Psalms 89

He Makiri na Etana Eterahi. Ka waiatatia e ahau nga mahi tohu a Ihowa ake ake: ka whakapuakina e toku mangai tou pono ki nga whakatupuranga katoa.

Etanin sen Esrahilaisen opetus. Minä veisaan Herran armoja ijankaikkisesti, ja ilmoitan sinun totuuttas suullani suvusta sukuun,

I mea hoki ahau, Ka hanga ake te mahi tohu mo ake tonu atu: ka whakapumautia e koe tou pono ki nga tino rangi ra ano.

Ja sanon: ijankaikkinen armo käy ylös: sinä pidät uskollisesti totuutes taivaissa.

Kua whakarite kawenata ahau ki taku i whiriwhiri ai: kua oati ki taku pononga ki a Rawiri;

Minä olen liiton tehnyt valittuini kanssa: minä olen vannonut Davidille palvelialleni:

Ka pumau i ahau ou uri ake ake: ka hanga tou torona ki nga whakatupuranga katoa. (Hera.

Hamaan ijankaikkisuuteen vahvistan minä sinun siemenes, ja rakennan sinun istuimes suvusta sukuun, Sela!

Ka whakamoemiti ano nga rangi, e Ihowa, ki au mahi whakamiharo; ki tou pono hoki i roto i te whakaminenga o te hunga tapu.

Ja taivaat pitää ylistämän, Herra, sinun ihmeitäs, niin myös totuuttas pyhäin seurakunnassa.

Ko wai oti i nga rangi hei rite mo Ihowa? Ko wai i roto i nga tama a te hunga nunui e rite ana ki a Ihowa?

Sillä kuka taidetaan pilvissä verrattaa Herraan? ja kuka on Herran kaltainen jumalain lasten seassa?

He Atua whakamataku rawa i roto i te whakaminenga o te hunga tapu, e wehingia ana i runga ake i a ratou katoa i tetahi taha, i tetahi taha ona?

Jumala on sangen väkevä pyhäinsä kokouksissa, ja ihmeellinen kaikkein seassa, jotka ovat hänen ympärillänsä.

E Ihowa, e te Atua o nga mano, ko wai te mea kaha hei rite mou, e IHA? Hei rite ranei mo tou pono i tetahi taha ou, i tetahi taha?

Herra Jumala Zebaot, kuka on niinkuin sinä, väkevä Jumala? ja sinun totuutes on sinun ympärilläs.

Ko koe te kingi o te huamo o te moana: ka oho ona ngaru, ko koe hei whakamarino.

Sinä vallitset pauhaavaisen meren: sinä hillitset paisuvaiset aallot.

Mongamonga noa i a koe a Rahapa ano he tangata i patua: marara ana i a koe, i tou ringa kaha ou hoariri.

Sinä lyöt Rahabin kuoliaaksi: sinä hajoitat vihollises urhoollisella käsivarrellas.

Nau nga rangi, nau te whenua: te ao me ona mea e hua ana i runga, nau ena i pumau ai.

Taivaat ovat sinun, maa myös on sinun: sinä olet perustanut maan piirin, ja mitä siinä on.

Ko te raki me te tonga nau ena i hanga: ka hari a Taporo raua ko Heremona ki tou ingoa.

Pohjan ja etelän olet sinä luonut: Tabor ja Hermon kiittävät sinun nimeäs.

He takakau marohirohi tou: he pakari tou ringa, rewa tonu tou matau ki runga.

Sinulla on voimallinen käsivarsi: väkevä on sinun kätes, ja korkia on oikia kätes.

Ko te tika me te whakawa te turanga o tou torona: e haere ana te mahi tohu me te pono i mua i tou aroaro.

Vanhurskaus ja tuomio on istuimes vahvistus: armo ja totuus ovat sinun kasvois edessä.

Ka hari te iwi e mohio ana ki te tangi whakahari: e haere ana ratou, e Ihowa, i te marama o tou mata.

Autuas on se kansa, joka ihastua taitaa: Herra, heidän pitää vaeltaman sinun kasvois valkeudessa.

E hari ana ratou ki tou ingoa i te roa o te ra: a ma tou tika ka kake ai ratou.

