Psalms 89

En sång av esraiten Etan.

Etanin sen Esrahilaisen opetus. Minä veisaan Herran armoja ijankaikkisesti, ja ilmoitan sinun totuuttas suullani suvusta sukuun,

 Jag vill sjunga om HERRENS      nådegärningar evinnerligen;  jag vill låta min mun förkunna din trofasthet,      från släkte till släkte.

Ja sanon: ijankaikkinen armo käy ylös: sinä pidät uskollisesti totuutes taivaissa.

 Ja, jag säger: För evig tid      skall nåd byggas upp;  i himmelen, där befäster du      din trofasthet.

Minä olen liiton tehnyt valittuini kanssa: minä olen vannonut Davidille palvelialleni:

 »Jag har slutit ett förbund med min utvalde,  med ed har jag lovat min tjänare David:

Hamaan ijankaikkisuuteen vahvistan minä sinun siemenes, ja rakennan sinun istuimes suvusta sukuun, Sela!

 'Jag skall befästa din säd för evig tid  och bygga din tron från släkte till släkte.'»  Sela.

Ja taivaat pitää ylistämän, Herra, sinun ihmeitäs, niin myös totuuttas pyhäin seurakunnassa.

 Av himlarna prisas      dina under, o HERRE,  och i de heligas församling      din trofasthet.

Sillä kuka taidetaan pilvissä verrattaa Herraan? ja kuka on Herran kaltainen jumalain lasten seassa?

 Ty vilken i skyn      kan liknas vid HERREN,  vilken bland Guds söner      kan aktas lik HERREN?

Jumala on sangen väkevä pyhäinsä kokouksissa, ja ihmeellinen kaikkein seassa, jotka ovat hänen ympärillänsä.

 Ja, Gud är mycket förskräcklig      i de heligas råd  och fruktansvärd utöver alla      som äro omkring honom.

Herra Jumala Zebaot, kuka on niinkuin sinä, väkevä Jumala? ja sinun totuutes on sinun ympärilläs.

 HERRE, härskarornas Gud,      vem är dig lik?  Stark är HERREN;      och din trofasthet är runt omkring dig.

Sinä vallitset pauhaavaisen meren: sinä hillitset paisuvaiset aallot.

 Du är den som råder      över havets uppror;  när dess böljor resa sig,      stillar du dem.

Sinä lyöt Rahabin kuoliaaksi: sinä hajoitat vihollises urhoollisella käsivarrellas.

 Du krossade Rahab,      så att han låg lik en slagen;  med din mäktiga arm      förströdde du dina fiender.

Taivaat ovat sinun, maa myös on sinun: sinä olet perustanut maan piirin, ja mitä siinä on.

 Din är himmelen,      din är ock jorden;  du har grundat jordens krets      med allt vad därpå är.

Pohjan ja etelän olet sinä luonut: Tabor ja Hermon kiittävät sinun nimeäs.

 Norr och söder,      dem har du skapat;  Tabor och Hermon      jubla i ditt namn.

Sinulla on voimallinen käsivarsi: väkevä on sinun kätes, ja korkia on oikia kätes.

 Du har en arm      med hjältekraft,  mäktig är din hand,      hög är din högra hand.

Vanhurskaus ja tuomio on istuimes vahvistus: armo ja totuus ovat sinun kasvois edessä.

 Rättfärdighet och rätt      äro din trons fäste,  nåd och sanning      stå inför ditt ansikte.

Autuas on se kansa, joka ihastua taitaa: Herra, heidän pitää vaeltaman sinun kasvois valkeudessa.

 Saligt är det folk      som vet vad jubel är,  de som vandra, o HERRE,      i ditt ansiktes ljus.

Heidän pitää iloitseman joka päivä sinun nimestäs, ja sinun vanhurskaudessas kunnialliset oleman.

 I ditt namn fröjda de sig alltid,  och genom din rättfärdighet upphöjas de.

Sillä sinä olet heidän väkevyytensä kerskaus, ja sinun armos kautta nostat sinä ylös meidän sarvemme.

 Ty du är deras starkhet och prydnad,  och genom din nåd upphöjer du vårt horn.

Sillä Herra on meidän kilpemme, ja pyhä Israelissa on meidän kuninkaamme.

 Ty han som är vår sköld tillhör HERREN,  vår konung tillhör Israels Helige.

Silloin sinä puhuit näyissä pyhilles ja sanoit: minä olen sankarin herättänyt auttamaan: minä olen korottanut valitun kansasta.

 På den tiden talade du i en syn      till dina fromma och sade:  »Jag har lagt hjälp i en hjältes hans,  jag har upphöjt en yngling ur folket.

Minä olen löytänyt palveliani Davidin: minä olen hänen voidellut pyhällä öljylläni.

 Jag har funnit min tjänare David  och smort honom med min helig olja.

Minun käteni tukee häntä, ja minun käsivarteni vahvistaa häntä.

 Min hand skall stadigt vara med honom,  och min arm skall styrka honom.

Ei pidä viholliset häntä voittaman, ja väärät ei pidä häntä sulloman.

 Ingen fiende skall oförtänkt komma över honom,  och ingen orättfärdig skall förtrycka honom;

Vaan minä lyön hänen vihollisensa hänen edestänsä; ja niitä, jotka häntä vihaavat, tahdon minä vaivata.

 nej, jag skall krossa hans ovänner framför honom,  och jag skall hemsöka dem som hata honom.

Mutta minun totuuteni ja armoni pitää hänen tykönänsä oleman, ja hänen sarvensa pitää minun nimeeni nostettaman ylös.

 Min trofasthet och min nåd skola vara med honom,  och i mitt namn skall hans horn varda upphöjt.

