Job 39

Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

Knowest thou the time when the wild goats of the rock bring forth? or canst thou mark when the hinds do calve?

Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

Canst thou number the months that they fulfil? or knowest thou the time when they bring forth?

He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

They bow themselves, they bring forth their young ones, they cast out their sorrows.

Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

Their young ones are in good liking, they grow up with corn; they go forth, and return not unto them.

Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

Who hath sent out the wild ass free? or who hath loosed the bands of the wild ass?

Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

Whose house I have made the wilderness, and the barren land his dwellings.

Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

He scorneth the multitude of the city, neither regardeth he the crying of the driver.

Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

The range of the mountains is his pasture, and he searcheth after every green thing.

Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

Will the unicorn be willing to serve thee, or abide by thy crib?

Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

Canst thou bind the unicorn with his band in the furrow? or will he harrow the valleys after thee?

Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

Wilt thou trust him, because his strength is great? or wilt thou leave thy labour to him?

Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

Wilt thou believe him, that he will bring home thy seed, and gather it into thy barn?

Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

Gavest thou the goodly wings unto the peacocks? or wings and feathers unto the ostrich?

Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

Which leaveth her eggs in the earth, and warmeth them in dust,

Hän unohtaa ne tallattavan,ja että peto kedolla ne rikkois.

And forgetteth that the foot may crush them, or that the wild beast may break them.

Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

She is hardened against her young ones, as though they were not hers: her labour is in vain without fear;

Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

Because God hath deprived her of wisdom, neither hath he imparted to her understanding.

Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

What time she lifteth up herself on high, she scorneth the horse and his rider.

Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

Hast thou given the horse strength? hast thou clothed his neck with thunder?

Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

Canst thou make him afraid as a grasshopper? the glory of his nostrils is terrible.

Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

He paweth in the valley, and rejoiceth in his strength: he goeth on to meet the armed men.

Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

He mocketh at fear, and is not affrighted; neither turneth he back from the sword.

Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

The quiver rattleth against him, the glittering spear and the shield.

Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

He swalloweth the ground with fierceness and rage: neither believeth he that it is the sound of the trumpet.

Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

He saith among the trumpets, Ha, ha; and he smelleth the battle afar off, the thunder of the captains, and the shouting.

Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

Doth the hawk fly by thy wisdom, and stretch her wings toward the south?

Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

Doth the eagle mount up at thy command, and make her nest on high?

Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

She dwelleth and abideth on the rock, upon the crag of the rock, and the strong place.

Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

From thence she seeketh the prey, and her eyes behold afar off.

Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.

Her young ones also suck up blood: and where the slain are, there is she.