Job 39

Kender du Tiden, da Stengeden føder, tager du Vare på Hindenes Veer,

Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

tæller du mon deres Drægtigheds Måneder, kender du Tiden, de føder?

Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

De lægger sig ned og føder og kaster Kuldet,

He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

Ungerne trives, gror til i det frie, løber bort og kommer ej til dem igen.

Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

Hvem slap Vildæslet løs, hvem løste mon Steppeæslets Reb,

Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

som jeg gav Ørkenen til Hjem, den salte Steppe til Bolig?

Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

Det ler ad Byens Larm og hører ej Driverens Skælden;

Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

det ransager Bjerge, der har det sin Græsgang, det leder hvert Græsstrå op.

Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

Er Vildoksen villig at trælle for dig, vil den stå ved din Krybbe om Natten?

Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

Binder du Reb om dens Hals, pløjer den Furerne efter dig?

Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

Stoler du på dens store Kræfter; overlader du den din Høst?

Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

Tror du, den kommer tilbage og samler din Sæd på Loen?

Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

Mon Strudsens Vinge er lam, eller mangler den Dækfjer og Dun,

Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

siden den betror sine Æg til Jorden og lader dem varmes i Sandet,

Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

tænker ej på, at en Fod kan knuse dem, Vildtet på Marken træde dem sønder?

Hän unohtaa ne tallattavan,ja että peto kedolla ne rikkois.

Hård ved Ungerne er den, som var de ej dens; spildt er dens Møje, det ængster den ikke.

Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

Thi Gud lod den glemme Visdom og gav den ej Del i Indsigt.

Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

Når Skytterne kommer, farer den bort, den ler ad Hest og Rytter.

Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

Giver du Hesten Styrke, klæder dens Hals med Manke

Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

og lærer den Græshoppens Spring? Dens stolte Prusten indgyder Rædsel.

Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

Den skraber muntert i Dalen, går Brynjen væligt i Møde;

Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

den ler ad Rædselen, frygter ikke og viger ikke for Sværdet;

Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

Koggeret klirrer over den, Spydet og Køllen blinker;

Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

den sluger Vejen med gungrende Vildskab, den tøjler sig ikke, når Hornet lyder;

Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

et Stød i Hornet, straks siger den: Huj! Den vejrer Kamp i det fjerne, Kampskrig og Førernes Råb.

Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

Skyldes det Indsigt hos dig, at Falken svinger sig op og breder sin Vinge mod Sønden?

Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

Skyldes det Bud fra dig, at Ørnen flyver højt og bygger sin højtsatte Rede?

Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

Den bygger og bor på Klipper, på Klippens Tinde og Borg;

Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

den spejder derfra efter Æde, viden om skuer dens Øjne.

Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

Ungerne svælger i Blod; hvor Valen findes, der er den!

Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.