Psalms 107

 Tacken HERREN, ty han är god,  ty hans nåd varar evinnerligen.

Kiittäkäät Herraa; sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

 Så säge HERRENS förlossade,  de som han har förlossat ur nöden,

Sanokaan Herran lunastetut, jotka hän on tuskasta vapahtanut,

 de som han har församlat ifrån länderna,  från öster och från väster,  från norr och från havssidan.

Ja jotka hän on maakunnista koonnut, idästä ja lännestä, pohjoisesta ja etelästä,

 De irrade omkring i öknen på öde stigar,  de funno ingen stad där de kunde bo;

Jotka eksyksissä vaelsivat korvessa umpitietä, ja ei he löytäneet kaupunkia asuaksensa,

 de hungrade och törstade,  deras själ försmäktade i dem.

Isoovaiset ja janoovaiset; ja heidän sielunsa vaipui heissä.

 Men de ropade till HERREN i sin nöd,  och han räddade dem ur deras trångmål.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän pelasti heitä heidän hädistänsä,

 Och han ledde dem på en rätt väg,  så att de kommo till en stad där de kunde bo.

Ja vei heitä oikiaa tietä, että he menivät asuinkaupunkiin.

 De må tacka HERREN för hans nåd  och för hans under med människors barn,

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

 att han mättade den försmäktande själen  och uppfyllde den hungrande själen med sitt goda.

Että hän ravitsee himoitsevaisen sielun ja täyttää isoovaisen sielun hyvyydellä.

 De sutto i mörker och dödsskugga,  fångna i elände och järnbojor,

Jotka istuvat pimeässä ja kuoleman varjossa, vangitut ahdistuksessa ja raudoissa:

 därför att de hade varit gensträviga mot Guds ord  och hade föraktat den Högstes råd.

Että he olivat Jumalan käskyä vastaan kovakorvaiset, ja olivat katsoneet ylön ylimmäisen lain;

 Han kuvade deras hjärtan med olycka;  de kommo på fall och hade ingen hjälpare.

Sentähden täytyi heidän sydämensä onnettomuudella vaivattaa, niin että he lankesivat, ja ei kenkään heitä auttanut.

 Men de ropade till HERREN i sin nöd,  och han frälste dem ur deras trångmål;

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä,

 han förde dem ut ur mörkret och dödsskuggan,  och deras bojor slet han sönder.

Ja vei heitä pimeydestä ulos ja kuoleman varjosta, ja särki heidän siteensä.

 De må tacka HERREN för hans nåd  och för hans under med människors barn,

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee:

 att han krossade kopparportarna  och bröt sönder järnbommarna.

Että hän särkee vaskiportit, ja rikkoo rautaiset salvat.

 De voro oförnuftiga, ty de vandrade i överträdelse,  och blevo nu plågade för sina missgärningars skull;

Hullut, jotka rangaistiin ylitsekäymisensä tähden, ja synteinsä tähden,

 deras själ vämjdes vid all mat,  och de voro nära dödens portar.

Heidän sielunsa kauhistui kaikkea ruokaa, ja saivat kuolintautinsa.

 Men de ropade till HERREN i sin nöd,  och han frälste dem ur deras trångmål.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

 Han sände sitt ord och botade dem  och räddade dem från graven.

Hän lähetti sanansa ja paransi heitä, ja pelasti heitä, ettei he kuolleet.

 De må tacka HERREN för hans nåd  och för hans under med människors barn;

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee,

 de må offra lovets offer  och förtälja hans verk med jubel.

Ja uhratkaan kiitosuhria, ja luetelkaan hänen tekojansa ilolla.

 De foro på havet med skepp  och drevo sin handel på stora vatten;

Jotka haaksilla meressä vaeltavat, ja asiansa toimittavat suurilla vesillä,

 där fingo de se HERRENS gärningar  och hans under på havsdjupet.

He näkivät Herran työt, ja hänen ihmeensä syvyydessä.

 Med sitt ord uppväckte han stormvinden,  så att den hävde upp dess böljor.

Kuin hän sanoi, ja paisutti suuren ilman, joka aallot nosti ylös,

 De foro upp mot himmelen, ned i djupen;  deras själ upplöstes av ångest.

Niin he menivät ylös taivasta kohden ja menivät syvyyteen alas, että heidän sielunsa ahdistuksesta epäili,

 De raglade och stapplade såsom druckna,  och all deras vishet blev till intet.

Että he horjuivat ja hoipertelivat niinkuin juopuneet, ja ei silleen neuvoa tietäneet;

 Men de ropade till HERREN i sin nöd,  och han förde dem ut ur deras trångmål.

Ja he huusivat Herraa tuskissansa, ja hän autti heitä heidän hädistänsä.

 Han förbytte stormen i lugn,  så att böljorna omkring dem tystnade.

Ja hän hillitsi kovan ilman, että aallot asettuivat.

 Och de blevo glada att det vart stilla,  och han förde dem till den hamn dit de ville.

Ja he tulivat iloisiksi, että tyveni, ja hän vei heitä satamaan heidän mielensä jälkeen.

 De må tacka HERREN för hans nåd  och för hans under med människors barn;

Kiittäkään he siis Herraa hänen laupiutensa edestä, ja hänen ihmeittensä tähden, jotka hän ihmisten lasten kohtaan tekee.

 de må upphöja honom i folkets församling  och lova honom där de äldste sitta.

Ja ylistäkään häntä kansan seurakunnassa, ja kiittäkään häntä vanhimpain seassa,

 Han gjorde strömmar till öken,  källsprång till torr mark,

Joka virrat teki erämaaksi, ja vesilähteet kuivaksi maaksi,

 bördigt land till salthed,  för dess inbyggares ondskas skull.

Ettei hedelmällinen maa mitään kantanut, heidän pahuutensa tähden, jotka siinä asuivat.

 Han gjorde öknen till en vattenrik sjö  och torrt land till källsprång.

Erämaan teki hän vesilammiksi ja kuivan maan vesilähteeksi,

 Och han lät de hungrande bo där,  och de byggde en stad där de kunde bo.

Ja asetti sinne isoovaiset; ja he valmistivat siihen kaupunkia, jossa he asuivat,

 De besådde åkrar och planterade vingårdar,  som gåvo dem sin frukt i avkastning.

Ja kylvivät pellot ja viinapuita istuttivat, ja saivat jokavuotisen hedelmän.

 Han välsignade dem, och de förökades storligen,  och deras boskapshjordar lät han icke förminskas.

Ja hän siunasi heitä ja he sangen suuresti enenivät, ja hän antoi paljon karjaa heille;

 Väl blevo de sedan ringa och nedböjda,  i det olycka och bedrövelse tryckte dem,

Jotka olivat painetut alas ja sorretut pahain väkivallalta ja ahdistukselta,

 men han som utgjuter förakt över furstar  och låter dem irra omkring i väglösa ödemarker,

Koska ylönkatse päämiesten päälle vuodatettu oli, ja kaikki maa eksyksissä ja autiona oli.

 han upphöjde då den fattige ur eländet  och lät släkterna växa till såsom fårhjordar.

Ja hän varjeli köyhää raadollisuudesta, ja enensi hänen sukunsa niinkuin lauman.

 De redliga se det och glädja sig,  och all orättfärdighet måste tillsluta sin mun.

Näitä vanhurskaat näkevät ja iloitsevat, ja jokainen paha suu pitää tukittaman.

 Den som är vis, han akte härpå  och besinne HERRENS nådegärningar.

Kuka on taitava ja näitä kätkee, se ymmärtää Herran moninaisen laupiuden.