Job 41

Niemasz tak śmiałego, coby go obudził; owszem któż się stawi przed twarzą moją?

Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?

Któż mi co dał, abym mu oddał? cokolwiek jest pod wszystkiem niebem, moje jest.

Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?

Nie zamilczę członków jego, ani silnej mocy jego, a grzecznego kształtu jego.

Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?

Któż odkryje wierzch odzienia jego? z dwoistemi wędzidłami swemi któż przystąpi do niego?

Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?

Wrota gęby jego któż otworzy? bo strach około zębów jego.

Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?

Łuski jego mocne jako tarcze, bardzo ściśle spojone.

Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.

Jedna z drugą tak spojona, że wiatr nie wchodzi między nie.

Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.

Jedna do drugiej przylgnęła, ujęły się, a nie dzielą się.

Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.

Kichanie jego czyni blask, a oczy jego są jako powieki zorzy.

Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?

Z ust jego lampy wychodzą, a iskry ogniste wyrywają się.

Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

Z nozdrzy jego wychodzi dym, jako z garnca wrzącego, albo kotła.

Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

Dech jego węgle rozpala, a płomień z ust jego wychodzi.

Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

W szyi jego przemieszkuje moc, a boleść przed nim ucieka.

Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

Sztuki ciała jego spoiły się, całowite są w nim, że się nie porusza.

Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

Serce jego twarde jako kamień, tak twarde, jako sztuka spodniego kamienia młyńskiego.

Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

Gdy się podnosi, drżą mocarze, a od strachu oczyszczają się.

Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

Miecz, który go sięga, nie ostoi się, ani drzewce, ani strzała, ani pancerz.

Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

Żelazo poczyta sobie za plewę, a miedź za drzewo zbótwiałe.

Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

Nie upłoszy go strzała, a jako źdźbło są u niego kamienie z procy.

Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

Strzelbę sobie poczyta jako słomę, a pośmiewa się z szermowania włócznią.

Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

Pod nim są ostre skorupy; ściele sobie na rzeczach ostrych jako na błocie.

Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

Czyni, że wre głębokość jako garniec, a że się mąci morze jako w moździerzu.

Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

Za sobą jasną ścieszkę czyni, tak, że się zdaje, iż przepaść ma siwiznę.

Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

Niemasz na ziemi równego mu, który tak stworzony jest, że się niczego nie boi.

Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

Wszelką rzecz wysoką lekce waży; on jest królem nad wszystkiemi srogiemi zwierzętami.

Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.