Job 41

Taidatkos vetää Leviatanin ongella, ja sitoa hänen kielensä nuoralla?

Kihúzhatod-é a leviáthánt horoggal, leszoríthatod-é a nyelvét kötéllel?

Taidatkos panna ongen hänen sierameensa, ja hänen leukaluunsa pistää naskalilla lävitse?

Húzhatsz-é gúzst az orrába, az állát szigonynyal átfurhatod-é?

Luuletkos, että hän sinua paljon rukoilee, ja liehakoitsee sinun edessäs?

Vajjon járul-é elődbe sok könyörgéssel, avagy szól-é hozzád sima beszédekkel?

Luuletkos, että hän tekee liiton sinun kanssas, saadakses häntä alinomaiseksi orjakses?

Vajjon frigyet köt-é veled, hogy fogadd őt örökös szolgádul?

Taidatkos leikitä hänen kanssansa niinkuin linnun kanssa, eli sitoa hänen sinun piikais sekaan?

Játszhatol-é vele, miként egy madárral; gyermekeid kedvéért megkötözheted-é?

Luuletkos hänen kumppaneilta leikattaman, jaettaa kauppamiehille.

Alkudozhatnak-é felette a társak, vagy a kalmárok közt feloszthatják-é azt?

Taidatkos täyttää koko verkkohuoneen hänen nahallansa, eli kalamiesten kokkoin hänen päällänsä.

Tele rakhatod-é nyársakkal a bőrét, avagy szigonynyal a fejét?

Koska sinä häneen rupeet kädelläs, niin muista, ettäs tulet sotaan, josta et sinä mitään voita.

Vesd rá a kezedet, de megemlékezzél, hogy a harczot nem ismételed.

Katso, hänen toivonsa pettää hänen; sillä koska hän hänen näkee, mukeltaneeko hän pois?

Ímé, az ő reménykedése csalárd; *puszta* látása is halálra ijeszt!

Ei ole niin rohkiaa, kuin tohtii hänen herättää: kuka siis seisoo minun edessäni?

Nincs oly merész, a ki őt felverje. Ki hát az, a ki velem szállna szembe?

Kuka on minulle jotakin ennen antanut, että minä sen hänelle maksaisin? Minun ovat kaikki, mitä kaikkein taivasten alla on.

Ki adott nékem elébb, hogy azt visszafizessem? A mi az ég alatt van, mind enyém!

Minun täytyy puhua kuinka suuri, kuinka väkevä ja kuinka kaunis hän on.

Nem hallgathatom el testének részeit, erejének mivoltát, alkotásának szépségét.

Kuka riisuu hänen vaatteensa? Kuka tohtii ruveta hänen hampaisiinsa?

Ki takarhatja fel ruhája felszínét; két sor foga közé kicsoda hatol be?

Kuka voi avata hänen leukaluunsa, jotka ovat hirmuiset hänen hammastensa ympäri?

Ki nyitotta fel orczájának ajtait? Fogainak sorai körül rémület *lakik!*

Hänen suomuksensa ovat pulskiat, kiinnitetyt toinen toiseensa, niinkuin sinetti.

Büszkesége a csatornás pajzsok, összetartva *mintegy* szorító pecséttel.

Yksi on kiinni toisessa, niin ettei tuuli pääse lävitse.

Egyik szorosan a másikhoz lapul, hogy közéje levegő se megy.

Ne ovat kiinni toinen toisessansa ja pysyvät yhdessä, ettei heitä taideta eroittaa.

Egyik a másikhoz tapad, egymást tartják, egymástól elszakadhatatlanok.

Hänen aivastamisestansa kiiltää valkeus, ja hänen silmänsä ovat niinkuin aamuruskon silmälaudat.

Tüsszentése fényt sugároz ki, és szemei, mint a hajnal szempillái.

Hänen sunstansa käyvät tulisoitot ulos, ja tuliset kipinät sinkoilevat.

A szájából szövétnekek jőnek ki, *és* tüzes szikrák omlanak ki.

Hänen sieraimistansa käy ulos savu, niinkuin kiehuvasta padasta ja kattilasta.

Orrlyukaiból gőz lövel elő, mint a forró fazékból és üstből.

Hänen henkensä on niinkuin tulinen hiili, ja hänen suustansa käy liekki ulos.

Lehellete meggyujtja a holt szenet, és a szájából láng lövel elő.

Hänen kaulansa on vahva; ja se on hänen ilonsa, kuin hän tekee jotakin vahinkoa.

Nyakszirtjén az erő tanyáz, előtte félelem ugrándozik.

Hänen lihansa jäsenet ovat kiinni toinen toisessansa, ne ovat hänessä kiinni, ettei hän liikuteta.

Testének részei egymáshoz tapadtak; kemény önmagában és nem izeg-mozog.

Hänen sydämensä on kova niinkuin kivi, ja niin vahva kuin alimmainen myllyn kivi.

Szíve kemény, mint a kő, oly kemény, mint az alsó malomkő.

Kuin hän korottaa itsensä, niin väkevät peljästyvät; kuin hän joutuu edes, niin ei siellä armoa ole.

Hogyha felkél, hősök is remegnek; ijedtökben veszteg állnak.

Jos hänen tykönsä mennään miekalla eli keihäällä, aseilla eli haarniskoilla, niin ei hän itsiänsä liikuta.

Ha éri is a fegyver, nem áll meg benne, *legyen bár* dárda, kopja vagy kelevéz.

Ei hän rautaa tottele enempi kuin kortta, eikä vaskea enempi kuin lahopuuta.

Annyiba veszi a vasat, mint a pozdorját, az aczélt, mint a korhadt fát.

Ei häntä nuolet karkota, ja linkokivet ovat hänelle niinkuin akanat.

A nyíl vesszője el nem űzi őt, a parittyakövek pozdorjává változnak rajta.

Vasara on hänen edssänsä niinkuin korsi; hän pilkkaa liehuvia keihäitä.

Pozdorjának tartja a buzogányütést is, és kineveti a bárd suhogását.

Ja hän taitaa maata terävällä kivellä, hän makaa terävällä niinkuin sontatunkiolla.

Alatta éles cserepek vannak; mint szeges borona hentereg az iszap felett.

Hän saattaa syvän meren kiehumaan niinkuin padan, ja liikuttaa yhteen niinkuin voiteen.

Felkavarja a mély vizet, mint a fazekat, a tengert olyanná teszi, mint a festékedény.

Hänen jälkeensä polku valkenee; hän tekee syvyydet sangen harmaaksi.

Maga után világos ösvényt hagy, azt hinné *valaki,* a tenger megőszült.

Ei ole maalla hänen vertaistansa; hän on tehty pelkäämättömäksi.

Nincs e földön hozzá hasonló, a mely úgy teremtetett, hogy ne rettegjen.

Hän katsoo kaikki korkiat ylön; hän on kaikkein ylpeiden kuningas.

Lenéz minden nagy állatot, ő a király minden ragadozó felett.