Psalms 109

Для дириґетна хору. Псалом Давидів. Боже слави моєї, не будь мовчазливий,
Davidin Psalmi, edelläveisaajalle. Jumala, minun kiitokseni, älä vaikene.
бо мої вороги порозкривали на мене уста нечестиві та пельки лукаві, язиком неправдивим говорять зо мною!
Sillä he ovat jumalattoman ja pettäväisen suunsa avanneet minua vastaan: he puhuvat minun kanssani viekkaalla kielellä,
і вони оточили мене словами ненависти, і без причини на мене воюють,
Ja myrkyllisillä sanoilla ovat he minun piirittäneet, ja sotivat minua vastaan ilman syytä.
обмовляють мене за любов мою, а я молюся за них,
Että minä heitä rakastan, ovat he minua vastaan; mutta minä rukoilen.
вони віддають мені злом за добро, і ненавистю за любов мою!
He osoittavat minulle pahaa hyvän edestä ja vihaa rakkauden edestä.
Постав же над ним нечестивого, і по правиці його сатана нехай стане!
Aseta jumalattomat hänen päällensä, ja perkele seisokaan hänen oikialla kädellänsä.
Як буде судитись нехай вийде винним, молитва ж його бодай стала гріхом!
Koska hän tuomitaan, niin lähtekään siitä ulos jumalattomana, ja hänen rukouksensa olkoon synti.
Нехай дні його будуть короткі, хай інший маєток його забере!
Olkoon hänen päivänsä harvat, ja hänen virkansa ottakoon toinen.
Бодай діти його стали сиротами, а жінка його удовою!
Hänen lapsensa olkoon orvot, ja hänen emäntänsä leski.
і хай діти його все мандрують та жебрають, і нехай вони просять у тих, хто їх руйнував!
Käykään hänen lapsensa kulkiana, ja kerjätkään, ja etsikään elatuksensa köyhyydessänsä.
Бодай їм тенета розставив лихвар на все, що його, і нехай розграбують чужі його працю!
Kaikki mitä hänellä on, korkorahainen ottakoon, ja muukalaiset repikään hänen hyvyytensä.
Щоб до нього ніхто милосердя не виявив, і бодай не було його сиротам милости!
Älköön kenkään hänelle hyvää tehkö, eikä yksikään armahtako hänen orpojansa.
Щоб на знищення стали нащадки його, бодай було скреслене в другому роді ім'я їхнє!
Hänen sukunsa olkoon hävitetty: heidän nimensä olkoon toisessa polvessa pyyhitty pois.
Беззаконня батьків його хай пам'ятається в Господа, і хай не стирається гріх його матері!
Hänen isäinsä pahat teot tulkaan muistoksi Herran edessä, ja hänen äitinsä synti ei pidä pyyhittämän pois.
Нехай будуть вони перед Господом завжди, а Він нехай вирве з землі їхню пам'ять,
Olkoon ne alati Herran kasvoin edessä, ja hukkukoon heidän muistonsa maan päältä,
ворог бо не пам'ятав милосердя чинити, і напастував був людину убогу та бідну, та серцем засмучену, щоб убивати її!
Ettei hänellä ensinkään laupiutta ollut, vaan vainosi raadollista ja köyhää, ja murheellista tappaaksensa.
Полюбив він прокляття, бодай же на нього воно надійшло! і не хотів благословення, щоб воно віддалилось від нього!
Ja hän tahtoi kirousta, sen myös pitää hänelle tuleman: ei hän tahtonut siunausta, sen pitää myös hänestä kauvas erkaneman.
Зодягнув він прокляття, немов свою одіж, просякло воно, як вода, в його нутро, та в кості його, мов олива!
Ja hän puki kirouksen päällensä niinkuin paitansa ja se meni hänen sisällyksiinsä niinkuin vesi, ja hänen luihinsa niinkuin öljy.
Бодай воно стало йому за одежу, в яку зодягнеться, і за пояс, що завжди він ним підпережеться!
Se olkoon hänelle niinkuin vaate, jolla hän itsensä verhottaa, ja niinkuin vyö, jolla hän aina itsensä vyöttää.
Це заплата від Господа тим, хто мене обмовляє, на душу мою наговорює зло!
Aivan näin tapahtukoon heille Herralta, jotka ovat minua vastaan, ja puhuvat pahoin minun sieluani vastaan.
А Ти Господи, Владико, зо мною зроби ради Ймення Свого, що добре Твоє милосердя, мене порятуй,
Mutta sinä, Herra, Herra, tee minun kanssani sinun nimes tähden; sillä sinun armos on hyvä, pelasta minua.
бо я вбогий та бідний, і зранене серце моє в моїм нутрі!...
Sillä minä olen köyhä ja raadollinen: minun sydämeni on särjetty minussa.
Я ходжу, мов та тінь, коли хилиться день, немов сарана я відкинений!
Minä menen pois niinkuin varjo, koska se kulkee pois, ja pudistetaan ulos niinkuin kaskaat.
Коліна мої знесилилися з посту, і вихудло тіло моє з недостачі оливи,
Minun polveni ovat heikoksi tulleet paastosta, ja minun lihani on laihtunut lihavuudesta.
і я став для них за посміховище, коли бачать мене, головою своєю хитають...
Ja minun täytyy olla heidän pilkkansa: koska he minun näkevät, niin he päätänsä pudistavat.
Поможи мені, Господи, Боже мій, за Своїм милосердям спаси Ти мене!
Auta minua, Herra minun Jumalani: auta minua sinun armos perästä,
і нехай вони знають, що Твоя це рука, що Ти, Господи, все це вчинив!
Että he tuntisivat sen sinun kädekses, ja että sinä Herra sen teet.
Нехай проклинають вони, Ти ж поблагослови! Вони повстають, та нехай засоромлені будуть, а раб Твій радітиме!
Koska he sadattavat, niin siunaa sinä: koska he karkaavat minua vastaan, niin tulkoon he häpiään, mutta sinun palvelias iloitkaan.
Хай зодягнуться ганьбою ті, хто мене обмовляє, і хай вони сором свій вдягнуть, як шату!
Olkoon minun vainolliseni häväistyksellä puetut, ja olkoon häpiällänsä verhotetut niinkuin hameella.
Я устами своїми хвалитиму голосно Господа, і між багатьма Його славити буду,
Minä kiitän suuresti Herraa suullani, ja ylistän häntä monen seassa.
бо стоїть на правиці убогого Він для спасіння від тих, хто осуджує душу його!
Sillä hän seisoo köyhän oikialla kädellä, auttamassa häntä niistä, jotka hänen sieluansa tuomitsevat.