Job 39

Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

Sai tu quando le capre selvagge delle rocce figliano? Hai tu osservato quando le cerve partoriscono?

Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

Conti tu i mesi della lor pregnanza e sai tu il momento in cui debbono sgravarsi?

He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

S’accosciano, fanno i lor piccini, e son tosto liberate dalle loro doglie;

Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

i lor piccini si fanno forti, crescono all’aperto, se ne vanno, e non tornan più alle madri.

Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

Chi manda libero l’onàgro, e chi scioglie i legami all’asino salvatico,

Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

al quale ho dato per dimora il deserto, e la terra salata per abitazione?

Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

Egli si beffa del frastuono della città, e non ode grida di padrone.

Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

Batte le montagne della sua pastura, e va in traccia d’ogni filo di verde.

Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

Il bufalo vorrà egli servirti o passar la notte presso alla tua mangiatoia?

Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

Legherai tu il bufalo con una corda perché faccia il solco? erpicherà egli le valli dietro a te?

Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

Ti fiderai di lui perché la sua forza è grande? Lascerai a lui il tuo lavoro?

Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

Conterai su lui perché ti porti a casa la raccolta e ti ammonti il grano sull’aia?

Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

Lo struzzo batte allegramente l’ali; ma le penne e le piume di lui son esse pietose?

Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

No, poich’egli abbandona sulla terra le proprie uova e le lascia scaldar sopra la sabbia.

Hän unohtaa ne tallattavan,ja että peto kedolla ne rikkois.

Egli dimentica che un piede le potrà schiacciare, e che le bestie dei campi le potran calpestare.

Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

Tratta duramente i suoi piccini, quasi non fosser suoi; la sua fatica sarà vana, ma ciò non lo turba,

Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

ché Iddio l’ha privato di sapienza, e non gli ha impartito intelligenza.

Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

Ma quando si leva e piglia lo slancio, si beffa del cavallo e di chi lo cavalca.

Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

Sei tu che dài al cavallo il coraggio? che gli vesti il collo d’una fremente criniera?

Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

Sei tu che lo fai saltar come la locusta? Il fiero suo nitrito incute spavento.

Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

Raspa la terra nella valle ed esulta della sua forza; si slancia incontro alle armi.

Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

Della paura si ride, non trema, non indietreggia davanti alla spada.

Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

Gli risuona addosso il turcasso, la folgorante lancia e il dardo.

Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

Con fremente furia divora la terra. Non sta più fermo quando suona la tromba.

Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

Com’ode lo squillo, dice: Aha! e fiuta da lontano la battaglia, la voce tonante dei capi, e il grido di guerra.

Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

E’ l’intelligenza tua che allo sparviere fa spiccare il volo e spiegar l’ali verso mezzogiorno?

Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

E’ forse al tuo comando che l’aquila si leva in alto e fa il suo nido nei luoghi elevati?

Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

Abita nelle rocce e vi pernotta; sta sulla punta delle rupi, sulle vette scoscese;

Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

di là spia la preda, e i suoi occhi miran lontano.

Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.

I suoi piccini s’abbeveran di sangue, e dove son de’ corpi morti, ivi ella si trova".