Job 41

41:1

Prenderai tu il coccodrillo all’amo? Gli assicurerai la lingua colla corda?

Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?

41:2

Gli passerai un giunco per le narici? Gli forerai le mascelle con l’uncino?

Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?

41:3

Ti rivolgerà egli molte supplicazioni? Ti dirà egli delle parole dolci?

Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?

41:4

Farà egli teco un patto perché tu lo prenda per sempre al tuo servizio?

Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?

41:5

Scherzerai tu con lui come fosse un uccello? L’attaccherai a un filo per divertir le tue ragazze?

Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?

41:6

Ne trafficheranno forse i pescatori? Lo spartiranno essi fra i negozianti?

Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.

41:7

Gli coprirai tu la pelle di dardi e la testa di ramponi?

Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.

41:8

Mettigli un po’ le mani addosso!… Ti ricorderai del combattimento e non ci tornerai!

Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.

41:9

Ecco, fallace è la speranza di chi l’assale; basta scorgerlo e s’è atterrati.

Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?

41:10

Nessuno è tanto ardito da provocarlo. E chi dunque oserà starmi a fronte?

Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

41:11

Chi mi ha anticipato alcun che perch’io glielo debba rendere? Sotto tutti i cieli, ogni cosa è mia.

Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

41:12

E non vo’ tacer delle sue membra, della sua gran forza, della bellezza della sua armatura.

Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

41:13

Chi l’ha mai spogliato della sua corazza? Chi è penetrato fra la doppia fila de’ suoi denti?

Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

41:14

Chi gli ha aperti i due battenti della gola? Intorno alla chiostra de’ suoi denti sta il terrore.

Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

41:15

Superbe son le file de’ suoi scudi, strettamente uniti come da un sigillo.

Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

41:16

Uno tocca l’altro, e tra loro non passa l’aria.

Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

41:17

Sono saldati assieme, si tengono stretti, sono inseparabili.

Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

41:18

I suoi starnuti dànno sprazzi di luce; i suoi occhi son come le palpebre dell’aurora.

Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

41:19

Dalla sua bocca partono vampe, ne scappan fuori scintille di fuoco.

Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

41:20

Dalle sue narici esce un fumo, come da una pignatta che bolla o da una caldaia.

Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

41:21

L’alito suo accende i carboni, e una fiamma gli erompe dalla gola.

Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

41:22

Nel suo collo risiede la forza, dinanzi a lui salta il terrore.

Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

41:23

Compatte sono in lui le parti flosce della carne, gli stanno salde addosso, non si muovono.

Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

41:24

Il suo cuore è duro come il sasso, duro come la macina di sotto.

Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

41:25

Quando si rizza, tremano i più forti, e dalla paura son fuori di sé.

Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

41:26

Invano lo si attacca con la spada; a nulla valgon lancia, giavellotto, corazza.

Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

41:27

Il ferro è per lui come paglia; il rame, come legno tarlato.

Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

41:28

La figlia dell’arco non lo mette in fuga; le pietre della fionda si mutano per lui in stoppia.

Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

41:29

Stoppia gli par la mazza e si ride del fremer della lancia.

Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

41:30

Il suo ventre è armato di punte acute, e lascia come tracce d’erpice sul fango.

Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

41:31

Fa bollire l’abisso come una caldaia, del mare fa come un gran vaso da profumi.

Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

41:32

Si lascia dietro una scia di luce; l’abisso par coperto di bianca chioma.

Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

41:33

Non v’è sulla terra chi lo domi; è stato fatto per non aver paura.

Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

41:34

Guarda in faccia tutto ciò ch’è eccelso, è re su tutte le belve più superbe".

Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.