Job 39

Sais-tu quand les chèvres sauvages font leurs petits? Observes-tu les biches quand elles mettent bas?

Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

Comptes-tu les mois pendant lesquels elles portent, Et connais-tu l'époque où elles enfantent?

Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

Elles se courbent, laissent échapper leur progéniture, Et sont délivrées de leurs douleurs.

He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

Leurs petits prennent de la vigueur et grandissent en plein air, Ils s'éloignent et ne reviennent plus auprès d'elles.

Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

Qui met en liberté l'âne sauvage, Et l'affranchit de tout lien?

Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

J'ai fait du désert son habitation, De la terre salée sa demeure.

Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

Il se rit du tumulte des villes, Il n'entend pas les cris d'un maître.

Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

Il parcourt les montagnes pour trouver sa pâture, Il est à la recherche de tout ce qui est vert.

Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

Le buffle veut-il être à ton service? Passe-t-il la nuit vers ta crèche?

Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

L'attaches-tu par une corde pour qu'il trace un sillon? Va-t-il après toi briser les mottes des vallées?

Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

Te reposes-tu sur lui, parce que sa force est grande? Lui abandonnes-tu le soin de tes travaux?

Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

Te fies-tu à lui pour la rentrée de ta récolte? Est-ce lui qui doit l'amasser dans ton aire?

Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

L'aile de l'autruche se déploie joyeuse; On dirait l'aile, le plumage de la cigogne.

Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

Mais l'autruche abandonne ses oeufs à la terre, Et les fait chauffer sur la poussière;

Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

Elle oublie que le pied peut les écraser, Qu'une bête des champs peut les fouler.

Hän unohtaa ne tallattavan,ja että peto kedolla ne rikkois.

Elle est dure envers ses petits comme s'ils n'étaient point à elle; Elle ne s'inquiète pas de l'inutilité de son enfantement.

Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

Car Dieu lui a refusé la sagesse, Il ne lui a pas donné l'intelligence en partage.

Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

Quand elle se lève et prend sa course, Elle se rit du cheval et de son cavalier.

Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

Est-ce toi qui donnes la vigueur au cheval, Et qui revêts son cou d'une crinière flottante?

Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

Le fais-tu bondir comme la sauterelle? Son fier hennissement répand la terreur.

Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

Il creuse le sol et se réjouit de sa force, Il s'élance au-devant des armes;

Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

Il se rit de la crainte, il n'a pas peur, Il ne recule pas en face de l'épée.

Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

Sur lui retentit le carquois, Brillent la lance et le javelot.

Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

Bouillonnant d'ardeur, il dévore la terre, Il ne peut se contenir au bruit de la trompette.

Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

Quand la trompette sonne, il dit: En avant! Et de loin il flaire la bataille, La voix tonnante des chefs et les cris de guerre.

Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

Est-ce par ton intelligence que l'épervier prend son vol, Et qu'il étend ses ailes vers le midi?

Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

Est-ce par ton ordre que l'aigle s'élève, Et qu'il place son nid sur les hauteurs?

Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

C'est dans les rochers qu'il habite, qu'il a sa demeure, Sur la cime des rochers, sur le sommet des monts.

Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

De là il épie sa proie, Il plonge au loin les regards.

Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

Ses petits boivent le sang; Et là où sont des cadavres, l'aigle se trouve.

Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.