Job 31

HICE pacto con mis ojos: ¿Cómo pues había yo de pensar en virgen?

Minä olen tehnyt liiton silmäini kanssa, etten minä katsoisi neitseen päälle.

Porque ¿qué galardón me daría de arriba Dios, Y qué heredad el Omnipotente de las alturas?

Mutta mitä Jumala ylhäältä antaa minulle osaksi ja Kaikkivaltias korkialta perinnöksi?

¿No hay quebrantamiento para el impío, Y extrañamiento para los que obran iniquidad?

Eikö väärän pitäisi näkemän senkaltaista vaivaisuutta, ja pahantekiän senkaltaista surkeutta kärsimän?

¿No ve él mis caminos, Y cuenta todos mis pasos?

Eikö hän näe minun teitäni ja lueskele kaikkia minun askeleitani?

Si anduve con mentira, Y si mi pie se apresuró á engaño,

Olenko minä vaeltanut turhassa menossa, eli minun jalkani kiiruhtaneet petokseen?

Péseme Dios en balanzas de justicia, Y conocerá mi integridad.

Punnitkaan hän minua oikialla vaa'alla, niin Jumala ymmärtää minun vakuuteni.

Si mis pasos se apartaron del camino, Y si mi corazón se fué tras mis ojos, Y si algo se apegó á mis manos,

Jos minun askeleeni ovat poikenneet tieltä, ja minun sydämeni seurannut silmiäni, ja jotakin riippunut minun käsissäni,

Siembre yo, y otro coma, Y mis verduras sean arrancadas.

Niin minä kylväisin ja toinen söis, ja minun sikiäni hukkuis juurinensa.

Si fué mi corazón engañado acerca de mujer, Y si estuve acechando á la puerta de mi prójimo:

Jos minun sydämeni on vietelty vaimon perään, ja olen väijynyt lähimmäiseni ovella,

Muela para otro mi mujer, Y sobre ella otros se encorven.

Niin minun emäntäni häväistäkään muilta, ja muut maatkaan hänen;

Porque es maldad é iniquidad, Que han de castigar los jueces.

Sillä se on häpiä ja paha työ tuomarien edessä;

Porque es fuego que devoraría hasta el sepulcro, Y desarraigaría toda mi hacienda.

Sillä se olis tuli joka polttais kadotukseen, ja kaiken minun saatuni peräti hukuttais.

Si hubiera tenido en poco el derecho de mi siervo y de mi sierva, Cuando ellos pleitearan conmigo,

Jos olen katsonut ylön palveliani eli palkkapiikani oikeuden, riidellessänsä minun kanssani,

¿Qué haría yo cuando Dios se levantase? Y cuando él visitara, ¿qué le respondería yo?

Mitä minä sitte tekisin kuin Jumala nousee? eli mitä minä vastaisin häntä, kuin hän kostaa?

El que en el vientre me hizo á mí, ¿no lo hizo á él? ¿Y no nos dispuso uno mismo en la matriz?

Eikö hän ole tehnyt häntä, joka minunkin äitini kohdussa teki? ja on meidät molemmat kohdussa valmistanut.

Si estorbé el contento de los pobres, É hice desfallecer los ojos de la viuda;

Olenko minä kieltänyt tarvitsevaisilta, mitä he minulta ovat pyytäneet, ja antanut leskein silmät heikoksi tulla?

Y si comí mi bocado solo, Y no comió de él el huérfano;

Olenko minä syönyt palani yksinäni, ettei orpo ole myös siitä syönyt?

(Porque desde mi mocedad creció conmigo como con padre, Y desde el vientre de mi madre fuí guía de la viuda;)

Sillä nuoruudestani olen minä ollut niinkuin isä, ja hamasta äitini kohdusta olen minä mielelläni holhonnut.

Si he visto que pereciera alguno sin vestido, Y al menesteroso sin cobertura;

Jos minä olen nähnyt jonkun hukkuvan, ettei hänellä ollut vaatetta, ja sallinut käydä köyhän peittämättä;

Si no me bendijeron sus lomos, Y del vellón de mis ovejas se calentaron;

Jos ei hänen lanteensa ole siunannut minua, kuin hän minun lammasnahoillani lämmitettiin;

Si alcé contra el huérfano mi mano, Aunque viese que me ayudarían en la puerta;

Jos olen nostanut käteni orpoja vastaan, ehkä minä näin minun voimallisena porteissa olevan;

Mi espalda se caiga de mi hombro, Y mi brazo sea quebrado de mi canilla.

