Psalms 89

En læresalme av Etan, esrahitten.

Etanin sen Esrahilaisen opetus. Minä veisaan Herran armoja ijankaikkisesti, ja ilmoitan sinun totuuttas suullani suvusta sukuun,

Om Herrens nådegjerninger vil jeg synge til evig tid; fra slekt til slekt vil jeg kunngjøre din trofasthet med min munn.

Ja sanon: ijankaikkinen armo käy ylös: sinä pidät uskollisesti totuutes taivaissa.

For jeg sier: Miskunnhet bygges op til evig tid, i himmelen grunnfester du din trofasthet.

Minä olen liiton tehnyt valittuini kanssa: minä olen vannonut Davidille palvelialleni:

Du sier: Jeg har gjort en pakt med min utvalgte, jeg har svoret David, min tjener:

Hamaan ijankaikkisuuteen vahvistan minä sinun siemenes, ja rakennan sinun istuimes suvusta sukuun, Sela!

Til evig tid vil jeg grunnfeste ditt avkom, og jeg vil bygge din trone fra slekt til slekt. Sela.

Ja taivaat pitää ylistämän, Herra, sinun ihmeitäs, niin myös totuuttas pyhäin seurakunnassa.

Og himlene priser din underfulle gjerning, Herre, og din trofasthet prises i de helliges forsamling.

Sillä kuka taidetaan pilvissä verrattaa Herraan? ja kuka on Herran kaltainen jumalain lasten seassa?

For hvem i det høie er å ligne med Herren? Hvem er Herren lik blandt Guds sønner,

Jumala on sangen väkevä pyhäinsä kokouksissa, ja ihmeellinen kaikkein seassa, jotka ovat hänen ympärillänsä.

en Gud, såre forferdelig i de helliges hemmelige råd og fryktelig for alle dem som er omkring ham?

Herra Jumala Zebaot, kuka on niinkuin sinä, väkevä Jumala? ja sinun totuutes on sinun ympärilläs.

Herre, hærskarenes Gud, hvem er sterk som du, Herre? Og din trofasthet er rundt omkring dig.

Sinä vallitset pauhaavaisen meren: sinä hillitset paisuvaiset aallot.

Du er den som hersker over havets overmot; når dets bølger reiser sig, lar du dem legge sig.

Sinä lyöt Rahabin kuoliaaksi: sinä hajoitat vihollises urhoollisella käsivarrellas.

Du har sønderknust Rahab som en ihjelslått; med din styrkes arm har du spredt dine fiender.

Taivaat ovat sinun, maa myös on sinun: sinä olet perustanut maan piirin, ja mitä siinä on.

Dig hører himlene til, dig også jorden; jorderike og alt det som fyller det - du har grunnfestet dem;

Pohjan ja etelän olet sinä luonut: Tabor ja Hermon kiittävät sinun nimeäs.

nord og syd - du har skapt dem; Tabor og Hermon jubler over ditt navn.

Sinulla on voimallinen käsivarsi: väkevä on sinun kätes, ja korkia on oikia kätes.

Du har en arm med velde; sterk er din hånd, ophøiet er din høire hånd.

Vanhurskaus ja tuomio on istuimes vahvistus: armo ja totuus ovat sinun kasvois edessä.

Rettferd og rett er din trones grunnvoll; nåde og sannhet går frem for ditt åsyn.

Autuas on se kansa, joka ihastua taitaa: Herra, heidän pitää vaeltaman sinun kasvois valkeudessa.

Salig er det folk som kjenner til jubel; Herre, i ditt åsyns lys skal de vandre.

Heidän pitää iloitseman joka päivä sinun nimestäs, ja sinun vanhurskaudessas kunnialliset oleman.

I ditt navn skal de fryde sig hele dagen, og ved din rettferdighet blir de ophøiet.

Sillä sinä olet heidän väkevyytensä kerskaus, ja sinun armos kautta nostat sinä ylös meidän sarvemme.

For du er deres styrkes pryd, og ved din godhet ophøier du vårt horn.

Sillä Herra on meidän kilpemme, ja pyhä Israelissa on meidän kuninkaamme.

For Herren er vårt skjold, og Israels Hellige vår konge.

Silloin sinä puhuit näyissä pyhilles ja sanoit: minä olen sankarin herättänyt auttamaan: minä olen korottanut valitun kansasta.

Dengang talte du i et syn til dine fromme og sa: Jeg har nedlagt hjelp hos en helt, jeg har ophøiet en ung mann av folket.

Minä olen löytänyt palveliani Davidin: minä olen hänen voidellut pyhällä öljylläni.

Jeg har funnet David, min tjener, jeg har salvet ham med min hellige olje.

Minun käteni tukee häntä, ja minun käsivarteni vahvistaa häntä.

Min hånd skal alltid være med ham, og min arm skal gi ham styrke.

Ei pidä viholliset häntä voittaman, ja väärät ei pidä häntä sulloman.

Fienden skal ikke plage ham, og den urettferdige skal ikke undertrykke ham.

Vaan minä lyön hänen vihollisensa hänen edestänsä; ja niitä, jotka häntä vihaavat, tahdon minä vaivata.

Men jeg vil sønderknuse hans motstandere for hans åsyn og slå dem som hater ham.

Mutta minun totuuteni ja armoni pitää hänen tykönänsä oleman, ja hänen sarvensa pitää minun nimeeni nostettaman ylös.

Og min trofasthet og min miskunnhet skal være med ham, og i mitt navn skal hans horn ophøies.

