Job 39

Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

¿CAZARÁS tú la presa para el león? ¿Y saciarás el hambre de los leoncillos,

Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

Cuando están echados en las cuevas, Ó se están en sus guaridas para acechar?

He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

¿Quién preparó al cuervo su alimento, Cuando sus pollos claman á Dios, Bullendo de un lado á otro por carecer de comida?

Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

¿Sabes tú el tiempo en que paren las cabras monteses? ¿Ó miraste tú las ciervas cuando están pariendo?

Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

¿Contaste tú los meses de su preñez, Y sabes el tiempo cuando han de parir?

Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

Encórvanse, hacen salir sus hijos, Pasan sus dolores.

Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

Sus hijos están sanos, crecen con el pasto: Salen y no vuelven á ellas.

Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

¿Quién echó libre al asno montés, y quién soltó sus ataduras?

Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

Al cual yo puse casa en la soledad, Y sus moradas en lugares estériles.

Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

Búrlase de la multitud de la ciudad: No oye las voces del arriero.

Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

Lo oculto de los montes es su pasto, Y anda buscando todo lo que está verde.

Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

¿Querrá el unicornio servirte á ti, Ni quedar á tu pesebre?

Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

¿Atarás tú al unicornio con su coyunda para el surco? ¿Labrará los valles en pos de ti?

Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

¿Confiarás tú en él, por ser grande su fortaleza, Y le fiarás tu labor?

Hän unohtaa ne tallattavan,ja että peto kedolla ne rikkois.

¿Fiarás de él que te tornará tu simiente, Y que la allegará en tu era?

Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

¿Diste tú hermosas alas al pavo real, Ó alas y plumas al avestruz?

Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

El cual desampara en la tierra sus huevos, Y sobre el polvo los calienta,

Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

Y olvídase de que los pisará el pie, Y que los quebrará bestia del campo.

Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

Endurécese para con sus hijos, como si no fuesen suyos, No temiendo que su trabajo haya sido en vano:

Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

Porque le privó Dios de sabiduría, Y no le dió inteligencia.

Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

Luego que se levanta en alto, Búrlase del caballo y de su jinete.

Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

¿Diste tú al caballo la fortaleza? ¿Vestiste tú su cerviz de relincho?

Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

¿Le intimidarás tú como á alguna langosta? El resoplido de su nariz es formidable:

Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

Escarba la tierra, alégrase en su fuerza, Sale al encuentro de las armas:

Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

Hace burla del espanto, y no teme, Ni vuelve el rostro delante de la espada.

Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

Contra él suena la aljaba, El hierro de la lanza y de la pica:

Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

Y él con ímpetu y furor escarba la tierra, Sin importarle el sonido de la bocina;

Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

Antes como que dice entre los clarines: ¡Ea! Y desde lejos huele la batalla, el grito de los capitanes, y la vocería.

Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

¿Vuela el gavilán por tu industria, Y extiende hacia el mediodía sus alas?

Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.

¿Se remonta el águila por tu mandamiento, Y pone en alto su nido? Ella habita y está en la piedra, En la cumbre del peñasco y de la roca. Desde allí acecha la comida: Sus ojos observan de muy lejos. Sus pollos chupan la sangre: Y donde hubiere cadáveres, allí está. Á más de eso respondió JEHOVÁ á Job y dijo: ¿Es sabiduría contender con el Omnipotente? El que disputa con Dios, responda á esto. Y respondió Job á JEHOVÁ, y dijo: He aquí que yo soy vil, ¿qué te responderé? Mi mano pongo sobre mi boca. Una vez hablé, y no responderé: Aun dos veces, mas no tornaré á hablar.