset paarmat ja vapsaiset,

 De åto upp alla örter i deras land,  de åto upp frukten på deras mark.

Ja ne söivät kaiken ruohon heidän maaltansa, ja ne söivät heidän maansa hedelmän.

 Och han slog allt förstfött i deras land,  förstlingen av all deras kraft.

Ja hän löi kaikki esikoiset heidän maallansa, ensimäiset kaikesta heidän voimastansa,

 Så förde han dem ut, med silver och guld,  och i hans stammar var ingen som stapplade.

Ja vei heitä hopialla ja kullalla ulos: ja ei ollut heidän sukukunnissansa yksikään sairas.

 Egyptierna gladde sig, när de drogo ut;  ty förskräckelse för Israel hade fallit över dem.

Egypti iloitsi heidän lähtemisestänsä; sillä heidän pelkonsa oli tullut heidän päällensä.

 Han bredde ut ett moln till skygd,  och en eld för att lysa om natten.

Hän levitti pilven verhoksi ja tulen yötä valistamaan.

 De begärde, då lät han vaktlar komma,  och med bröd från himmelen mättade han dem.

He anoivat, niin antoi hän metsäkanat tulla, ja ravitsi heitä taivaan leivällä.

 Han öppnade klippan, och vatten flödade;  det gick genom öknen såsom en ström.

Hän avasi kallion, niin vesi vuoti, ja virrat juoksivat kuivaa myöten.

 Ty han tänkte på sitt heliga ord,  på sin tjänare Abraham.

Sillä hän muisti pyhän sanansa, jonka hän palveliallensa Abrahamille puhunut oli,

 Så förde han ut sitt folk med fröjd,  med jubel dem som han hade utvalt.

Ja vei kansansa ilolla ulos, ja valittunsa riemulla,

 Han gav åt dem hedningarnas länder,  och folkens förvärv fingo de till besittning,

Ja antoi heille pakanain maan, niin että he kansain hyvyydet omistivat heillensä.

 för att de skulle hålla hans stadgar  och taga hans lagar i akt.  Halleluja!

Että he pitäisivät hänen säätynsä, ja hänen lakinsa kätkisivät, Halleluja!