Job 41

Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?

E taea ranei a Rewiatana te kukume mai e koe ki te matau? te pehi ranei i tona arero ki te aho?

Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?

E whakanohoia ranei e koe he aho ki tona ihu? E pokaia ranei e koe tona kauae ki te matau?

Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?

E maha ranei ana inoi ki a koe? E korero ngawari ranei ia ki a koe?

Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?

E whakarite kawenata ranei ia ki a koe? e riro ai ia i a koe hei pononga oti tonu mai?

Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?

Ka rite ranei ia ki te manu hei mea takaro mau? E herea ranei ia e koe hei mea ma au kotiro?

Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.

E waiho ranei ia hei taonga hokohoko ma nga ropu tangata hi ika? E wehewehea atu ranei ma nga kaihokohoko?

Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.

E kapi ranei tona kiri i o tao? tona pane i nga wero ika?

Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.

Kia pa tou ringa ki a ia; maharatia te whawhai, a kei pena a mua.

Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?

Nana, he hori kau te manako ki a ia: e kore ranei tetahi e hinga noa ki te kite kau atu i a ia?

Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

Kahore he tangata e maia rawa hei whakaoho i a ia: na ko wai e tu ki toku aroaro?

Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

Ko wai te tangata nana te mea kua takoto wawe ki ahau, e whakautu ai ahau ki a ia? Ahakoa he aha te mea i raro i nga rangi, puta noa, naku katoa.

Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

E kore e huna e ahau te korero mo ona wahi, mo tona kaha, mo te ataahua hoki o tona hanganga.

Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

Ma wai e tihore a waho o tona kakahu? Ko wai e tae ki tana paraire rererua?

Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

Ma wai e whakatuwhera nga tatau o tona mata? He wehi kei ona niho a taka noa.

Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

Ko tana e whakamanamana ai ko ona unahi pakari; tutaki rawa pera i te hiri piri tonu.

Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

Na, i te tata tonu o tetahi ki tetahi, e kore te hau e puta i waenga.

Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

Piri tonu ratou ki a ratou ano; mau tonu, e kore ano e taea te wehe.

Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

Ka tihe ia, ka kowha mai te marama; a ko te rite i ona kanohi kei nga kamo o te ata.

Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

E puta ana mai i tona mangai he rama mura, mokowhiti ana nga koraahi.

Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

Puta ana te paowa i ona pongaponga, me te mea no te kohua e koropupu ana, no te otaota e kaia ana.

Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

Ngiha ana nga waro i tona ha, rere atu ana te mura i tona mangai.

Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

Kei tona kaki te kaha e noho ana, e tuapa ana te pawera i tona aroaro.

Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

Ko ona kikokiko tawerewere piri tonu: maro tonu ki runga ki a ia; e kore e taea te whakakorikori.

Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

Pakari tonu tona ngakau ano he kamaka; ae ra, maro tonu ano ko to raro kohatu huri..

Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

Ka whakarewa ia i a ia ki runga, ka wehi nga tangata nunui: na te pororaru ka porangi noa iho ratou.

Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

Ki te whai tetahi i a ia ki te hoari, e kore e taea; ahakoa e te tao, e te pere, e te koikoi ranei.

Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

Ki tona whakaaro he kakau witi te rino, he rakau popopopo te parahi.

Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

E kore ia e tahuti i te pere: ki a ia ka meinga noatia nga kohatu o te kotaha hei papapa.

Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

Kiia ake e ia nga patu hei papapa: e kataina ana e ia te huhu o te tao.

Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

Ko raro ona e rite ana ki te kohatu koikoi: e wharikitia ana e ia a runga o te paru ano he patunga witi.

Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

E meinga ana e ia te rire kia koropupu ano he kohua, me te moana kia rite ki te hinu.

Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

E hangaia ana e ia he huarahi kia marama i muri i a ia; tera e maharatia he hina te moana.

Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

I te whenua nei kahore he mea hei rite mona, he mea i hanga nei kahore ona wehi.

Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.

E titiro ana ia ki nga mea tiketike katoa: he kingi ia mo nga tama katoa a te whakapehapeha.