Proverbs 7

Poikani! kätke minun sanani, ja pidä tykönäs minun käskyni.

Synu můj, ostříhej řečí mých, a přikázaní má schovej u sebe.

Ota vaari minun käskyistäni, niin sinä elää saat, ja minun laistani, niinkuin silmäs terästä.

Ostříhej přikázaní mých, a živ budeš, a naučení mého jako zřítelnice očí svých.

Sido ne sormiis, kirjoita ne sydämes tauluun.

Přivaž je na prsty své, napiš je na tabuli srdce svého.

Sano viiisaudelle: sinä olet sisareni, ja kutsu toimi ystäväkses,

Rci moudrosti: Sestra má jsi ty, a rozumnost přítelkyní jmenuj,

Että hän sinua varjelis muukalaisesta vaimosta, ja vieraasta, jonka sanat sileät ovat.

Aby tě ostříhala od ženy cizí, od postranní, jenž řečmi svými lahodí.

Sillä minä kurkistelin huoneeni akkunasta läpi häkin.

Nebo z okna domu svého okénkem vyhlédaje,

Ja näin tyhmän nuorukaisen taitamattomain seassa, ja äkkäsin hänen poikain joukossa;

Viděl jsem mezi hloupými, spatřil jsem mezi mládeží mládence bláznivého.

Joka käveli kaduilla hänen nurkkainsa taitse, ja asteli sitä tietä, joka meni hänen huoneeseensa.

Kterýž šel po ulici vedlé úhlu jejího, a cestou k domu jejímu kráčel,

Hämärissä, kuin päivä ehtoolla oli, ja jo yö ja pimiä tuli:

V soumrak, u večer dne, ve tmách nočních a v mrákotě.

Ja katso, häntä kohtasi vaimo porton vaatteilla, kavala,

A aj, žena potkala ho v ozdobě nevěstčí a chytrého srdce,

Tuima ja hillimätöin, jonka jalat ei pysyneet huoneessansa.

Štěbetná a opovážlivá, v domě jejím nezůstávají nohy její,

Nyt on hän ulkona, nyt kaduilla, ja väijyy joka nurkassa.

Jednak vně, jednak na ulici u každého úhlu úklady činící.

Hän otti hänen kiinni, ja suuta antoi hänen ja sanoi häpeemättä:

I chopila jej, a políbila ho, a opovrhši stud, řekla jemu:

Minä olen tehnyt kiitosuhrin, ja olen tätäpänä täyttänyt lupaukseni:

Oběti pokojné jsou u mne, dnes splnila jsem slib svůj.

Sentähden olen minä tullut sinua vastaan, varhain sinua etsimään, ja olen nyt sinut löytänyt.

Protož vyšla jsem vstříc tobě, abych pilně hledala tváři tvé, i nalezla jsem tě.

Minä olen koreasti valmistanut vuoteeni Egyptin kirjavalla vaatteella,

Koberci jsem obestřela lůže své, s řezbami a prostěradly Egyptskými,

Ja olen hyvänhajuiseksi tehnyt kammioni mirhamilla, aloella ja kanelilla.

Vykadila jsem pokojík svůj mirrou a aloe a skořicí.

Tule, harjoittakaamme kyllin hekumaa aamuun asti, ja huvitelkaammme meitämme keskenämme rakkaudella.

Poď, opojujme se milostí až do jitra, obveselíme se v milosti.

Sillä mies ei ole kotona: hän on pitkälle matkalle mennyt.

Nebo není muže doma, odšel na cestu dalekou.

Hän on ottanut rahasäkin myötänsä, ja tulee kotia äsken määrätyllä päivällä.

Pytlík peněz vzal s sebou, v jistý den vrátí se do domu svého.

Ja niin hän houkutteli monelöla sanalla, ja vaati häntä makialla puheella.

I naklonila ho mnohými řečmi svými, a lahodností rtů svých přinutila jej.

Hän meni hänen kanssansa nopiasti, niinkuin teurastettava härkä, ja niinkuin jalkapuuhun, jolla tyhmät rangoitaan.

Šel za ní hned, jako vůl k zabití chodívá, a jako blázen v pouta, jimiž by trestán byl.

Siihenasti kuin hän nuolilla ampuu hänen maksansa lävitse: ja niinkuin lintu itsensä kiiruhtaa paulaan, ja ei tiedä sitä hengellensä vaaralliseksi.

Dokudž nepronikla střela jater jeho, pospíchal jako pták k osídlu, nevěda, že ono bezživotí jeho jest.

Niin kuulkaat siis minua, minun lapseni, ja ottakaat vaari minun suuni sanoista.

Protož nyní, synové, slyšte mne, a pozorujte řečí úst mých.

Älköön sydämes poiketko hänen tiellensä: älä salli sinuas vietellä hänen retkillensä.

Neuchyluj se k cestám jejím srdce tvé, aniž se toulej po stezkách jejích.

Sillä hän on monta haavoittanut ja langettanut, ja kaikkinaiset voimalliset ovat häneltä tapetut.

Nebo mnohé zranivši, porazila, a silní všickni zmordováni jsou od ní.

Hänen huoneensa ovat helvetin tiet, jotka menevät alas kuoleman kammioihin.

Cesty pekelné dům její, vedoucí do skrýší smrti.