Minä asetan hänen kätensä mereen, ja hänen oikian kätensä virtoihin.

 Jag skall lägga havet under hans hand  och strömmarna under hans högra hand.

Näin hänen pitää minun kutsuman: sinä olet minun Isäni, Jumalani ja turvani, joka minua auttaa.

 Han skall kalla mig så: 'Du min fader,  min Gud och min frälsnings klippa.'

Ja minä asetan hänen esikoiseksi, kaikkein korkeimmaksi kuningasten seassa maan päällä.

 Ja, jag skall göra honom till den förstfödde,  till den högste bland konungarna på jorden.

Minä pidän hänelle armoni tähteellä ijankaikkisesti, ja minun liittoni pitää hänelle vahva oleman.

 Jag skall bevara min nåd åt honom evinnerligen,  och mitt förbund med honom skall förbliva fast.

Minä annan hänelle ijankaikkisen siemenen, ja vahvistan hänen istuimensa niinkauvan kuin taivaat pysyvät.

 Jag skall låta hans säd bestå till evig tid,  och hans tron, så länge himmelen varar.

Mutta jos hänen lapsensa minun lakini hylkäävät, ja ei vaella minun oikeudessani,

 Om hans barn övergiva min lag  och icke vandra efter mina rätter,

Jos he minun säätyni turmelevat, ja ei minun käskyjäni pidä;

 om de bryta mot mina stadgar  och icke hålla mina bud,

Niin minä heidän syntinsä vitsalla rankaisen, ja heidän pahat tekonsa haavoilla.

 då skall jag väl hemsöka deras överträdelse med ris  och deras missgärning med plågor,

Mutta armoani en minä hänestä käännä pois, enkä salli totuuteni vilpistellä.

 men min nåd skall jag ej taga ifrån honom,  och jag skall icke svika i trofasthet.

En minä riko liittoani, ja mitä minun suustani käynyt on, en minä muuta.

 Jag skall icke bryta mitt förbund,  och vad mina läppar hava talat skall jag ej förändra.

Minä olen vihdoin vannonut pyhyyteni kautta: en minä Davidille valehtele.

 En gång har jag svurit det vid min helighet,  och mitt löfte till David skall jag icke bryta.

Hänen siemenensä on oleva ijankaikkisesti, ja hänen istuimensa minun edessäni niinkuin aurinko.

 Hans säd skall förbliva evinnerligen  och hans tron inför mig så länge som solen;

Ja niinkuin kuu, vahvistetaan se ijankaikkisesti, ja on vahvana niinkuin todistus pilvissä, Sela!

 såsom månen skall den bestå evinnerligen.  Och trofast är vittnet i skyn.»  Sela.

Vaan nyt sinä syökset ja heität pois, ja vihastut voidellulles.

 Men nu har du förkastat och förskjutit din smorde  och handlat i vrede mot honom.

Sinä särjet palvelias liiton, ja tallaat hänen kruununsa maahan.

 Du har upplöst förbundet med din tjänare,  du har oskärat hans krona      och kastat den ned till jorden.

Sinä rikot hänen muurinsa, ja annat hänen linnansa särjettää.

 Du har brutit ned alla hans murar,  du har gjort hans fästen till spillror.

Häntä raatelevat kaikki ohitsekäyväiset: hän on tullut läsnäolevaisillensa nauruksi.

 Alla som gå vägen fram plundra honom,  han har blivit till smälek för sina grannar.

Sinä korotat hänen vihollistensa oikian käden, ja ilahutat kaikki hänen vainollisensa.

 Du har upphöjt hans ovänners högra hand  och berett alla hans fiender glädje.

Hänen miekkansa voiman olet sinä myös ottanut pois, ja et salli hänen voittaa sodassa,

 Ja, du har låtit hans svärdsegg vika tillbaka  och icke hållit honom uppe i striden.

Sinä hävitit hänen puhtautensa, ja annoit hänen istuimensa kaatua maahan.

 Du har gjort slut på hans glans  och slagit hans tron till jorden.

Sinä lyhennät hänen nuoruutensa ajat, ja peität hänen häpiällä, Sela!

 Du har förkortat hans ungdoms dagar,  du har höljt honom med skam.  Sela.

Herra, kuinka kauvan sinä sinus niin salaat? ja annat hirmuisuutes palaa niinkuin tulen?

 Huru länge, o HERRE,      skall du så alldeles fördölja dig?  Huru länge skall din vrede      brinna såsom eld?

Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on: miksis tahdoit kaikki ihmiset hukkaan luoda?

 Tänk på huru kort      mitt liv varar,  och huru förgängliga du har skapat      alla människors barn.

Kuka elää, ja ei näe kuolemaa? kuka sielunsa tuonelan käsistä pelastaa? Sela!

 Ty vilken är den man som får leva      och undgår att se döden?  Vem räddar din själ      från dödsrikets våld?  Sela.

Herra, kussa ovat sinun entiset armos, jotkas Davidille vannonut olet totuudessas?

 Herre, var äro      din forna nådegärningar,  vad du lovade David med ed      i din trofasthet.

Muista, Herra, palveliais pilkkaa, jonka minä kannan helmassani, kaikista niin monista kansoista,

 Tänk, Herre,      på dina tjänares smälek,  på vad jag måste fördraga      av alla de många folken;

Joilla, Herra, vihollises pilkkaavat, joilla he pilkkaavat voideltus askelia.

 tänk på huru dina fiender      smäda, o HERRE,  huru de smäda      din smordes fotspår.               ---- [ (Psalms 89:53) Lovad vare HERREN evinnerligen! Amen, Amen.               Guds evighet och människans                      förgänglighet. ]

Kiitetty olkoon Herra ijankaikkisesti, amen! ja amen!