Proverbs 6

Poikani, jos sinää takaat lähimmäises, niin sinä olet kiinnittänyt kätes muukalaiseen.

Synu můj, slíbil-lis za přítele svého, podal-lis cizímu ruky své,

Sinun sanoissas olet sinä paulaan istunut: sinä olet saavutettu puheissas.

Zapleten jsi slovy úst svých, jat jsi řečmi úst svých.

ee siis, poikani, näin: pelasta itses: sillä olet tullut lähimmäises käsiin: joudu, nöyryytä itses ja vaadi lähimmäistäs.

Učiniž tedy toto, synu můj, a vyprosť se, poněvadžs se dostal v ruku přítele svého. Jdi, pokoř se, a probuď přítele svého.

Älä anna silmilles unta, eikä silmälautas torkkua.

Nedej usnouti očím svým, a zdřímati víčkám svým.

Kirvoita itses niinkuin metsävuohi pois käsistä, niinkuin lintu pyytäjänsä käsistä.

Vydři se jako srna z ruky, a jako pták z ruky čižebníka.

Mene laiska myyriäisen tykö, katso hänen menoansa ja opi.

Jdi k mravenci, lenochu, shlédni cesty jeho, a nabuď moudrosti.

Vaikka ei hänelläyhtään hallitsiaa, teettäjää ja isäntää ole,

Kterýž nemaje vůdce, ani správce, ani pána,

Kuitenkin valmistaa hän elatuksensa suvella, ja koo ruokansa eloaikana.

Připravuje v létě pokrm svůj, shromažďuje ve žni potravu svou.

Kuinka kauan sinä laiska makaat? koskas nouset unesta?

Dokudž lenochu ležeti budeš? Skoro-liž vstaneš ze sna svého?

Makaa vielä vähä, ota vielä unta päähäs; laske kätes vähä yhteen, ettäs vielä levätä voisit;

Maličko pospíš, maličko zdřímeš, maličko složíš ruce, abys poležel,

Niin köyhyys äkisti tulee päälles niinkuin matkamies, ja vaivaisuus niinkuin varustettu mies.

V tom přijde jako pocestný chudoba tvá, a nouze tvá jako muž zbrojný.

Jumalatoin ihminen, vahingollinen mies, kävelee suunsa vääryydellä,

Člověk nešlechetný, muž nepravý chodí v převrácenosti úst.

Iskee silmää, nyhtää jalvoillansa, kokottelee sormillansa.

Mhourá očima svýma, mluví nohama svýma, ukazuje prsty svými.

Vääryys on hänen sydämessänsä, ja aikoo pahaa: hän saattaa riidat matkaan.

Převrácenost všeliká jest v srdci jeho, smýšlí zlé všelikého času, sváry rozsívá.

Sentähden tulee pikaisesti hänen kadotuksensa, ja hän äkisti muserretaan rikki, niin ettei hänellä yhtään parannusta ole.

A protož v náhle přijde bída jeho, rychle setřín bude, a nebudeť uléčení.

Kuusi on, joita Herra vihaa, ja seitsemää kauhistuu hänen sielunsa:

Těchto šesti věcí nenávidí Hospodin, a sedmá ohavností jest duši jeho:

Ylpiät silmät, petollinen kieli, kädet, jotka vuodattavat viatonta verta;

Očí vysokých, jazyka lživého, a rukou vylévajících krev nevinnou,

Sydän, joka vahingollisia ajattelee, jalat, jotka ovat nopsat pahuuteen juoksemaan;

Srdce, kteréž ukládá myšlení nepravá, noh kvapných běžeti ke zlému,

Väärä todistaja, joka valheita tuottaa, ja se, joka saattaa riidan veljesten välille.

Svědka lživého, mluvícího lež, a toho, jenž rozsívá různice mezi bratřími.

Poikani, pidä isäs käskyt, ja älä hylkää äitis lakia.

Ostříhejž, synu můj, přikázaní otce svého, a neopouštěj naučení matky své.

Sido ne alati yhteen sydämes päälle, ja ripusta ne kaulaas.

Přivazuj je k srdci svému ustavičně, a k hrdlu svému je připínej.

Koskas vaellat, niin ne johdattavat sinua; koskas lepäät, niin he varjelevat sinua; koskas heräät, niin he puhuttelevat sinua.

Kamžkoli půjdeš, ono tě zprovodí, když spáti budeš, bude tě ostříhati, a když procítíš, bude s tebou rozmlouvati,

Sillä käsky on niinkuin kynttilä, ja laki niinkuin valkeus, ja opin kuritus elämän tie,

(Nebo přikázaní jest svíce, a naučení světlo, a cesta života jsou domlouvání vyučující),

Ettäs varjeltaisiin pahasta vaimosta, ja muukalaisen makiasta kielestä.

Aby tě ostříhalo od ženy zlé, od úlisnosti jazyka ženy cizí.

Älä himoitse sydämessäs hänen kauneuttansa, ettes vieteltäisi hänen silmäinsä kiillosta.

Nežádejž krásy její v srdci svém, a nechať tě nejímá víčky svými.

Sillä portto saattaa leivältä pois; mutta aviovaimo saattaa kauniin elämän.

Nebo příčinou ženy cizoložné zchudl bys až do kusu chleba, anobrž žena cizoložná drahou duši ulovuje.

Taitaako joku kätkeä tulen poveensa, ettei hänen vaattensa pala?

Může-liž kdo skrýti oheň v klíně svém, aby roucho jeho se nepropálilo?

Eli taitaako joku hiilten päällä kävellä, ettei hän jalkojansa polta?

Může-liž kdo choditi po uhlí řeřavém, aby nohy jeho se neopálily?

Niin sille tapahtuu, joka lähimmäisensä vaimoa lähentelee; ei se pääse rankaisematta, joka häneen ryhtyy.

Tak kdož vchází k ženě bližního svého, nebudeť bez viny, kdož by se jí koli dotkl.

Ei se ole varkaalle niin suuri häpiä, jos hän varastaa henkensä piteeksi, koska nälkä on:

Neuvozují potupy na zloděje, jestliže by ukradl, aby nasytil život svůj, když lační,

Jos hän käsitetään, antaa hän sen seitsemänkertaisesti jälleen, ja kaiken huoneensa saadun;

Ač postižen jsa, navracuje to sedmernásobně, vším statkem domu svého nahražuje:

Mutta joka vaimon janssa huoruuteen lankee, se on tyhmä, ja joka sielunsa kadottaa tahtoo, se niin tekee.

Ale cizoložící s ženou blázen jest; kdož hubí duši svou, tenť to činí;

Rangaistus ja häpiä tulee hänen päällensä, ja hänen häväistyksensä ei pyyhitä pois.

Trápení a lehkosti dochází, a útržka jeho nebývá shlazena.

Sillä miehen vihalla on kiivaus: ei hän säästä häntä koston päivänä:

Nebo zůřivý jest hněv muže, a neodpouštíť v den pomsty.

Ei hän lukua pidä sovittajasta, eikä ota lahjoja, vaikka paljon antaisit.

Neohlídá se na žádnou záplatu, aniž přijímá, by i množství darů dával.