Minä asetan hänen kätensä mereen, ja hänen oikian kätensä virtoihin.

Og jeg vil la ham legge sin hånd på havet og sin høire hånd på elvene.

Näin hänen pitää minun kutsuman: sinä olet minun Isäni, Jumalani ja turvani, joka minua auttaa.

Han skal rope til mig: Du er min far, min Gud og min frelses klippe.

Ja minä asetan hänen esikoiseksi, kaikkein korkeimmaksi kuningasten seassa maan päällä.

Og jeg vil gjøre ham til den førstefødte, til den høieste blandt kongene på jorden.

Minä pidän hänelle armoni tähteellä ijankaikkisesti, ja minun liittoni pitää hänelle vahva oleman.

Jeg vil bevare min miskunnhet mot ham til evig tid, og min pakt skal stå fast for ham.

Minä annan hänelle ijankaikkisen siemenen, ja vahvistan hänen istuimensa niinkauvan kuin taivaat pysyvät.

Og jeg vil la hans avkom bli til evig tid og hans trone som himmelens dager.

Mutta jos hänen lapsensa minun lakini hylkäävät, ja ei vaella minun oikeudessani,

Dersom hans barn forlater min lov og ikke vandrer i mine bud,

Jos he minun säätyni turmelevat, ja ei minun käskyjäni pidä;

dersom de krenker mine forskrifter og ikke holder mine befalinger,

Niin minä heidän syntinsä vitsalla rankaisen, ja heidän pahat tekonsa haavoilla.

da vil jeg hjemsøke deres synd med ris og deres misgjerning med plager.

Mutta armoani en minä hänestä käännä pois, enkä salli totuuteni vilpistellä.

Men min miskunnhet vil jeg ikke ta fra ham, og min trofasthet skal ikke svikte;

En minä riko liittoani, ja mitä minun suustani käynyt on, en minä muuta.

jeg vil ikke bryte min pakt og ikke forandre hvad som gikk ut fra mine leber.

Minä olen vihdoin vannonut pyhyyteni kautta: en minä Davidille valehtele.

Ett har jeg svoret ved min hellighet, sannelig, for David vil jeg ikke lyve:

Hänen siemenensä on oleva ijankaikkisesti, ja hänen istuimensa minun edessäni niinkuin aurinko.

Hans avkom skal bli til evig tid, og hans trone som solen for mitt åsyn.

Ja niinkuin kuu, vahvistetaan se ijankaikkisesti, ja on vahvana niinkuin todistus pilvissä, Sela!

Som månen skal den stå evindelig, og vidnet i det høie er trofast. Sela.

Vaan nyt sinä syökset ja heität pois, ja vihastut voidellulles.

Og du har forkastet og forsmådd, du er blitt harm på din salvede.

Sinä särjet palvelias liiton, ja tallaat hänen kruununsa maahan.

Du har rystet av dig pakten med din tjener, du har vanhelliget hans krone ned i støvet.

Sinä rikot hänen muurinsa, ja annat hänen linnansa särjettää.

Du har revet ned alle hans murer, du har lagt hans festninger i grus.

Häntä raatelevat kaikki ohitsekäyväiset: hän on tullut läsnäolevaisillensa nauruksi.

Alle de som går forbi på veien, har plyndret ham; han er blitt til hån for sine naboer.

Sinä korotat hänen vihollistensa oikian käden, ja ilahutat kaikki hänen vainollisensa.

Du har ophøiet hans motstanderes høire hånd, du har gledet alle hans fiender.

Hänen miekkansa voiman olet sinä myös ottanut pois, ja et salli hänen voittaa sodassa,

Og du lot hans skarpe sverd vike og lot ham ikke holde stand i striden.

Sinä hävitit hänen puhtautensa, ja annoit hänen istuimensa kaatua maahan.

Du har gjort ende på hans glans og kastet hans trone i støvet.

Sinä lyhennät hänen nuoruutensa ajat, ja peität hänen häpiällä, Sela!

Du har forkortet hans ungdoms dager, du har dekket ham med skam. Sela.

Herra, kuinka kauvan sinä sinus niin salaat? ja annat hirmuisuutes palaa niinkuin tulen?

Hvor lenge, Herre, vil du skjule dig evindelig? Hvor lenge skal din harme brenne som ild?

Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on: miksis tahdoit kaikki ihmiset hukkaan luoda?

Kom dog i hu hvor kort mitt liv er, hvor forgjengelige du har skapt alle menneskenes barn!

Kuka elää, ja ei näe kuolemaa? kuka sielunsa tuonelan käsistä pelastaa? Sela!

Hvem er den mann som lever og ikke ser døden, som frir sin sjel fra dødsrikets vold? Sela.

Herra, kussa ovat sinun entiset armos, jotkas Davidille vannonut olet totuudessas?

Hvor er, Herre, dine forrige nådegjerninger, som du tilsvor David i din trofasthet?

Muista, Herra, palveliais pilkkaa, jonka minä kannan helmassani, kaikista niin monista kansoista,

Kom i hu, Herre, dine tjeneres vanære, at jeg må bære alle de mange folk i mitt skjød,

Joilla, Herra, vihollises pilkkaavat, joilla he pilkkaavat voideltus askelia.

at dine fiender håner, Herre, at de håner din salvedes fotspor! Lovet være Herren til evig tid! Amen, amen.

Kiitetty olkoon Herra ijankaikkisesti, amen! ja amen!