Psalms 106

[] Övgüler sunun, RAB’be! RAB’be şükredin, çünkü O iyidir, Sevgisi sonsuzdur.

Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

RAB’bin büyük işlerini kim anlatabilir, Kim O’na yeterince övgü sunabilir?

Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?

Ne mutlu adalete uyanlara, Sürekli doğru olanı yapanlara!

Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.

Ya RAB, halkına lütfettiğinde anımsa beni, Onları kurtardığında ilgilen benimle.

Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,

Öyle ki, seçtiklerinin gönencini göreyim, Ulusunun sevincini, Kendi halkının kıvancını paylaşayım.

Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.

Atalarımız gibi biz de günah işledik, Suç işledik, kötülük ettik.

Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.

[] Atalarımız Mısır’dayken Yaptığın harikaları anlamadı, Çok kez gösterdiğin sevgiyi anımsamadı, Denizde, Kamış Denizi’nde başkaldırdılar.

Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.

Buna karşın RAB gücünü göstermek için, Adı uğruna kurtardı onları.

Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.

[] Kamış Denizi’ni azarladı, kurudu deniz, Yürüdüler enginde O’nun öncülüğünde, Çölde yürür gibi.

Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,

Kendilerinden nefret edenlerin elinden aldı onları, Düşmanlarının pençesinden kurtardı.

Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.

Sular yuttu hasımlarını, Hiçbiri kurtulmadı.

Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.

[] O zaman atalarımız O’nun sözlerine inandılar, Ezgiler söyleyerek O’nu övdüler.

Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.

Ne var ki, RAB’bin yaptıklarını çabucak unuttular, Öğüt vermesini beklemediler.

Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.

[] Özlemle kıvrandılar çölde, Tanrı’yı denediler ıssız yerlerde.

He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.

Tanrı onlara istediklerini verdi, Ama üzerlerine yıpratıcı bir hastalık gönderdi.

Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.

[] Onlar ordugahlarında Musa’yı, RAB’bin kutsal kulu Harun’u kıskanınca,

Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.

Yer yarıldı ve Datan’ı yuttu, Aviram’la yandaşlarının üzerine kapandı.

Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,

Ateş kavurdu onları izleyenleri, Alev yaktı kötüleri.

Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.

[] Bir buzağı heykeli yaptılar Horev’de, Dökme bir puta tapındılar.

He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.

Tanrı’nın yüceliğini, Ot yiyen öküz putuna değiştirdiler.

Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.

Unuttular kendilerini kurtaran Tanrı’yı, Mısır’da yaptığı büyük işleri,

He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,

Ham ülkesinde yarattığı harikaları, Kamış Denizi kıyısında yaptığı müthiş işleri.

Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.

Bu yüzden onları yok edeceğini söyledi Tanrı, Ama seçkin kulu Musa O’nun önündeki gedikte durarak, Yok edici öfkesinden vazgeçirdi O’nu.

Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.

[] Ardından hor gördüler güzelim ülkeyi, Tanrı’nın verdiği söze inanmadılar.

Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,

Çadırlarında söylendiler, Dinlemediler RAB’bin sesini.

Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.

[] Bu yüzden RAB elini kaldırdı Ve çölde onları yere sereceğine, Soylarını ulusların arasına saçacağına, Onları öteki ülkelere dağıtacağına ant içti.

Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,

[] Bu yüzden RAB elini kaldırdı Ve çölde onları yere sereceğine, Soylarını ulusların arasına saçacağına, Onları öteki ülkelere dağıtacağına ant içti.

Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.

[] Sonra Baal-Peor’a bel bağladılar, Ölülere sunulan kurbanları yediler.

Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,

Öfkelendirdiler RAB’bi yaptıklarıyla, Salgın hastalık çıktı aralarında.

Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.

Ama Pinehas kalkıp araya girdi, Felaketi önledi.

Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.

Bu doğruluk sayıldı ona, Kuşaklar boyu, sonsuza dek sürecek bu.

Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.

[] Yine RAB’bi öfkelendirdiler Meriva suları yanında, Musa’nın başına dert açıldı onlar yüzünden;

Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;

Çünkü onu sinirlendirdiler, O da düşünmeden konuştu.

Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.

[] RAB’bin onlara buyurduğu gibi Yok etmediler halkları,

Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,

Tersine öteki uluslara karıştılar, Onların törelerini öğrendiler.

Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,

Putlarına taptılar, Bu da onlara tuzak oldu.

Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.

[] Oğullarını, kızlarını Cinlere kurban ettiler.

Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,

[] Kenan putlarına kurban olsun diye Oğullarının, kızlarının kanını, Suçsuzların kanını döktüler; Ülke onların kanıyla kirlendi.

Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,

Böylece yaptıklarıyla kirli sayıldılar, Vefasız duruma düştüler töreleriyle.

Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.

[] RAB’bin öfkesi parladı halkına karşı, Tiksindi kendi halkından.

Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,

Onları ulusların eline teslim etti. Onlardan nefret edenler onlara egemen oldu.

Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.

Düşmanları onları ezdi, Boyun eğdirdi hepsine.

Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.

RAB onları birçok kez kurtardı, Ama akılları fikirleri başkaldırmaktaydı Ve alçaltıldılar suçları yüzünden.

Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.

RAB yine de ilgilendi sıkıntılarıyla Yakarışlarını duyunca.

Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,

Antlaşmasını anımsadı onlar uğruna, Eşsiz sevgisinden ötürü vazgeçti yapacaklarından.

Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,

Merhamet koydu onları tutsak alanların yüreğine.

Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.

[] Kurtar bizi, ey Tanrımız RAB, Topla bizi ulusların arasından. Kutsal adına şükredelim, Yüceliğinle övünelim.

Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.

Öncesizlikten sonsuza dek, İsrail’in Tanrısı RAB’be övgüler olsun! Bütün halk, “Amin!” desin. RAB’be övgüler olsun!

Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!