Heidän pitää iloitseman joka päivä sinun nimestäs, ja sinun vanhurskaudessas kunnialliset oleman.

Ko koe hoki te kororia o to ratou kaha: ma tau manako ano ka ara ai to matou haona.

Sillä sinä olet heidän väkevyytensä kerskaus, ja sinun armos kautta nostat sinä ylös meidän sarvemme.

Na Ihowa hoki to matou whakangungu rakau: a na te Mea Tapu o Iharaira to tatou kingi.

Sillä Herra on meidän kilpemme, ja pyhä Israelissa on meidän kuninkaamme.

I korero moemoea koe i reira ki tau Mea Tapu, i mea, Kua hoatu e ahau he kaha ki runga ki tetahi marohirohi; kua whakanuia e ahau tetahi i whiriwhiria i roto i te iwi.

Silloin sinä puhuit näyissä pyhilles ja sanoit: minä olen sankarin herättänyt auttamaan: minä olen korottanut valitun kansasta.

Kua kitea e ahau taku pononga, a Rawiri: kua whakawahia ia e ahau ki taku hinu tapu:

Minä olen löytänyt palveliani Davidin: minä olen hänen voidellut pyhällä öljylläni.

Ka u atu toku ringa hei awhina mona: ma toku takakau ano ia e whakakaha.

Minun käteni tukee häntä, ja minun käsivarteni vahvistaa häntä.

E kore te hoariri e whai wahi ki a ia: e kore ano hoki te tama a te kino e tukino i a ia.

Ei pidä viholliset häntä voittaman, ja väärät ei pidä häntä sulloman.

Maku e tukituki ona hoariri ki tona aroaro: ka whiua e ahau te hunga e kino ana ki a ia.

Vaan minä lyön hänen vihollisensa hänen edestänsä; ja niitä, jotka häntä vihaavat, tahdon minä vaivata.

Otira ka mau ki a ia toku pono me taku mahi tohu: a ma toku ingoa ka ara ai tona haona.

Mutta minun totuuteni ja armoni pitää hänen tykönänsä oleman, ja hänen sarvensa pitää minun nimeeni nostettaman ylös.

Maku ano tona ringa ka pa ai ki te moana: tona matau ki nga awa.

Minä asetan hänen kätensä mereen, ja hänen oikian kätensä virtoihin.

Ka karanga ia ki ahau, Ko koe toku Papa, toku Atua, te kohatu o toku whakaoranga.

Näin hänen pitää minun kutsuman: sinä olet minun Isäni, Jumalani ja turvani, joka minua auttaa.

Ka waiho ano ia hei matamua maku ki runga ake i nga kingi o te whenua.

Ja minä asetan hänen esikoiseksi, kaikkein korkeimmaksi kuningasten seassa maan päällä.

Ka rongoatia e ahau taku mahi tohu mona ake tonu atu: ka mau tonu taku kawenata ki a ia.

Minä pidän hänelle armoni tähteellä ijankaikkisesti, ja minun liittoni pitää hänelle vahva oleman.

Ka meinga hoki e ahau ona uri kia mau tonu ake ake, tona torona ano ko nga ra o te rangi.

Minä annan hänelle ijankaikkisen siemenen, ja vahvistan hänen istuimensa niinkauvan kuin taivaat pysyvät.

Ki te whakarerea e ana tamariki taku ture, a kahore e haere i aku whakaritenga;

Mutta jos hänen lapsensa minun lakini hylkäävät, ja ei vaella minun oikeudessani,

Ki te takahi ratou i aku tikanga; a kahore e pupuri i aku whakahau;

Jos he minun säätyni turmelevat, ja ei minun käskyjäni pidä;

Katahi ka whaia ta ratou mahi tutu e taku rakau, o ratou kino e te whiu.

Niin minä heidän syntinsä vitsalla rankaisen, ja heidän pahat tekonsa haavoilla.

Otira e kore e tangohia rawatia e ahau taku mahi tohu i a ia, e tuku ranei i toku pono kia he.

Mutta armoani en minä hänestä käännä pois, enkä salli totuuteni vilpistellä.

E kore taku kawenata e takahia e ahau, e kore ano e whakarereketia te mea i puta i oku ngutu.

