Job 41

41:1

Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?

Prenderai tu il coccodrillo all’amo? Gli assicurerai la lingua colla corda?

41:2

Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?

Gli passerai un giunco per le narici? Gli forerai le mascelle con l’uncino?

41:3

Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?

Ti rivolgerà egli molte supplicazioni? Ti dirà egli delle parole dolci?

41:4

Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?

Farà egli teco un patto perché tu lo prenda per sempre al tuo servizio?

41:5

Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?

Scherzerai tu con lui come fosse un uccello? L’attaccherai a un filo per divertir le tue ragazze?

41:6

Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.

Ne trafficheranno forse i pescatori? Lo spartiranno essi fra i negozianti?

41:7

Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.

Gli coprirai tu la pelle di dardi e la testa di ramponi?

41:8

Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.

Mettigli un po’ le mani addosso!… Ti ricorderai del combattimento e non ci tornerai!

41:9

Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?

Ecco, fallace è la speranza di chi l’assale; basta scorgerlo e s’è atterrati.

41:10

Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

Nessuno è tanto ardito da provocarlo. E chi dunque oserà starmi a fronte?

41:11

Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

Chi mi ha anticipato alcun che perch’io glielo debba rendere? Sotto tutti i cieli, ogni cosa è mia.

41:12

Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

E non vo’ tacer delle sue membra, della sua gran forza, della bellezza della sua armatura.

41:13

Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

Chi l’ha mai spogliato della sua corazza? Chi è penetrato fra la doppia fila de’ suoi denti?

41:14

Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

Chi gli ha aperti i due battenti della gola? Intorno alla chiostra de’ suoi denti sta il terrore.

41:15

Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

Superbe son le file de’ suoi scudi, strettamente uniti come da un sigillo.

41:16

Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

Uno tocca l’altro, e tra loro non passa l’aria.

41:17

Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

Sono saldati assieme, si tengono stretti, sono inseparabili.

41:18

Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

I suoi starnuti dànno sprazzi di luce; i suoi occhi son come le palpebre dell’aurora.

41:19

Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

Dalla sua bocca partono vampe, ne scappan fuori scintille di fuoco.

41:20

Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

Dalle sue narici esce un fumo, come da una pignatta che bolla o da una caldaia.

41:21

Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

L’alito suo accende i carboni, e una fiamma gli erompe dalla gola.

41:22

Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

Nel suo collo risiede la forza, dinanzi a lui salta il terrore.

41:23

Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

Compatte sono in lui le parti flosce della carne, gli stanno salde addosso, non si muovono.

41:24

Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

Il suo cuore è duro come il sasso, duro come la macina di sotto.

41:25

Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

Quando si rizza, tremano i più forti, e dalla paura son fuori di sé.

41:26

Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

Invano lo si attacca con la spada; a nulla valgon lancia, giavellotto, corazza.

41:27

Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

Il ferro è per lui come paglia; il rame, come legno tarlato.

41:28

Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

La figlia dell’arco non lo mette in fuga; le pietre della fionda si mutano per lui in stoppia.

41:29

Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

Stoppia gli par la mazza e si ride del fremer della lancia.

41:30

Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

Il suo ventre è armato di punte acute, e lascia come tracce d’erpice sul fango.

41:31

Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

Fa bollire l’abisso come una caldaia, del mare fa come un gran vaso da profumi.

41:32

Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

Si lascia dietro una scia di luce; l’abisso par coperto di bianca chioma.

41:33

Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

Non v’è sulla terra chi lo domi; è stato fatto per non aver paura.

41:34

Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.

Guarda in faccia tutto ciò ch’è eccelso, è re su tutte le belve più superbe".