Job 39

Víš-li, kterého času rodí kamsíkové, a laň ku porodu pracující spatřil-lis?

Tiedätkös, koska metsävuohet poikivat, eli oletkos havainnut peurat käyvän tiineenä?

Máš-li v počtu měsíce, kteréž vyplňují? Znáš-li, pravím, čas porodu jejich?

Oletkos lukenut heidän kuukautensa, koska ne täydellänsä ovat? eli tiedätkös ajan, koska he poikivat?

Jak se kladou, plod svůj utiskají, a s bolestí ho pozbývají?

He kumartavat heitänsä poikiessansa, ja ajavat sen pois, josta heillä kipu on.

Jak se zmocňují mladí jejich, i odchovávají picí polní, a vycházejíce, nenavracují se k nim?

Heidän poikansa vahvistuvat ja kasvavat jyvistä: ne menevät ulos, ja ei palaja heidän tykönsä.

Kdo propustil zvěř, aby byla svobodná? A řemení divokého osla kdo rozvázal?

Kuka on metsä-aasin antanut niin vapaana käydä? kuka on metsä-aasin siteen päästänyt?

Jemuž jsem dal pustinu místo domu jeho, a místo příbytku jeho zemi slatinnou.

Jolle minä olen erämaan huoneeksi antanut ja korven asuinsiaksi.

Posmívá se hluku městskému, a na křikání toho, kdož by jej honil, nic nedbá.

Hän katsoo ylön kaupungin pauhinaa: vartian huutoa ei hän kuule.

To, což nachází v horách, jest pastva jeho; nebo toliko zeliny hledá.

Hän katsoo vuorella laiduntansa, ja etsii kussa viheriäistä on.

Svolí-liž jednorožec, aby tobě sloužil, a u jeslí tvých aby nocoval?

Luuletkos yksisarvisen palvelevan sinuas, ja makaavan yötä sinun seimelläs?

Připřáhneš-liž provazem jednorožce k orání? Bude-liž vláčeti brázdy za tebou?

Taidatkos sitoa yksisarvisen vaolle köydellä, niin että hän kiskois ketoa laaksossa sinun perässäs?

Zdaž se na něj ubezpečíš, proto že jest veliká síla jeho, a poručíš jemu svou práci?

Taidatkos sinus luottaa häneen, ehkä hän paljon voi, ja jättää työs hänen haltuunsa?

Zdaž se jemu dověříš, že sveze semeno tvé, a na humno tvé shromáždí?

Uskotkos hänen siemenes kotia tuovan, ja riihees kokoovan?

Ty-lis dal pávům křídlo pěkné, aneb péro čápu neb pstrosu?

Ovatko riikinkukkoin sulat kauniimmat kuin nälkäkurjen sulat?

A že opouští na zemi vejce svá, ačkoli je v prachu osedí,

Joka munansa jättää maahan, ja antaa maan lämpimän hautoa niitä.

Nic nemysle, že by je noha potlačiti, aneb zvěř polní pošlapati mohla?

Hän unohtaa ne tallattavan,ja että peto kedolla ne rikkois.

Tak se zatvrzuje k mladým svým, jako by jich neměl; jako by neužitečná byla práce jeho, tak jest bez starosti.

Hän on niin kova poikiansa vastaan, kuin ei ne hänen olisikaan: Ei hän tottele turhaan työtä tehdä.

Nebo nedal jemu Bůh moudrosti, aniž mu udělil rozumnosti.

Sillä Jumala on häneltä taidon ottanut pois, ja ei ole antanut hänelle ymmärrystä.

Časem svým zhůru se vznášeje, posmívá se koni i jezdci jeho.

Kuin hän ylentää itsensä korkeuteen, nauraa hän hevosta ja miestä.

Zdaž ty dáti můžeš koni sílu? Ty-li ozdobíš šíji jeho řehtáním?

Taidatkos antaa hevoselle väen, eli taidatkos kaunistaa hänen kaulansa hirnumisella?

Zdali jej zastrašíš jako kobylku? Anobrž frkání chřípí jeho strašlivé jest.

Taidatkos peljättää hänen niinkuin heinäsirkan? peljättävä on hänen sieramiensa päristys.

Kopá důl, a pléše v síle své, vycházeje vstříc i zbroji.

Hän kaivaa maata kavioillansa, on riemuinen väkevyydessänsä, ja menee sota-aseita vastaan.

Směje se strachu, aniž se leká, aniž ustupuje zpátkem před ostrostí meče,

Hän nauraa pelkoa ja ei hämmästy, eikä pakene miekkaa.

Ač i toul na něm chřestí, a blyští se dřevce a kopí.

Ehkä vielä viini kalisis häntä vastaan, ja keihäät ja kilvet välkkyisivät;

S hřmotem a s hněvem kopá zemi, aniž pokojně stojí k zvuku trouby.

Hän korskuu, pudistelee ja kaivaa maata, ja ei tottele vasikitorven helinää.

Anobrž k zvuku trouby řehce, a zdaleka cítí boj, hluk knížat a prokřikování.

Kuin vaskitorvi heliästi soi, luihkaa hän: hui, ja haastaa sodan taampaa, niin myös päämiesten huudon ja riemun.

Zdali podlé rozumu tvého létá jestřáb, roztahuje křídla svá na poledne?

Lentääkö haukka sinun ymmärryksestäs, ja hajoittaa siipensä etelään käsin?

Zdali k rozkazu tvému zhůru se vznáší orlice, a vysoko se hnízdí?

Lentääkö kotka sinun kädestäs niin korkialle, että hän tekee pesänsä korkeuteen?

Na skále přebývá, přebývá na špičaté skále jako na hradě,

Hän asuu vuorilla ja yöttelee vuorten kukkuloilla ja vahvoissa paikoissa.

Odkudž hledá pokrmu, kterýž z daleka očima svýma spatřuje.

Sieltä hän katsoo ruan perään, ja hänen silmänsä näkevät kauvas.

Ano i mladí její střebí krev, a kde těla mrtvá, tu i ona jest. [ (Job 39:31) A tak odpovídaje Hospodin Jobovi, řekl: ] [ (Job 39:32) Zdali hádající se s Všemohoucím obviní jej? Kdo chce viniti Boha, nechť odpoví na to. ] [ (Job 39:33) Tehdy odpověděl Job Hospodinu a řekl: ] [ (Job 39:34) Aj, chaternýť jsem, což bych odpovídal tobě? Ruku svou kladu na ústa svá. ] [ (Job 39:35) Jednou jsem mluvil, ale nebudu již odmlouvati, nýbrž i podruhé, ale nebudu více přidávati. ]

Hänen poikansa särpävät verta; ja kussa raato on, siellä myös hän on.