Job 41

Тож надія твоя неправдива, на сам вигляд його упадеш.
Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?
Нема смільчака, щоб його він збудив, а хто ж перед обличчям Моїм зможе стати?
Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?
Хто вийде навпроти Мене й буде цілий? Що під небом усім це Моє!
Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?
Не буду мовчати про члени його, про стан його сили й красу його складу.
Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?
Хто відкриє поверхню одежі його? Хто підійде коли до двійних його щелепів?
Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?
Двері обличчя його хто відчинить? Навколо зубів його жах!
Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.
Його спина канали щитів, поєднання їх крем'яная печать.
Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.
Одне до одного доходить, а вітер між ними не пройде.
Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.
Одне до одного притверджені, сполучені, і не відділяться.
Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?
Його чхання засвічує світло, а очі його як повіки зорі світової!
Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?
Бухає полум'я з пащі його, вириваються іскри огненні!
Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.
Із ніздер його валить дим, немов з того горшка, що кипить та біжить.
Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.
Його подих розпалює вугіль, і бухає полум'я з пащі його.
Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?
Сила ночує на шиї його, а страх перед ним утікає.
Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?
М'ясо нутра його міцно тримається, воно в ньому тверде, не хитається.
Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.
Його серце, мов з каменя вилите, і тверде, як те долішнє жорно!
Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.
Як підводиться він, перелякуються силачі, та й ховаються з жаху.
Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.
Той меч, що досягне його, не встоїть, ані спис, ані ратище й панцер.
Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.
За солому залізо вважає, а мідь за гнилу деревину!
Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.
Син лука, стріла, не примусит увтікати його, каміння із пращі для нього зміняється в сіно.
Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.
Булаву уважає він за соломинку, і сміється із посвисту ратища.
Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.
Під ним гостре череп'я, лягає на гостре, немов у болото.
Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.
Чинить він, що кипить глибочінь, мов горня, і обертає море в окріп.
Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.
Стежка світить за ним, а безодня здається йому сивиною.
Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.
Немає подоби йому на землі, він безстрашним створений,
Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.
він бачить усе, що високе, він цар над усім пишним звір'ям!
Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.
Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.
Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.
Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.
Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.
Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.
Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.
Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.
Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.