Job 39

Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

Znaš li kako se legu divokoze? Vidje li kako se mlade košute?

Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

Izbroji li koliko nose mjeseci, znaš li u koje doba se omlade?

He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

Sagnuvši se, polegu lanad svoju i breme usred pustinje odlažu,

Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

a kad im porod ojača, poraste, ostave ga i ne vraćaju mu se.

Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

Tko dade divljem magarcu slobodu i tko to oglav skinu njemu s glave?

Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

U zavičaj mu dadoh ja pustinju i polja slana da ondje živuje.

Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

Buci gradova on se podruguje i ne sluša goničevih povika.

Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

Luta brdima, svojim pašnjacima, u potrazi za zeleni svakakvom.

Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

Možeš li slugom učinit' bivola, zadržat' ga noć jednu za jaslama?

Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

Možeš li njega za brazdu prikovat' da ralo vuče po docima tvojim?

Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

Možeš li se osloniti na njega jer je njegova snaga prevelika i prepustit' mu težak svoj posao?

Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

Misliš li tebi da će se vratiti i na gumno ti dotjerati žito?

Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

Krilima svojim noj trepće radosno, iako krila oskudnih i perja.

Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

On svoja jaja na zemlji ostavlja, povjerava ih pijesku da ih grije,

Hän unohtaa ne tallattavan,ja että peto kedolla ne rikkois.

ne mareć' što ih zgazit' može noga ili nekakva divlja zvijer zgnječiti.

Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

S nojićima k'o s tuđima postupa; što mu je trud zaludu, on ne mari.

Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

Jer Bog je njega lišio pameti, nije mu dao nikakva razbora.

Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

Ali kada na let krila raširi, tada se ruga konju i konjaniku.

Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

Zar si ti konja obdario snagom zar si mu ti vrat grivom ukrasio?

Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

Zar ti činiš da skače k'o skakavac, da u strah svakog nagoni hrzanjem?

Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

Kopitom zemlju veselo raskapa, neustrašivo srlja na oružje.

Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

Strahu se ruga, ničeg se ne boji, ni pred mačem uzmaknuti neće.

Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

Na sapima mu zvekeće tobolac, koplje sijeva i ubojna sulica.

Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

Bijesan i nestrpljiv guta prostore; kad rog zasvira, tko će ga zadržat':

Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

na svaki zvuk roga on zarže: Ha! Izdaleka on ljuti boj već njuši, viku bojnu i poklič vojskovođa.

Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

Zar po promislu tvojem lijeće soko i prema jugu krila svoja širi?

Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

Zar se na nalog tvoj diže orao i vrh timora gnijezdo sebi vije?

Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

Na litici on stanuje i noćÄi, na grebenima vrleti visokih.

Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

Odatle na plijen netremice vreba, oči njegove vide nadaleko.

Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.

Krvlju se hrane njegovi orlići; gdje je ubijenih, tamo je i on."