Psalms 106

Halleluja. Kiittäkäät Herraa! sillä hän on hyvä, ja hänen laupiutensa pysyy ijankaikkisesti.

[] Övgüler sunun, RAB’be! RAB’be şükredin, çünkü O iyidir, Sevgisi sonsuzdur.

Kuka taitaa puhua ulos Herran suurta voimaa, ja ylistää kaikkia hänen kiitettäviä tekojansa?

RAB’bin büyük işlerini kim anlatabilir, Kim O’na yeterince övgü sunabilir?

Autuaat ovat, jotka käskyn pitävät ja aina vanhurskauden tekevät.

Ne mutlu adalete uyanlara, Sürekli doğru olanı yapanlara!

Herra, muista minua armos perästä, jonkas kansalles luvannut olet: opi minua sinun autuudellas,

Ya RAB, halkına lütfettiğinde anımsa beni, Onları kurtardığında ilgilen benimle.

Että minä näkisin valittujes menestyksen, ja iloitsisin kansas ilossa, ja kerskaisin perimises kanssa.

Öyle ki, seçtiklerinin gönencini göreyim, Ulusunun sevincini, Kendi halkının kıvancını paylaşayım.

Me teimme syntiä meidän isäimme kanssa: me teimme väärin, ja olemme olleet jumalattomat.

Atalarımız gibi biz de günah işledik, Suç işledik, kötülük ettik.

Ei meidän isämme tahtoneet ymmärtää Egyptissä sinun ihmeitäs, eikä muistaneet sinun suurta laupiuttas, ja olivat meren tykönä tottelemattomat, Punaisen meren tykönä.

[] Atalarımız Mısır’dayken Yaptığın harikaları anlamadı, Çok kez gösterdiğin sevgiyi anımsamadı, Denizde, Kamış Denizi’nde başkaldırdılar.

Kuitenkin autti hän heitä nimensä tähden, niin että hän voimansa osoitti.

Buna karşın RAB gücünü göstermek için, Adı uğruna kurtardı onları.

Ja hän uhkasi Punaista merta, niin se kuivui; ja vei heitä syvyyden lävitse, niinkuin korvessa,

[] Kamış Denizi’ni azarladı, kurudu deniz, Yürüdüler enginde O’nun öncülüğünde, Çölde yürür gibi.

Ja vapahti heitä niiden käsistä, joka heitä vihasivat, ja lunasti heitä vihollistensa käsistä.

Kendilerinden nefret edenlerin elinden aldı onları, Düşmanlarının pençesinden kurtardı.

Ja vedet peittivät heidän vainollisensa, niin ettei yksikään eläväksi jäänyt.

Sular yuttu hasımlarını, Hiçbiri kurtulmadı.

Silloin he uskoivat hänen sanansa, ja veisasivat hänen kiitoksensa.

[] O zaman atalarımız O’nun sözlerine inandılar, Ezgiler söyleyerek O’nu övdüler.

Mutta he unohtivat pian hänen työnsä, ja ei ottaneet hänen neuvoansa.

Ne var ki, RAB’bin yaptıklarını çabucak unuttular, Öğüt vermesini beklemediler.

He kiehuivat himosta korvessa, ja kiusasivat Jumalaa erämaassa.

[] Özlemle kıvrandılar çölde, Tanrı’yı denediler ıssız yerlerde.

Mutta hän antoi heille heidän anomisensa, ja lähetti heille laihuuden heidän himonsa tähden.

Tanrı onlara istediklerini verdi, Ama üzerlerine yıpratıcı bir hastalık gönderdi.

Ja he asettuivat Mosesta vastaan leirissä, Aaronia Herran pyhää vastaan.

[] Onlar ordugahlarında Musa’yı, RAB’bin kutsal kulu Harun’u kıskanınca,

Maa aukeni ja nieli Datanin, ja peitti Abiramin joukon,

Yer yarıldı ve Datan’ı yuttu, Aviram’la yandaşlarının üzerine kapandı.

Ja tuli syttyi heidän joukossansa, ja liekki poltti jumalattomat.

Ateş kavurdu onları izleyenleri, Alev yaktı kötüleri.

He tekivät vasikan Horebissa, ja kumarsivat valettua kuvaa.

[] Bir buzağı heykeli yaptılar Horev’de, Dökme bir puta tapındılar.

Ja he muuttelivat kunniansa härjän muotoon, joka heiniä syö.

Tanrı’nın yüceliğini, Ot yiyen öküz putuna değiştirdiler.

He unohtivat Jumalan, vapahtajansa, joka oli niin suuria töitä tehnyt Egyptissä,

Unuttular kendilerini kurtaran Tanrı’yı, Mısır’da yaptığı büyük işleri,

Ihmeitä Hamin maalla, ja peljättäviä töitä Punaisen meren tykönä.

Ham ülkesinde yarattığı harikaları, Kamış Denizi kıyısında yaptığı müthiş işleri.

Ja hän sanoi heitä hukuttavansa, ellei Moses hänen valittunsa olisi seisonut siinä välissä, ja palauttanut hänen vihaansa, ettei hän ratki heitä kadottanut.

Bu yüzden onları yok edeceğini söyledi Tanrı, Ama seçkin kulu Musa O’nun önündeki gedikte durarak, Yok edici öfkesinden vazgeçirdi O’nu.

Ja he katsoivat sen ihanan maan ylön, eikä uskoneet hänen sanaansa,

[] Ardından hor gördüler güzelim ülkeyi, Tanrı’nın verdiği söze inanmadılar.