Niin kaatukoon minun hartiani lapaluiltani, ja minun käsivarteni särkyköön luinensa.

Porque temí el castigo de Dios, Contra cuya alteza yo no tendría poder.

Sillä Jnmalan rangaistus on minulle vavistukseksi, ja en taida hänen korkeuttansa välttää.

Si puse en oro mi esperanza, Y dije al oro: Mi confianza eres tú;

Olenko minä asettanut kullan turvakseni? ja sanonut puhtaalle kullalle: sinä olet minun uskallukseni?

Si me alegré de que mi hacienda se multiplicase, Y de que mi mano hallase mucho;

Olenko minä iloinnut tavarani paljoudesta, ja että käteni paljon riistaa koonneet ovat?

Si he mirado al sol cuando resplandecía, Y á la luna cuando iba hermosa,

Olenko minä katsonut valkeutta, koska se kirkkaasti paisti, ja kuuta, koska se täydellinen oli?

Y mi corazón se engañó en secreto, Y mi boca besó mi mano:

Onko minun sydämeni salaa minua vietellyt, suuta antamaan kädelleni?

Esto también fuera maldad juzgada; Porque habría negado al Dios soberano.

Joka myös vääryys on tuomarien edessä; sillä niin olisin minä kieltänyt Jumalan ylhäältä.

Si me alegré en el quebrantamiento del que me aborrecía, Y me regocijé cuando le halló el mal;

Olenko minä iloinnut viholliseni vastoinkäymisestä? taikka riemuinnut, että onnettomuus tuli hänen päällensä?

(Que ni aun entregué al pecado mi paladar, Pidiendo maldición para su alma;)

Sillä en minä antanut minun suuni syntiä tehdä, sadatellakseni hänen sieluansa.

Cuando mis domésticos decían: ¡Quién nos diese de su carne! nunca nos hartaríamos.

Eivätkö miehet, jotka minun majassani ovat, sanoisi: jospa emme hänen lihastansa ravittaisi?

El extranjero no tenía fuera la noche; Mis puertas abría al caminante.

Muukalaisen ei pitänyt yötä ulkona oleman; vaan vaellusväelle avasin minä oveni.

Si encubrí, como los hombres mis prevaricaciones, Escondiendo en mi seno mi iniquidad;

Olenko minä niinkuin ihminen peittänyt minun pahuuteni, salatakseni minun vääryyttäni?

Porque quebrantaba á la gran multitud, Y el menosprecio de las familias me atemorizó, Y callé, y no salí de mi puerta:

Olenko minä hämmästynyt suurta joukkoa? eli olenko minä sukulaisteni ylönkatsetta peljännyt? ollut ääneti, ja en mennyt ovesta ulos?

¡Quién me diera quien me oyese! He aquí mi impresión es que el Omnipotente testificaría por mí, Aunque mi adversario me hiciera el proceso.

Kuka antais minulle kuultelian, että Kaikkivaltias kuulis minun pyyntöni, että joku kirjoittais kirjan minun asiastani;

Ciertamente yo lo llevaría sobre mi hombro, Y me lo ataría en lugar de corona.

Niin minä ottaisin sen hartioilleni, ja sitoisin ympärilleni niinkuin kruunun.

Yo le contaría el número de mis pasos, Y como príncipe me llegaría á él.

Minä ilmoittaisin hänelle minun askeleini luvun, ja niinkuin ruhtinas kantaisin sen edes.

Si mi tierra clama contra mí, Y lloran todos sus surcos;

Jos minun maani huutais minua vastaan, ja sen vaot kaikki ynnä itkisivät;

Si comí su sustancia sin dinero, Ó afligí el alma de sus dueños;

Jos minä olen sen hedelmän maksamatta syönyt, ja tehnyt peltomiesten elämän työlääksi;

En lugar de trigo me nazcan abrojos, Y espinas en lugar de cebada.

Niin kasvakoon minulle nisuista orjantappuria ja ohrista pahoja ruohoja. Jobin sanat loppuvat.