Job 41

Prendras-tu le crocodile à l'hameçon? Saisiras-tu sa langue avec une corde?

Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?

Mettras-tu un jonc dans ses narines? Lui perceras-tu la mâchoire avec un crochet?

Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?

Te pressera-t-il de supplication? Te parlera-t-il d'une voix douce?

Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?

Fera-t-il une alliance avec toi, Pour devenir à toujours ton esclave?

Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?

Joueras-tu avec lui comme avec un oiseau? L'attacheras-tu pour amuser tes jeunes filles?

Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?

Les pêcheurs en trafiquent-ils? Le partagent-ils entre les marchands?

Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.

Couvriras-tu sa peau de dards, Et sa tête de harpons?

Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.

Dresse ta main contre lui, Et tu ne t'aviseras plus de l'attaquer.

Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.

Voici, on est trompé dans son attente; A son seul aspect n'est-on pas terrassé?

Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?

Nul n'est assez hardi pour l'exciter; Qui donc me résisterait en face?

Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

De qui suis-je le débiteur? Je le paierai. Sous le ciel tout m'appartient.

Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

Je veux encore parler de ses membres, Et de sa force, et de la beauté de sa structure.

Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

Qui soulèvera son vêtement? Qui pénétrera entre ses mâchoires?

Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

Qui ouvrira les portes de sa gueule? Autour de ses dents habite la terreur.

Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

Ses magnifiques et puissants boucliers Sont unis ensemble comme par un sceau;

Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

Ils se serrent l'un contre l'autre, Et l'air ne passerait pas entre eux;

Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

Ce sont des frères qui s'embrassent, Se saisissent, demeurent inséparables.

Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

Ses éternuements font briller la lumière; Ses yeux sont comme les paupières de l'aurore.

Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

Des flammes jaillissent de sa bouche, Des étincelles de feu s'en échappent.

Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

Une fumée sort de ses narines, Comme d'un vase qui bout, d'une chaudière ardente.

Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

Son souffle allume les charbons, Sa gueule lance la flamme.

Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

La force a son cou pour demeure, Et l'effroi bondit au-devant de lui.

Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

Ses parties charnues tiennent ensemble, Fondues sur lui, inébranlables.

Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

Son coeur est dur comme la pierre, Dur comme la meule inférieure.

Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

Quand il se lève, les plus vaillants ont peur, Et l'épouvante les fait fuir.

Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

C'est en vain qu'on l'attaque avec l'épée; La lance, le javelot, la cuirasse, ne servent à rien.

Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

Il regarde le fer comme de la paille, L'airain comme du bois pourri.

Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

La flèche ne le met pas en fuite, Les pierres de la fronde sont pour lui du chaume.

Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

Il ne voit dans la massue qu'un brin de paille, Il rit au sifflement des dards.

Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

Sous son ventre sont des pointes aiguës: On dirait une herse qu'il étend sur le limon.

Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

Il fait bouillir le fond de la mer comme une chaudière, Il l'agite comme un vase rempli de parfums.

Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

Il laisse après lui un sentier lumineux; L'abîme prend la chevelure d'un vieillard.

Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

Sur la terre nul n'est son maître; Il a été créé pour ne rien craindre.

Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

Il regarde avec dédain tout ce qui est élevé, Il est le roi des plus fiers animaux.

Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.