Ja napisivat majoissansa, eikä olleet kuuliaiset Herran äänelle.

Çadırlarında söylendiler, Dinlemediler RAB’bin sesini.

Ja hän nosti kätensä heitä vastaan, maahan lyödäksensä heitä korvessa,

[] Bu yüzden RAB elini kaldırdı Ve çölde onları yere sereceğine, Soylarını ulusların arasına saçacağına, Onları öteki ülkelere dağıtacağına ant içti.

Ja heittääksensä heidän siemenensä pakanain sekaan, ja hajoittaaksensa heitä maakuntiin.

[] Bu yüzden RAB elini kaldırdı Ve çölde onları yere sereceğine, Soylarını ulusların arasına saçacağına, Onları öteki ülkelere dağıtacağına ant içti.

Ja he ryhtyivät BaalPeoriin, ja söivät kuolleiden (epäjumalain) uhreista,

[] Sonra Baal-Peor’a bel bağladılar, Ölülere sunulan kurbanları yediler.

Ja vihoittivat hänen töillänsä; niin tuli myös rangaistus heidän sekaansa.

Öfkelendirdiler RAB’bi yaptıklarıyla, Salgın hastalık çıktı aralarında.

Niin Pinehas astui edes, ja lepytti asian, ja rangaistus lakkasi.

Ama Pinehas kalkıp araya girdi, Felaketi önledi.

Ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, suvusta sukuun ijankaikkisesti.

Bu doğruluk sayıldı ona, Kuşaklar boyu, sonsuza dek sürecek bu.

Ja vihoittivat hänen riitaveden tykönä ja tapahtui Mosekselle pahoin heidän tähtensä;

[] Yine RAB’bi öfkelendirdiler Meriva suları yanında, Musa’nın başına dert açıldı onlar yüzünden;

Sillä he saattivat hänen sydämensä murheelliseksi, niin että hän sanoissansa eksyi.

Çünkü onu sinirlendirdiler, O da düşünmeden konuştu.

Ei he hukuttaneet pakanoita, niinkuin Herra heille käskenyt oli,

[] RAB’bin onlara buyurduğu gibi Yok etmediler halkları,

Vaan sekaantuivat pakanain sekaan, ja oppivat heidän töitänsä,

Tersine öteki uluslara karıştılar, Onların törelerini öğrendiler.

Ja palvelivat heidän epäjumaliansa; ja ne tulivat heille paulaksi.

Putlarına taptılar, Bu da onlara tuzak oldu.

Ja he uhrasivat poikansa ja tyttärensä perkeleille,

[] Oğullarını, kızlarını Cinlere kurban ettiler.

Ja vuodattivat viattoman veren, poikainsa ja tyttäriensä veren, jotka he uhrasivat Kanaanealaisten epäjumalille, niin että maa veren vioilla turmeltiin,

[] Kenan putlarına kurban olsun diye Oğullarının, kızlarının kanını, Suçsuzların kanını döktüler; Ülke onların kanıyla kirlendi.

Ja saastuttivat itsensä omissa töissänsä, ja tekivät huorin teoissansa.

Böylece yaptıklarıyla kirli sayıldılar, Vefasız duruma düştüler töreleriyle.

Niin julmistui Herran viha kansansa päälle, ja hän kauhistui perimistänsä,

[] RAB’bin öfkesi parladı halkına karşı, Tiksindi kendi halkından.

Ja hylkäsi ne pakanain käsiin, että ne vallitsivat heitä, jotka heitä vihasivat.

Onları ulusların eline teslim etti. Onlardan nefret edenler onlara egemen oldu.

Ja heidän vihollisensa ahdistivat heitä, ja he painettiin heidän kätensä alle.

Düşmanları onları ezdi, Boyun eğdirdi hepsine.

Hän monesti heitä pelasti; mutta he vihoittivat hänen neuvoillansa, ja he painettiin alas pahain tekoinsa tähden.

RAB onları birçok kez kurtardı, Ama akılları fikirleri başkaldırmaktaydı Ve alçaltıldılar suçları yüzünden.

Ja hän näki heidän tuskansa, kuin hän heidän valituksensa kuuli,

RAB yine de ilgilendi sıkıntılarıyla Yakarışlarını duyunca.

Ja muisti liittonsa, jonka hän heidän kanssansa tehnyt oli, ja katui sitä suuresta laupiudestansa,

Antlaşmasını anımsadı onlar uğruna, Eşsiz sevgisinden ötürü vazgeçti yapacaklarından.

Ja antoi heidän löytää armon kaikkein edessä, jotka heitä vanginneet olivat.

Merhamet koydu onları tutsak alanların yüreğine.

Auta meitä, Herra meidän Jumalamme, ja kokoa meitä pakanoista, että kiittäisimme sinun pyhää nimeäs, ja kehuisimme sinun kiitostas.

[] Kurtar bizi, ey Tanrımız RAB, Topla bizi ulusların arasından. Kutsal adına şükredelim, Yüceliğinle övünelim.

Kiitetty olkoon Herra Israelin Jumala, ijankaikkisuudesta niin ijankaikkisuuteen: ja sanokaan kaikki kansa: Amen, Halleluja!

Öncesizlikten sonsuza dek, İsrail’in Tanrısı RAB’be övgüler olsun! Bütün halk, “Amin!” desin. RAB’be övgüler olsun!