Psalms 106

 Halleluja!  Tacken HERREN, ty han är god,  ty hans nåd varar evinnerligen.

Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

 Vem kan uttala HERRENS väldiga gärningar  och förkunna allt hans lov?

Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?

 Saliga äro de som akta på vad rätt är,  de som alltid öva rättfärdighet.

Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.

 Tänk på mig, HERRE, efter din nåd mot ditt folk,  besök mig med din frälsning,

Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,

 så att jag med lust får se dina utvaldas lycka,  glädja mig med ditt folks glädje,  berömma mig med din arvedel.

Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.

 Vi hava syndat likasom våra fäder,  vi hava gjort illa, vi hava varit ogudaktiga.

Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.

 Våra fäder i Egypten aktade icke på dina under;  de tänkte icke på dina många nådegärningar,  utan voro gensträviga vid havet, invid Röda havet.

Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.

 Men han frälste dem för sitt namns skull,  för att göra sin makt kunnig.

Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.

 Han näpste Röda havet, så att det blev torrt,  och förde dem genom djupen såsom genom en öken.

Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,

 Han frälste dem från deras motståndares hand  och förlossade dem ifrån fiendens hand.

Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.

 Vattnet övertäckte deras ovänner;  icke en enda av dem blev kvar.

Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.

 Då trodde de på hans ord,  då sjöngo de hans lov.

Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.

 Men snart glömde de hans gärningar,  de förbidade icke hans råd.

Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.

 De grepos av lystnad i öknen  och frestade Gud i ödemarken.

He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.

 Då gav han dem vad de begärde,  men sände tärande sjukdom över dem.

Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.

 Och de upptändes av avund mot Mose i lägret,  mot Aron, HERRENS helige.

Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.

 Men jorden öppnade sig och uppslukade Datan  och övertäckte Abirams hop.

Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,

 Och eld begynte brinna i deras hop,  en låga brände upp de ogudaktiga.

Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.

 De gjorde en kalv vid Horeb  och tillbådo ett gjutet beläte;

He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.

 sin ära bytte de bort  mot bilden av en oxe, som äter gräs.

Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.

 De glömde Gud, sin frälsare,  som hade gjort så stora ting i Egypten,

He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,

 så underbara verk i Hams land,  så fruktansvärda gärningar vid Röda havet.

Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.

 Då hotade han att förgöra dem;  men Mose, den man som han hade utvalt,  trädde fram såsom medlare inför honom  till att avvända hans vrede, så att den icke skulle fördärva.

Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.

 De föraktade det ljuvliga landet  och trodde icke på hans ord.

Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,

 De knorrade i sina tält  och lyssnade icke till HERRENS röst.

Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.

 Då lyfte han upp sin hand mot dem  och svor att slå ned dem i öknen,

Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,

 att slå ned deras barn ibland hedningarna  och förströ dem i länderna.

Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.

 Och de slöto sig till Baal-Peor  och åto det som var offrat åt döda.

Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,

 De förtörnade Gud med sina gärningar,  och en hemsökelse bröt in över dem.

Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.

 Men Pinehas trädde fram och skipade rätt,  och så upphörde hemsökelsen;

Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.

 det vart honom räknat till rättfärdighet  från släkte till släkte, för evig tid.

Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.

 De förtörnade honom ock vid Meribas vatten,  och det gick Mose illa för deras skull.

Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;

 Ty de voro gensträviga mot hans Ande,  och han talade obetänksamt med sina läppar.

Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.

 De förgjorde icke de folk  om vilka HERREN hade givit dem befallning,

Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,

 utan beblandade sig med hedningarna  och lärde sig deras gärningar.

Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,

 De tjänade deras avgudar,  och dessa blevo dem till en snara.

Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.

 Och de offrade sina söner och döttrar  till offer åt onda andar.

Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,

 Ja, de utgöto oskyldigt blod,  sina söners och döttrars blod  och offrade dessa åt Kanaans avgudar;  och landet vart ohelgat genom blodskulder.

Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,

 Så blevo de orena genom sina gärningar  och betedde sig trolöst i sina verk.

Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.

 Då upptändes HERRENS vrede mot hans folk,  och hans arvedel blev honom en styggelse.

Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,

 Och han gav dem i hedningars hand,  så att de som hatade dem fingo råda över dem.

Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.

 Deras fiender trängde dem,  och de blevo kuvade under deras hand.

Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.

 Många gånger räddade han dem,  men de voro gensträviga i sin egenvilja  och förgingos så genom sin missgärning.

Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.

 Men han såg till dem i deras nöd,  när han hörde deras rop.

Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,

 Och han tänkte, dem till fromma, på sitt förbund  och ömkade sig efter sin stora nåd.

Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,

 Och han lät dem finna barmhärtighet  inför alla dem som hade fört dem i fångenskap.

Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.

 Fräls oss, HERRE, vår Gud,  och församla oss från hedningarna,  så att vi få prisa ditt heliga namn  och berömma oss av ditt lov.               ----

Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.

Lovad vare HERREN, Israels Gud, från evighet till evighet! Och allt folket säge: »Amen, Halleluja!»            Israels förlossades tacksamhet mot                         HERREN.

Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!