En minä riko liittoani, ja mitä minun suustani käynyt on, en minä muuta.

Kotahi aku oatitanga i toku tapu; e kore ahau e teka ki a Rawiri.

Minä olen vihdoin vannonut pyhyyteni kautta: en minä Davidille valehtele.

Ka mau tonu tona uri ake ake; a ka rite tona torona ki te ra i toku aroaro.

Hänen siemenensä on oleva ijankaikkisesti, ja hänen istuimensa minun edessäni niinkuin aurinko.

Ka rite tona pumau ki to te marama ake ake: hei kaiwhakaatu pono ano i runga i te rangi. (Hera.

Ja niinkuin kuu, vahvistetaan se ijankaikkisesti, ja on vahvana niinkuin todistus pilvissä, Sela!

Na kua panga nei koe, kua whakarihariha, kua riri ki tau i whakawahi ai.

Vaan nyt sinä syökset ja heität pois, ja vihastut voidellulles.

Kua weriweri koe ki te kawenata ki tau pononga: kua whakanoaia e koe tona karauna, taka noa ki te whenua.

Sinä särjet palvelias liiton, ja tallaat hänen kruununsa maahan.

Kua pakaruhia e koe ona taiepa katoa; whakamotitia iho e koe ona pa kaha.

Sinä rikot hänen muurinsa, ja annat hänen linnansa särjettää.

E pahua ana i a ia nga tangata katoa e tika ana i te ara: he tawainga ia na ona hoa tata.

Häntä raatelevat kaikki ohitsekäyväiset: hän on tullut läsnäolevaisillensa nauruksi.

Kua whakarewaina e koe te ringa matau o ona hoa whawhai: kua meinga e koe kia hari ona hoa whawhai katoa.

Sinä korotat hänen vihollistensa oikian käden, ja ilahutat kaikki hänen vainollisensa.

Ae, e ngore ana i a koe te mata o tana hoari: kihai ano koe i tautoko i a ia ki te tatauranga.

Hänen miekkansa voiman olet sinä myös ottanut pois, ja et salli hänen voittaa sodassa,

Kua whakamutua e koe tona kororia, kua maka tona torona ki raro ki te whenua.

Sinä hävitit hänen puhtautensa, ja annoit hänen istuimensa kaatua maahan.

Kua poroa e koe nga ra o tona taitamarikitanga: kua hipokina ia e koe ki te whakama. (Hera.

Sinä lyhennät hänen nuoruutensa ajat, ja peität hänen häpiällä, Sela!

Kia pehea te roa, e Ihowa, e whakangaro ai koe i a koe, ake tonu atu? Kia pehea te roa e toro ana tou riri ano he ahi?

Herra, kuinka kauvan sinä sinus niin salaat? ja annat hirmuisuutes palaa niinkuin tulen?

Kia mahara ki te poto rawa o toku taima: he aha i hanga ai e koe nga tangata katoa hei kore noa iho?

Muista, kuinka lyhyt minun elämäni on: miksis tahdoit kaikki ihmiset hukkaan luoda?

Ko wai tena tangata e ora nei, a e kore e kite i te mate? E mawhiti koia i a ia tona wairua i te kaha o te reinga? (Hera.

Kuka elää, ja ei näe kuolemaa? kuka sielunsa tuonelan käsistä pelastaa? Sela!

E te Ariki, kei hea au arohatanga o mua i oatitia ai e koe ki a Rawiri i runga i tou pono?

Herra, kussa ovat sinun entiset armos, jotkas Davidille vannonut olet totuudessas?

Maharatia, e te Ariki, te tawai ki au pononga; e mau nei ki toku uma te tawai a nga iwi nunui katoa:

Muista, Herra, palveliais pilkkaa, jonka minä kannan helmassani, kaikista niin monista kansoista,

Te tawai a ou hoariri, e Ihowa, ta ratou tawai nei ki nga hikoinga o tau i whakawahi ai.

Joilla, Herra, vihollises pilkkaavat, joilla he pilkkaavat voideltus askelia.

Kia whakapaingia a Ihowa ake ake. Amine, ae Amine.

Kiitetty olkoon Herra ijankaikkisesti, amen! ja amen!